Kilppareissa just jotain häikkää, mut olivat vähän monitulkintaiset niin en nyt ala mitään diagnooseja itse tekemään. Katsellaan rauhassa. Mennee endolle konsultaatiopyyntö.Mitkä arvot oli pielessä? Jos kilpparit niin kannattaa tosissaan vaatia hoitoa, kun teilläkin se raskaushaave. Tsh pitäisi ainakin olla alle 2,5.
Mulla oli tsh 2,46Menen kontrolliin syssymmällä, toivottavasti olisi sitten alempi eikä yli 2,5.
Ei kannata liikaa tuijottaa sitä bmi:tä. Minä olin aivan normaalipainon ylärajalla, kun olin oikeasti todella hoikka. Ei miulla silti ollut mitään hulluja lihaksia. Olen kyllä aina urheillut paljon eli lihaksia löytyi, mutta en siis näyttänyt miltään bodarilta.
@Olive menkkoja ennen tai niiden aikaan on kyllä melkeinpä turha edes käydä vaa'alla... Mulla vielä pahempaa turvotusta aiheuttaa ovulaatio ja sitä edeltävät muutama päivä, silloin ihan kauhea turvotus ja kivutkin.
@Helpsuli samaa olin tulossa sanomaan että ei sitä BMI:tä kannatakaan liikaa tuijotella, ei huomioi eri kehonkoostumuksia ollenkaan
Mutta myönnän että käytän itsekin BMI:tä jonkinlaisena mittarina, koska muistan että oon ollut tyytyväisin kroppaani kun bmi on ollut jossain 23-24 välillä. Nyt se näköjään on tasan 25. Oon nyt jo muuten melko tyytyväinen, mutta rasvaa voisi vielä vähän lähteä ja lihasta tulla tilalle.
sillon kävin tosi paljon salilla. Nytkin koitan pitää kehon mittoja ja vaatteita tärkeämpänä mittarina, kuin painoa, vaikka painotavoite onkin.
Mä kans kävin tän kevään ajan joka päivä, mutta nyt loman jälkeen (kun loman aikana en juuri käynyt vaa’alla) niin se ei enää ookaan tuntunut hyvältä. Käyn nyt vaan silloin kun tuntuu siltäMä yritän käydä joka päivä koska se motivoi ja yritän oppia tuntemaan ja hyväksymään pienet vaihtelut. Ja siis huvittaa kyllä itseä, kun joka kuukausi sama homma ja silti aina päätyy googlaamaan ”weight gain before periods” jne vaikka TIETÄÄ että niin käy ja että se on täysin normaalia. Ehkä vielä joskus.
Mulla kans BMItä jos katsoo niin itkettäisi jos ei naurattais, mulla oli joskus BMI jotain 23-23.5 luokkaa, mut mun rasvaprosentti (kehonkoostumusmittaus + pihtimittaus) oli joku 20%
Näin nää tavat muuttuu. Olisi kyllä ollut hyvä käydä heti silloin kun aloitti koko projektin, niin olisi sitten nähnyt edistyksen. Mutta en saanut aikaiseksi. 
Joo pitäisikin ottaa mitat ja vaikka käydä kehonkoostumusmittauksessa, kun salijäsenyyteen kuuluu 10€/1krt vuodessa. Näkis vähän. En kans oo koskaan miltään bodarilta näyttäny enkä halua näyttääkään, mutta vatsanseutu jos vähän kiinteytyis, veikkaan kyllä että nahka ei koskaan palaa siihen mitä oli ennen raskautta. Se vaan pitää oppia hyväksymään, kannoinhan mä kuitenkin kaikkein rakkaimman.Ei kannata liikaa tuijottaa sitä bmi:tä. Minä olin aivan normaalipainon ylärajalla, kun olin oikeasti todella hoikka. Ei miulla silti ollut mitään hulluja lihaksia. Olen kyllä aina urheillut paljon eli lihaksia löytyi, mutta en siis näyttänyt miltään bodarilta.
Nyt olen tehnyt enemmän voimatreeniä ja täälläkin olen sitä puhunut ettei paino laske, vaikka vaatteet roikkuvat päällä. Nyt on toki ylimääräistä vielä ihan reilusti, mutta lihastakin on tullut paljon.
