Palautuminen ja vointi synnytyksen jälkeen

Huhhuh tätä hikoilua!! Aina puhutaan synnytyksestä ja siitä kuinka kipeetä ja raskasta ja mitä lie, mutta miks kukaan ei varottanu tästä palautumisesta! Ite kyllä aattelen tän oman kropan toipumisen olevan paljo rankempaa kuin synnytys ja meidänkin poika punnattiin maailmaan pelkän ilokaasun turvin. Pään virhetarjonnan takia jouduttiin imukupilla avustamaan ja siinä sivussa siis tehtiin epparikin. Istuminen ja käveleminen on ollu tosi vaikeeta, vessassa käynneistä puhumattakaan. Itkua sai vääntää, kun maha ei toimi oikein vieläkään raskauden jäljiltä ja eppari+ummetus on paska yhistelmä. Kotona on oltu nyt kolmatta päivää ja ekoina päivinä kotona kipu tuntui vain pahenevan ja soittelinkin synnärille, että saako imettäessä ottaa buranaa panadolin rinnalla ja onneksi on saanut. Kurjaa olla kipeänä, kun se vaikeuttaa vähän vauvan hoitamistakin ja haluaisin niin kovasti vähän vaunuilla ja kokeilla kantoliinaa, mutta kaikki kai aikanaan.
 
Mulla toipuminen on ollu ihmeen nopeeta tällä kertaa. Hyvin oli muistissa esikoisen ajalta just toi Pippisen mainitsema ihana eppari+ummetus-yhistelmä, sillon pissallakin käynti pisti itkemään kivusta, ei ooo yhtään kivaa o_O Vaikka tää tuli supervauhdilla ja 4 minuutin ponnistuksella niin säästyin episiotomialta ja repeämiltä. Tossa keskiviikkona vauvan ollessa 5 päivää käveltiin neuvolaan ja sillon huomas et on sitä jotain tavallisesta poikkeavaa tehny kun aika kivasti jomotteli reisiä ja selkää. Ihania kyl nää pikkuvaivat; hikoilu, ummetus, rikkirevityt tissit, jälkisupistukset, mielialan vaihtelut(!!) yms... Mutta siis oon kiitollinen että näinkin vähällä säästyin, varsinkin kun pitää tota esikoistakin hoitaa. Yks juttu mikä vähä ihmetyttää on tissien jomotus. Muistaakseni esikoisen aikana oli kans vähän samaa vaivaa. Varsinki sillon ku tissit on ollu ihan pikeet ja vauva vetää kunnon syöpöttelyt niistä niin rinta jää jotenki jomottaan ja särkemään, viime yönä en syötön jälkeen meinannu millään saaha unta sen takia :oops: Rintatulehdus mulla on ollu ja ei nää semmosilta kivuilta tunnu...
 
Mä vedin ihan reilusti viikon verran panadol+ibuprofeiini yhdistelmää. Riittää ihmettelyä mun mielestä mielialoissaki. :) turha kärsiä turhista kivuista, jotka kuitenki helpottaa ajan kanssa. Peräpukamiin saa omaa rasvaa. Vauvoilla ei oo ollu mitään vatsavaivoja tms, joten en tiiä miksen ois syöny lääkettä.
 
Sama homma, mä kans söin ekan viikon Panadol+ibuprofeiini, turhaa olla kipeenä. Viikko siinä meni parannellessa ja nyt näin 10 päivän jälkeen alkaa olemaan jo aika hyvä. :) Nuo mielialat sen sijaan... Luulin niitten alkaneen jo tasottua, kun alkaa tuntua että arki on löytynyt, mutta voi mies parkaa. Anopin neuvoista meinas palaa taulu heti ja miehelle hikeennyin kans eilen totaalisesti. Voi, voi. Kyllä se vauva arjen alkaminen näkyy parisuhteessa. Millonhan tää hormoonimyrsky alkaa tasottua? :anyone .
 
Hoi! Olisko kenelläkään kokemusta murtuneesta/sijoiltaan menneestä häntäluusta ja sen kuntouttamisesta?

Multa murtui ponnistusvaiheessa häntäluu jäätävän poksahduksen saattelemana. Auts. Saattoi se mennä myös sijoiltaan, kuka tuota tietää jollei röntgenillä katso...
Istuminen on todella tuskallista joskus täysin mahdotonta ja kävelylenkit täytyy lopettaa jo viimestään 20 min. jälkeen, ku häntä kipeytyy liikaa. Sitte ei taas istuta loppu iltana... :(

Mene lääkäriin. Miten? Vauva ei syö pullosta ollenkaan. Ei aventin ei ainun ei minkään valtakunnan kumeilla. En siis voi olla kotoa kauan pois. Ota vauva mukaan. Päivystykseenkö? Täällä saa aina odottaa tuntitolkulla ja miten odotat, ku et voi istua? APUAAAAA.

