Palautuminen ja vointi synnytyksen jälkeen

Nelaeryn

Nelaeryn

Oman äänensä löytänyt
Törmäsin tuolla aikaisemmissa kuukausissa tällaiseen aiheeseen, ja päätin tehdä tästä uuden ketjun mikäli haluttaisi keskustella ja avautua fiiliksistä synnytyksen jälkeen :) Itsekin pääsen kohta tähän osallistumaan!

Tuolla toisessa kuukaudessa oli hyvänä esimerkkinä äidin fyysinen ja henkinen vointi, parisuhde, sekä yleiset tuntemukset synnytyksen jälkeen. Itsellänikin ensisynnyttäjänä tulee olemaan PALJON asiaa niistä kaikista tuntemuksista mitä jälkeenpäin tulee, ja onkin tosi mukava jos voi sitten lueskella, että muilla on samoja tuntemuksia tms. Ja onhan se varmasti erilaista verrattuna vaikkapa odotuksiin tällä hetkellä :smiley-bounce012 Sana on vapaa, toivottavasti aihevalinta sopii teille muillekin :p
 
Loistava idea tää ketju Nelaeryn! :) Kunhan vaan ehtii ja jaksaa koneella olla nii varmasti tulee kirjoteltua tuntemuksia.. :)
 
Mä oon ollu hurjan yllättyny koko toipumisnopeudesta. Mulla on synnytyksestä nyt 5pv. Maha on palautunu uomiinsa uskomattoman nopeasti ja alapääkin on ollu tänään jo kivuton. Vaakassa en oo päässy käymään, saa nähdä mitkä on lukemat ku päästää kotiin. Vuotoakaan ei enää oo ku ihan vähän. Positiivinen kokemus siis koko synnytys alusta loppuun :)
 
On kyllä yllättäny aika paljon näin esikoisen saaneena miten paljon aikaa oikeesti menee syötöissä.. :eek: Tuntuu, että tyttö on tissillä koko ajan..Ja sit ku nukkuu 2-3 tuntia nii ite on nii väsyny, että sammuu itekin..Ei hirveesti siis muuta elämää tällä hetkellä ku tytön syöttäminen ja nukkuminen..Mut kai se on normaalia.. Ja tosi herkkis oon koko ajan..Ei tarvii kovin kummoista, nii on tippa linssissä.. :sad015 Oisko esim. Mintulla antaa vinkkiä mitä tämmösen n.viikon ikäsen vauvelin kans vois "tehä"? Siis vaan syöttää ja nukuttaa? o_O
 
No meidän neiti syö noin tunnin jonka jälkeen joko tuijotellaan toisiamme ja seurustellaan kunnes hänelle tulee uni noin tunnin jälkeen viimeistään tai sit hän käy nukkumaan ja nukkuu 4-6 tuntia :) kun me päästään kotiin ni aletaan kyl heti olla ulkona ja kun 2 viikon ikä täyttyy ni sit aletaan kyl liikkuu ihan normaalisti. Mut eipä tääkään käärö viel muuta kauheesti muuta ku syö mut kuiviin ja nukkuu. :D
 
Nauttikaa vauvan syötöistä, mä valvoin väsyneenä taas muutaman tunnin viime yönä ku uni ei vaan tullu vaik väsytti. Imetyshormonit auttaa kummasti unen tuloon ainaki itellä. Vauva ei aluks tee muutaku syö ja nukkuu jos kaikki on hyvin. Leffoja vaan kattomaan imetysmaratonien ajaks. :) n. 3-4kk iässä vauva oppii syömään toooosi paljon nopeemmin. Vauvantuoksuista arkea! Voiku iteki pääsis tohon tilaan mielummin ku tähän raskauteen.. Huoh
 
Nauttikaa vauvan syötöistä, mä valvoin väsyneenä taas muutaman tunnin viime yönä ku uni ei vaan tullu vaik väsytti. Imetyshormonit auttaa kummasti unen tuloon ainaki itellä. Vauva ei aluks tee muutaku syö ja nukkuu jos kaikki on hyvin. Leffoja vaan kattomaan imetysmaratonien ajaks. :) n. 3-4kk iässä vauva oppii syömään toooosi paljon nopeemmin. Vauvantuoksuista arkea! Voiku iteki pääsis tohon tilaan mielummin ku tähän raskauteen.. Huoh
 
Suhwi, silloin kun Neiti on virkeä, me vaan tuijotellaan toisiamme ja jutellaan. Meidän neidillä on aamupäivällä yksi virkeä hetki, ehkä 1-1,5h ja illalla toinen 1-2h ja silloin yritetään mahdollisimman paljon pitää neitiä sylissä ja mukana touhuissa ja tosiaan jutella hänelle. Loppuvuorokauden syö ja nukkuu.

