Pilkki24
Seurustelun sensei
Jos teen pitkiä sarjoja niin lasken toistoja enkä sekunteja. Sama kahvakuulatreeneissä. Ihanan aivotonta 65...66...67... Jotain lankutuksia katson puhelimen sekuntikellolta.@Pilkki24 kyllä multakin osaaminen löytyis tehdä omat jumpat, mutta siinä on pari ongelmaa lipsun herkästi ottamaan vaan omia vahvuusliikkeitä mukaan tai tekemään niitä enemmän (eli hitokseen kyykkyjä ja mahdollisimman vähän punnerruksia ). Valmisvideoilla tulee treenailtua ne heikommatkin lihakset. Toinen mukavuustekijä noissa valmiissa videoissa on kello. Kun oon tykästynyt kelloa vastaan tekemään liikesarjat, niin videoissa yleensä on mukavasti valmiiksi ohjattu se 45/15 (tai 40/20) sek. kello. En jaksais ladata mitään erillistä äppiä tätä varten, ja puhelimen ajastimen kanssa oli ärsyttävä räplääminen aina sammuttaa se piippaus ja sit käynnistellä vuoron perään taukoajastinta ja treeniajastinta. Kolmas on, että muistilistan lueskelu kesken treenin on ärsyttävää, eikä puolen tunnin tiukkatempoisen treenin liikkeitä kyllä tuu ulkoa täysin muistettua minkä olin suunnitellu mihinkin väliin. Joten summauksena teen mieluummin ohjattuja jumppia että tulee tehtyä, kun on siinä vielä sekin että muuten eksyn sinne ihanaan suunnittelun kaninkoloon ja jää treenit tekemättä kun ei ehtinyt käyttää sitä päikkäripuolituntista siihen Ja on se vain rentouttavaa tehdä nollat taulussa sitä mitä milloinkin videolla tulee, kun arjessa tulee niin paljon suunniteltua ja ajateltua.
Punttisalitreenit sit taas mieluusti suunnittelenkin ite, kun treenaan autotallissa yksinkertaisilla vermeillä. Ennen toista raskautta tein yksijakoista ohjelmaa tangon ja kiekkojen kanssa (sisälsi muistaakseni kulmasoutu, takakyykky, mave, penkki ja oisko ollu haukkarit vielä, sit kehonpainolla vähän corea lisäksi). Puntti on niin paljon yksinkertaisempaa kuin pelkällä kehonpainolla harjoittelu. Ihan vielä en tässä arjessa oo löytänyt kolmea kertaa viikkoon, jolloin mun olisi mahdollista tunniksi karata ilman miestä ja lapsia sitä tekemään. Olis kyllä motivoivampaa (=selkeämmin paperilla mitattavaa edistystä) tehdä sitä kun eri kehonpainokyykkyjä ja punnerruksia jumppamatolla.
Kai se on kun oon aina tehnyt itse ja sitten mie oon vielä niin masokisti, että rakastan kaikkia kunnon kidutusliikkeitä. Ja siis tanssista on jäänyt se, että muistaa hyvin mitä oli suunnitellut, kun se suunnitelma jää koreografiaksi päähän. En edes jaksa tehdä mitään suunnitelmia paperille ellen sitten tee jotain ihan uudenlaista treeniä.