Joku ehdotti jo jäsenkorjaajaa. Onko kenelläkään kokemusta? Inhottava vaiva. Muuten olis kaikki "jälkipyykki pesty", mutta tää perkele jäi nyt sitte haittaamaan. Ois kiva päästä kuntouttamaan itteäänkin jo...

Kiitos. :)
 
Kuulostaapa inhottavalta Bassaria. Se on kyllä kurjaa, kun ei oo kunnossa. Eikö teillä pysty päivystykseen soittaa ja varata aikaa, jos selität tilanteen? Täällä ainakin onnistuu noin. Sitte vain mies mukaan vauvan hyssyttäjäksi siksi aikaa. :)
 
Näin kai se on pakko yrittää. Viimeks, ku varasin ajan niin istuin silti 45 min. käytävässä yliaikaa. Huoh. No,sen nyt vielä kestää. Tympäsee vaan valmiiks, ku tietää, ettei ne tälle mitään voi tehdä...Toteavat, että kylläkyllä rikki on. Syö buranaa ja SEURAAVA. :/

Oispa jollain ollu joku nopsa niksautuskonsti kertoa. :D Vaan Ei semmottisia mahara ollakkaa. Kannatti kuitenki kokeilla!
 
bassaria, mulla oli kakkosen synnytyksen jälkeen muutama kivuton päivä ja ajattelin et näinkö helpolla pääsin kunnes alko istuessa ja lenkkeillessä ja ihan vaikka sohvalta noustessa semmonen järkyttävä kipu ja paineen tunne häntäluussa, neuvolassa olivat sitä mieltä että kun tyttö tuli nopeasti (1min ponnistus) niin häntäluu on siinä vähän kärsinyt ja nyt etsii takaisin oman paikkansa. Kipua kesti varmaan reilun viikon kunnes loppu enkä muistanu sitä enää paitsi nyt kun luin sun kirjotuksen. En tiiä oliko mitään apua mutta jos se sinunkin häntäluu siellä paikkaansa hakee ja siihen ei toiaan oo muuta lääkettä kun aika!
 
Mä kävisin ehkä oman mielenrauhan takia yksityisellä gynellä. Siellä tuskin tarvii odotella ja ei mun mielestä ihan vararikkoon mee yhestä käynnistä (vauvan kaa tosiaan voi olla vaikee odotella päivystyksessä). Ite kävin eppariarpia näyttämässä ja kyllä kannatti, ei tarvinnu enää miettiä. Jos häntäluu murtunu niin niksauttajat ei varmaan pysty sitä korjaamaan.. Gyne varmaan muutenki ymmärtäis paremmin synnytyksen jälkeisen tilan.. :)
 
Täällä on palautuminen edennyt aika kivasti..Eilen testimielessä heiluteltiin peittoja isännän kans illalla ku saatiin tyttö nukkumaan :love022Tietääkö kukaan miten nopeesti tikkien pitäs sulaa? Mulla on vissiin ainaki yks tikki vielä sulamatta.. o_O Ei kyl elämää haittaa millään muotoa mut tuli vaan mieleen.. :)
 
Mä palauduin synnytyksestä varmaan saman tien. :D Tuli tosi pahat repeämät (kolmannen asteen välilihan repeämä ja peräsuolen puolella repeämä), mutta silti ei oo ollu minkäänlaisia kipuja synnytyksen jälkeen. Ihan ihme homma! Synnärilläkin ihmettelivät, kun en huolinut kipulääkettä. Heti pystyi istumaan ja ei ollut kerta kaikkiaan mitään kipuja.

Ainut ärsyttävä vaiva synnytyksen jälkeen on piereskely. :D En vaan pysty pidättämään ja paukuttelen sitten missä saattuu...
 
Täällä on toivuttu ihan hyvin ällöttäviä pukamia lukuunottamatta. Eilen jouduttiin kuitenkin takaisin sairaalaan tarkkailuun, kun aloin vuotaa runsaasti verta pe-la yönä. No mitään syytä vuodolle ei löytynyt ja hiipui siitä sitten ja on nyt taas normaalilla tasolla. Sairaalassa jouduin kuitenkin olemaan tarkkailussa eilisen päivän ja viime yön. Onneksi nyt ollaan taas kotona ja täytyy toivoa, että vuoto ei uusiudu ja päästään taasen toipumaan normaalisti.
 
Mulla oli jälkivuotoo kolme viikkoo ja nyt nää seuraavat reilut kaks viikkoo ei oo ollu muuten ku joskus sillon tällön paperiin pyyhittäessä vaaleenpunasta ja joskus ihan veristä. En tajua et miks näin ehkä kerran päivässä ja sit taas ei mitään ennen seuraavaa päivää:anyone
 
mohomaha, mulle terkka just viime viikolla sanoi, että saattaa pitkänkin ajan päästä yhtäkkiä tulla jotakin, esim. liikunnan yhteydessä, vaikka jälkivuoto olisi jo varsinaisesti hiipunut.
 