Täällä palautuminen sektiosta on sujunut hyvin, tosin vähän takapakkiakin otettu. Kateellisena luin Mintun masun palautumisesta, en tiedä johtuuko sektiosta vai mistä, mutta mulla on vielä iso maha... Sairaalasta kun lähdettiin (neljä päivää synnytyksestä) oli maha vielä iso pinkeä pallo. Leikkaus kerää ainakin mulla ilmaa mahaan ja maha on ollut musta vieläkin pinkeämpi kuin edellisisissä sektioissa. En tiedä voiko johtua siitä että sieltä jouduttiin irrottelemaan niin paljon kiinnikkeitä ja polttamaan verisuonia, jotka jäi tihkuttamaan verta. Nyt pikkuhiljaa näyttä siltä että maha laskee ja alkaa "löystyä". Paino sen sijaan on tippunut hurjaa kyytiä, nyt on 9 päivää sektiosta ja 8 kiloa on tippunut. Neljä raskauskiloa vielä jäljellä. Painonlasku on tapahtunut paljon nopeammin kuin poikien kanssa, vaikka tuntuu että syön ihan koko ajan. Syön normaalin aamupalan, lounaan, välipalan, iltaruuan ja iltapalan poikien kanssa ja sen lisäksi vielä aamupäivävälipalan ja yöpalan... Ja en edes täysimetä! Neiti ei vieläkään oikein jaksa imeä rintaa, joten noin puolet syötöistä saa mun pumpattua maitoa ja toisen puolen korviketta.

Neuvolan terkka kävi eilen kotona poistamassa sektiohaavan tikit ja se on parantunut tosi hienosti. Olo olisi täysin normaali, MUTTA oikealla alavatsalla on yksi kohta jota jomottaa. Se alkoi perjantaina ja oli pe-la tosi karmea, ihan jatkuva vihlova kipu, oli pakko alottaa särkylääkkeetkin uudestaan. Nyt on rauhoittunut paljon, mutta käveleminen tuntuu vielä vähän ikävältä. Mua itseäni harmittaa, kun luulin olevani tässä vaiheessa jo ihan kunnossa ja pystyisin touhuamaan poikien kanssa normaalisti, mutta nyt käveleminen on vielä hidasta ja en pääse lattiatasoon leikkimään (tai lähinnä sieltä ylös). Mietin voisiko jotenkin liittyä sterilisaatioon, vai onko vaan ihan normaalia sektion jälkeen, terkka ei ainakaan ollut yhtään huolissaan, sanoi vaan että ottaa särkylääkettä niin kauan kun tarve vaatii.

Jälkivuoto on lähes loppunut. Hormoonit rupeaa näkymään ihossa, mulla on koko raskausajan ollut iho tosi hyvässä kunnossa ja nyt alkaa olemaan jos jonkinmoista näppyä naamassa. Muuten olen säästynyt pahimmilta hormoni-itkumyrskyiltä, joita sain etenkin esikoisen kanssa. Sairaalassa itkin vain joka kerta kun mies ja pojat lähti vierailulta kotiin, kun tuli niin järkyttävä ikävä poikia ja kotona tuli eka itku eilen kun kävin sanomassa illalla kakkoselle hyvää yötä. Yhtäkkiä siinä haliessa tuli sellainen olo, etten ole saanut ollenkaan yhtä paljon halia poikia kuin normaalisti ja tirautin pienet itkut... Mutta pääosin mulla on vaan ihan järkyttävän onnellinen olo, kiehnään miehenkin kainalossa paljon normaalia enemmän ja yöllä pitää päästä ihan ihoon kiinni. Jotenkin tuntuu siltä että nyt meidän perhe on täydellinen.