Vaatteet, mittanauha ja oma olo ovat oikeasti ne parhaat mittarit.
Käyn itsekin puntarilla, että nään vähän suuntaa. Näillä kiloilla saa huolestua kyllä, jos meinaa paino lähteä nousemaan, mutta liikaa ei tarvitse huolestua, kun ei laske.
Miulla on sektioarpi ja ison raskausvatsan aiheuttamat pahat venymäarvet joten ainakaan täällä ei tulisi edes kirurgian avulla nahka näyttämään samalta kuin ennen raskautta, mutta kuten sanoit niin se kroppa on kärsinyt hyvästä syystä.
Välillä tulee haikeus ja ikävä vanhaa kiinteää nahkaa, mutta useimmiten suhtaudun arpiini suurella hellyydellä vaikka ne eivät kauniita olisikaan. 
Kyllä vain, mua ei oikeastaan edes haittaa ne arvet tuossa nahassa, vaan enemmänkin se löysä löllykkä. Vielä on tekemistä pääkopan kanssa että pystyy käsittelemään syömishäiriön tuoman vääristyneen minäkuvanMiulla on sektioarpi ja ison raskausvatsan aiheuttamat pahat venymäarvet joten ainakaan täällä ei tulisi edes kirurgian avulla nahka näyttämään samalta kuin ennen raskautta, mutta kuten sanoit niin se kroppa on kärsinyt hyvästä syystä.
Miunkin mies aina kehuu ja sanoo, että tykkää, kun olen nykyään pehmeämpi. Itse pelkäsin raskaana ollessa, että miten mies suhtautuu tuleviin muutoksiin. Tiesin kyllä, että itse pystyn hyväksymään muutokset, mutta toisen aivoituksista ei voi koskaan olla varma.Mullakin roikkuu vatsa aika pahasti. Ylävatsa on suhteellisen lituska ja alavatsa on lörppö. Saan housuilla piilotettua sen hyvin, mutta suihkussa sen kyllä huomaa. Syynä raskaudet ja laihtuminen. Lohdullista on se, että jos mua harmittaa tai sätin kehoani, niin mies aina sanoo, että ”älä ikinä leikkauta pois tota söpöä lörppöä, se on eletyn elämän ja äitiyden merkki”.
Mies on auttanut mua näkemään sen onnistumisensa ja kertomuksena elämästä, ennemmin kuin rangaistuksena.
Täällä menee painon suhteen hyvin. Hitaasti takaisin alaspäin.
Eräillä 50v synttäreillä niitä juhliva mies totesi totesi tyytyväisenä ääneen vaimostaan, että ei ollu nuorena edes osannut ajatella rouvankin kasvavan vuosien aikana näkyvää korkoa!Ihania miehiä teillä
Siis vähänkö ihana!Eräillä 50v synttäreillä niitä juhliva mies totesi totesi tyytyväisenä ääneen vaimostaan, että ei ollu nuorena edes osannut ajatella rouvankin kasvavan vuosien aikana näkyvää korkoa!
enää siis seitsemän kiloa matkaa ekaan välitavoitteeseen, esikoisen raskauden lähtöpainoon. ja päivisinkään kerennyt mitään ruokaa laittamaan, kun ei meinannut keretä syömäänkään itkujen ja tissitysmaratoonien välissä, vaan se oli sit syötävä kaikkia keksejä yms mitkä säilyi lämpimässä siinä imetystuolin ääressä. Nyt kun on hyväuninen vauva, jolla ei ole mitään muita vatsavaivoja kuin normaalin vauvan ohimeneviä hetkellisiä paukutteluähinöitä, niin ihan erilailla pystyn omasta hyvinvoinnista huolehtia Saan syödä oikeaa lämmintä ruokaa ja vihanneksia, pystyn käydä itse kaupassa tekemässä paremmin valittuja ostoksia, jaksan käydä kärrylenkillä ja vauvakin viihtyy eikä huuda, sekä ennen kaikkea unta tulee inhimillinen määrä itsellekin
no, tästä on hyvä aloittaa projekti määrätietoisemmin. Oli sitä herkkuansaa kyllä joka puolella, kun kierrettiin entisellä kotiseudulla ja muualla ystävien ja sukulaisten luona. @Olive :n sanoin: tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Kuntoilua olen onneksi jo saanut aloiteltua.