Mulla kipeytyi epparihaava 5 pvää synnytyksen jälkeen ihan järkyksi. Siihen saakka ei mitään. Nyt se haittaa liikkumista, istumista ja vessassa käyntiä. Kipu säteilee koko alapäähän ja pissatessa virtsaputkensuun tienoilla ihan järkyttävä kramppimainen kipu.
Tekis mieli vaan maata koko ajan ettei koskis. Panadolia otan 3krt/vrk sen 1g, kai siitä pieni apu on. Neuvolalääkärille ei ollu aikoja ja omalääkärille en halua mennä (kerta riitti vuosia sitten) joten huomenna aika Mehiläisen gynelle, jolla olen käynyt ennenkin.

Peilin kanssa olen haavaa ihmetellyt eikä se nyt pahalta näytä mutta kipeä on. Olen käynyt kävelyllä ja välttänyt istumista, suihkutellut useasti päivässä ja antanut ilmakylpyjä. Terkkarikin sanoi että tässä vaiheessa pitäs alkaa helpoittamaan eikä päinvastoin. No, huomenna selviää..

Muuten vointi on ollut hyvä, itkuisuutta selkeästi muutama päivä synnytyksen jälkeen lähes kaikesta, nyt jo vähän helpottanut. Miehen kanssa jaettu kivasti vauvan hoitoa että molemmat saa nukkua. Välillä väsyttää, varsinkin kun ei tiedä mitä pieni itkee pää punaisena kun mikään ei kelpaa. Ihana piipero kuitenkin on, en valita :love017
 
Hola!

Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen! Kotiuduttiin sairaalasta viime viikon keskiviikkona (jossa oltiinkin se rapeat 11 pv, minulla siis lapsivuodeajan sepsis stafylokokki ja streptokokkipöpöjen takia ja piiitkä suonensisäinen antibioottikuuri + vauvan tulehdusarvot olivat koholla). Kotisairaalassa jonoa, ehdottivat Kättärillä, että olisin jäänyt vielä pariksi päiväksi sairaalaan, mutta vedin niin hirveän itkukohtauksen, että saatiin lähteä kotio kunhan käyn 3x pv antibioottitipalla.
Onneksi tätä järjestelyä kesti vaan 1,5 vrk (mulla meni yhtenä päivänä yht 9h matkoin ja hoitoihin!! Kyllä siinäkin itku tuli, kun piti aina lähteä vauvan luota..) ja nyt kotisairaanhoitajat ovat käyneet aina klo 9,17 ja 23 lääkitsemässä. Eli tällaista semi-arkea ollaan kotona vietetty. Huomenna pääsen tästä kaulakatetrista eroon ja kuuri jatkuu syötävillä lääkkeillä! :)

Olohan mulla on ollut ihan "normaali" synnytyksen jälkeen (synnytyksen aikana nousi kova kuume), mikä on ollut onni. Synnytys oli tosiaan aika raju, ponnistusvaiheeseen annettiin puoli tuntia armonaikaa (vauvan happiarvot huononivat), muuten olisin joutunut leikkuriin. Tyttö syntyi kuitenkin onneksi kolmella ponnistuksella 15 minuutissa (tosin imukuppiavusteisesti ja eppari jouduttiin leikkaamaan). Myös yksi repeämä tuli, joka jouduttiin ompelemaan nukutuksessa. Ompeleet ovat parantuneet hyvin, eivätkä tunnu enää oikeastaan miltään.

Mutta tämmöistä kaikkea täällä meijän huushollissa on tapahtunut, jee kohta alkaa ihan normiarki (pääsee jopa normaalisti suihkuun)!
 
Eleanor, mullakin epparihaava oli pari ekaa päivää ihan siedettävä, mutta sen jälkeen kotona kipeytyi niin että itkua väänsin. Soittelinkin silloin synnärille ja epäilin että tulikohan kotona touhuttua liikaa. Istuminen ei tahtonut onnistua ollenkaan ja minuutin seisoskelukin aiheutti jumalattoman jomotuksen ja maate oli pakko mennä. Ilmeisesti kyse oli vain siitä, että synnytyksen jälkeen pari ekaa päivää alapää oli tosi turta ja kun tunto palasi, niin kivutkin koveni. Sain luvan ottaa buranaa ja panadolia ristiin ja se vähän auttoi, samati suihkuttelu, ilmakylvyt ja kostutetut jääkaappikylmät siteet. Viikko synnytyksen jälkeen alkoi tuntua että elämä voittaa ja päivä päivältä oli jo paljon parempi. :) Tsemppiä, kyllä se siitä paranee!
 
Oltais ommeltu synnytyssalissa, mutta se repeämä oli vähän hankalassa paikkaa ja halusivat että ommellaan leikkaussalissa, jotta tulee parempi lopputulos. Sinne saliin pääsyä jouduttiin odottamaan yli tunti, ja epiduraalin vaikutus alkoi jo heiketä.
Leikkaussalissa laittoivat vaikka mitä puudutetta, mutta silti alaloosterissa tuntui ikävältä. Joten siksi tää mami nukutettiin hetkeksi :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top