Yöt nukun hyvin. Viime yönä neiti söi kaksi kertaa, mutta se menee nopeasti kun ottaa maidon pullosta. Kerran yössä pumppaan ja siinä samalla syön yöpalaa. Mutta hyvinkin 7-8 tuntia saan nukuttua per yö, noin kolmessa pätkässä. Ainakin vielä tuntuu riittävän hyvin, päiväunia en oikein ehdi nukkua kun on tätä touhua perheen kanssa ja ruuanlaittoa ja muuta. Kerran päivässä yritän ehtiä edes puoleksi tunniksi vaakatasoon että sektiohaava saa ilmaa.
 
Kiitti vastauksista kaikille! :) Toi meidän Sintti yleensä nukahtaa tissille, nii ei oikein oo sitä touhuamisaikaa ollu vielä ainakaan. Viime yönä nukku ihanasti 4,5 tuntia yhtä soittoo ja sit syötön jälkeen vielä kolmisen tuntia..Nyt on kyllä ihan eri virkee olo ku eilen valvotun yön jälkeen! :)
 
Me pääsimme osastolta kotiin jo eilen, kun pikkuisella oli reillut 2 päivää ikää. Ihmettelen sitä, että vatsa on edelleen aika iso, mutta ilmeisesti kuuluu asiaan... Vielä enemmän ihmettelin kyllä eilen sitä, kun kävin vaa'alla ja lukema oli korkeampi kuin viimeisellä neuvolakäynnillä viime viikon torstaina. On toki turvonneet jalat ja kädet edelleen, mutta luulisi, että kun vatsasta on poistunut reilu kolmikiloinen vauva ja puolikiloa painanut istukka, se näkyisi vaa'alla edes jotenkin. No, ehkä tämä tästä.
 
Perjantaina tulis jo 4vk täyteen synnytyksestä. Jälkivuotoa vieläkin tulee vähän, eihän tässä pääse ikinä rakastelu hommiin :) . Itelle synnytys oli aika rankka ku sydän meinas alkaa tepposia tekemään eli jotain pientä vuotoa päästää väärään suuntaan ja rytmihäiriötä, pari pv kerkes kotona olla ku joutu ite yksin sairaalaan mut pakotin ne seuraavan päivänä päästään pois kun oli niin ikävä perhettä ja sanoin että enemmän sitä sydän joutuu sairaalas koville kun ikävää itkee. Nyt mennyt kohtuu hyvin sen osalta mut sali hommat pitää piettää niin kauan tauolla että lääkäri antaa luvan. Vauvan kanssa muuten hyvin mutta melkein joka ilta 10 yö 2 on pientä itku potku raivaria :) päivät kyl nätisti yleensä nukkuu.
 
Mut leikattii sillon kesäkuun vikana perjantaina ja maanantaina lähettii kotii. Kahdes päiväs kotona lähti 5kg ja nyt mulla on enää 3,3kg jäljellä lähtöpainoon. Yhteensä sitä oli varmaa joku 14kg, en tarkallee tiiä kun en neuvolas käyny loppuaikana ollenkaa kun aina sairaalaan passittivat uudestaan eikä sie katottu painoo. Vauva oli sen 4365g ja istukkakin yli kilon. Turvotus mulla nousi kunnolla vasta sen leikkauksen jälkeen sunnuntaina...
Vointi on päivä päivältä parempi, aina sitä huomaa jonkun asian mitä pystyy jo tekemään paremmin kun eilen. Harmittaa vaan niin vietävästi kun ei saa nostella esikoista syliin, tässä yks päivä se kiipes sohvalla mun syliin ja oli pakko todeta kuinka painava tyttö onkaan kun on tottunu tohon 4kg ja ykskaks onkin 16kg sylissä, muutenkin siitä tuli niiiiiin iso tyttö mun silmiin, jotenkin sen tajus et herttileijaa, eihän se oo enää pieni likka (3 vuotias on). Ihana on kun auttaa vauvan hoidossa, mutta onhan tossa omatkin temppunsa :rolleyes: Sillä olikin tänään viimenen hoitopäivä ja lähti nyt pariks yöks mummolaan. Sit se arki alkaa, onneks mies on kotona vielä pari viikkoo että saa toipua vielä.
...Ja viikonloppuna saan mennä saunaan :bounce Haava on pysyny siistinä. Jälkivuoto vois kans loppua niin pääsis miehen kans hommiin :smiley-angelic006 Onko muilla vuoto sellasta kokkareista? Mulla ei tuu muuten vuotoo kun pöntöllä käydessä, mut ei se ainakaa haise tai mahakaan oo kipee niin ei kai se kohtutulehduksestakaan voi kertoo :anyone Hieman arka toi navan alapuolelta on jos koskettaa tai vauva painaa päällä/potkasee.
 
