@Pony mulla tulee epäsäännöllisen säännöllisesti kulutuksenverran- tai ylityspäiviä. Käydään yleensä kerran viikossa vähintään mummolassa, jolloin helposti tulee vähintään ylläpitokalorit. Usein plussapäiväkin. Joskus viime vuonna oli sielläkin kyläillessä enemmän herkkuselkärankaa, mut nyt oon kyllä joka kahvittelu ottanut keksiä ja pullaa
Mulla tekee herkkuhimotuksia. Oon pohtinut sille syitä. Ainakin se että onhan tässä pitkä pudotus taustalla, ja oon laskeutunut siihen painoon mikä mun keholle on se ns. helppo paino jossa pysyy vaivattomasti (bmi 25-26). Toisaalta ylikulutuksensyöntipäivien jälkeen mieli halajaa automaattisesti seuraavana päivänä kevyempiä ruokia, syömään alle kulutuksen, eli keho pyrkisi pitämään tilanteen tässä. Sitten kun pyrin tekemään maltillista vajetta ja laskemaan painoa vielä vähän, niin keho vastustelee sitä.
Toinen mun pohtima syy on, että mun omien tarpeiden täyttyminen on taas vähän taka-alalla. Omaa aikaa ei oo juuri liiennyt. Tällä viikolla oon eilen varastanut 20 minsaa nopealle juoksulenkille. Lasten päikkärit on menneet viime aikoina pitkälti ristiin, ja jos jonkun pätkän nukkuvatkin yhtä aikaa, ehdin vasta kuunnella hiljaisuutta enkä aloittaa mitään mielekästä. Yöunissa on ollut vähän repaleisuutta, tai sitä että jään jostain aamuyön havahtumisesta hereille. Flunssaputkikin on syönyt henkistä jaksamista. Sit vielä taaperon uhma: kiistatilanteet tekee mulle fyysisestikin tosi kurjaa oloa, ja omien kierrosten tasaamiseksi näillä kotiäidin resursseilla ei aina keksi muuta kuin napata keksin tai palan suklaata. Pitäisi löytää joku muu nopeasti ja tehokkaasti mielihyvää ja rauhoittamista tuova asia (kun teekuppiakaan ei saa rauhassa juoda loppuun ennen uutta katastrofin poikasta

). Pelkät syvät henkäykset yksinään ei aina meinaa riittää

Sokerittomat limpparit on ollut yksi hyvä rentoutumiskeino, ja suklaan voisi vaihtaa johonkin maukkaampiin xylitolpastilleihin kuin hakkaraiset (tyyliin ne jenkin versiot).
Kolmas on proteiinin tärkeys. Sitä on saatava, ja heti huomaan herkkuhimoissa jos se jää alle sataan grammaan päivässä tai jos aamupäivän ruoat on olleet liian vähäprotskuisia. Tänään esimerkiksi jäivät liian alas, ja iltapäivästä olinkin kuorimassa pikkusuklaamunia herkkunälkään

lounaaksi oli riisipuuroa ja välipalalle otin kaurapatukan enkä proteiinipatukkaa.
Sinnikkyyttä jatkaa ykkössyystä (iso pudotus taustalla ja kehon tyytyminen tähän mihin on päästy) huolimatta ja tarkkaavaisuutta huolehtia kolmosesta (proteiini) löytyy, vaan mistä saisi lisää omaa aikaa. Täytyy koittaa varastaa enemmän pikkuhetkiä lenkkeilyyn ainakin.