Jes, 11 päivää sektiosta ja olo on vihdoin normaali! Kaikki oudot vatsan kiristykset ja kivut on loppuneet ja pystyn istumaan ja kävelemään normaalisti. Viime yönä nukuinkin mahdottoman hyvin, kun pystyin vaihtamaan asentoa ilman että mihinkään sattui. Jälkivuotoa yhä tuhruttelee, mutta tosi niukasti.
 
Suusi sanoi:
Vielä enemmän ihmettelin kyllä eilen sitä, kun kävin vaa'alla ja lukema oli korkeampi kuin viimeisellä neuvolakäynnillä viime viikon torstaina. On toki turvonneet jalat ja kädet edelleen, mutta luulisi, että kun vatsasta on poistunut reilu kolmikiloinen vauva ja puolikiloa painanut istukka, se näkyisi vaa'alla edes jotenkin. No, ehkä tämä tästä.
Click to expand...

Sitten maanantain painoa onkin lähtenyt vauhdilla: hieman yli 10 kiloa. Matkaa lähtöpainoon enää 3 kiloa. Nähtäväksi jää, jäävätkö ne laihdutettavaksi, vai lähtevätkö itsekseen.


Särkylääkkeitä kuluu edelleen, kun episiotomia ja repeämä vielä tekevät kipeää. Ja vuotoa riittää.
 
Onkohan mussa jotain vikaa, kun tuntuu ettei kovin rakkauden täyttämiä tunteita oo tuota Sinttiä kohtaan varsinkaan iltayöstä kun toinen huutaa naama punasena ja mikään ei onnistu/kelpaa? :crybaby2 Ollaan oltu vasta viikko kotona ja mie oon nyt jo välillä semmonen hermoraunio..itken millon mistäkin syystä tai ilman syytä.. :sad015
 
Suhwi: ei kai ne tunteet välttämättä herää niin nopeasti. Itselläkään ei ole ainakaan sellaisia valtaisia tunteita, mitä jotkut kuvaavat. Ja tiedän turhauman, kun toista ei saa syömään, kun joko hän raivoaa rinnalla tai sitten, kun tyyntyy, nukahtaa...
 
Suhwi, ne on ne hormonit kun jyllää! Mulla kesti esikoisen kanssa pitkään, ennen kuin oikeasti tuli sellainen järkyttävä rakkauden tunne lasta kohtaan, alku meni just tuollaisessa väsy-hormoni-itku-tällaistakotämäoikeastion-fiiliksissä. Pikkuhiljaa se siitä sitten tasottui. Kakkosen kanssa samanlaista hormonimylläkkää ei ollut, eikä myöskään nyt neidin kanssa. Kannattaa välillä lykätä itkevä vauva isän hoidettavaksi ja ottaa itse pikku unet tai käydä vaikka kävelyllä. Sen jälkeen jaksaa taas paremmin ihmetellä, että mitä se vauveli oikein haluaa (ja voikun olisin itse joskus esikoisen kanssa tätä omaa neuvoani kuunnellut...).
 
Kyllä net tunteet sieltä vielä tulevat Suhwi, odottappa vaan ku pääset viettään omaa aikaa vaik kauppaan niin varmaan mietit jo ennen sinne pääsyä et kuinka se pikkuinen voi :Heartred ja se on sitä rakkautta :Heartred meilläki eilen pikkuherra veti sellaset tissiraivarit mulle illasta et huh. Silloin tahoin vaan miehen ottaan pojan hoivaansa ja jäin ite sänkyyn makoileen ja siihen olin nukahtanu ja niin oli pojuki isänsä syliin :) heräsin sitten siihen ku pikkuinen heräs nälkäänsä omasta sängystä josta mies nosti sen sit mun viereen ruokaileen. Molemmilla oli taas eri ääni kellossa tissittelystä, niin äitillä kuin pojallaki :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top