sitä vaan vaeltelee kotona karkkipussilta (tmv) toiselle ja napsii menemään kun stressaa tai ahdistaa ja sekös lisää ahdistusta kun illalla ynnää mitä tulikaan vedettyä ihan "ajattelematta" 
) katsotaan, niin ylipainoa on semmoset 12 kiloa. Kävin siis viimeksi kesällä vaa'alla ja silloin vielä oltiin 74-75 kg tuntumassa. Kuvittelin että jossain siinä paikkeilla oltaisiin yhä, kun samat vaatteet mahtuu ongelmitta. Johonkin tuo paino on kumminkin nyt kertynyt, eikä se ole lihasta, oon liikkunut ihan liian vähän.
Pakko kommentoida, että todella hienoa että oot selvinnyt syömishäiriöistä! Vaikka oon kuullutkin että se kulkee mukana elämän läpi vaikka olisi ns.parantunutkin. Älä päästä sitä mörköä enää koskaan takaisin! Mä oon katsellut sen taistelun myös läheltä ulkopuolisen silmin ja täälläkin kaikki päättyi onneksi hyvin.Moi kaikki!
Voisin ehkä tulla tänne myös kirjottelemaan. On vähän salakavalasti tota painoa alkanut kertyä, ja asialle olisi varmaan hyvä tehdä jotain.
Kävin aamulla vaa'alla ja oli kyllä varsinainen shokki, kun se näytti painoksi 81,9 kg. Pituutta mulla on 168 cm eli jos BMI:tä (29
Haastavaa tästä nyt tekee se että mulla on pitkä syömishäiriötausta nuoruudessa, noin vuosilta 2008-2016. Sinä aikana ollut tosi vaikeitakin vaiheita ja pari kertaa joutunut olemaan osastohoidossakin. Kevyimmilläni ollut alle puolet tästä nykyisestä painosta. Ja siihen tilanteeseen en missään nimessä enää halua, ehkä sekin ollut syynä siihen, miksi en ole painonnousulle tehnyt mitään vaikken tuohon 75 kiloonkaan tyytyväinen ollut.
Nyt kumminkin kun on lapsi ja toiveissa toinen, on ihan pakko yrittää tehdä tämä terveellisesti, ja etenkin hitaasti. Tavoitteena mulla olisi päästä sinne 70 kg paikkeille, siinä oli hyvä olla.
Oon kyllä itsekin onnellinen, ettei sairaus kroonistunut, vaikka sairastinkin melko pitkään. Koen olevani täysin toipunut, mutta tietyt jutut kyllä edelleen triggeröi. Mutta ruoasta ja kylläisyydentunteesta ei ole aikoihin tullut ikävää oloa, ja sen kyllä haluan pitää näin Olo tässä painossa on melko raskas, siinä n. 70 kilossa sen sijaan koin oloni hyväksi ja pidin siitä miltä näytin. Siinä painossa olinkin pitkään ennen raskautta, ja se pysyi siinä ihan itsestään.
Se vaatii hyvää kuntoa. Suunnitelma liikuntaan ja hyvään oloon keskittymisestä kuulostaa erittäin hyvältä. 
Sama ei tietenkään toistu enää tulevina päivinä, joten parempi etten huomenna katso lukemaa. Vaakapäiväksi mietin perjantaita, koska viikonloppuna saattaa helpommin tulla syötyä enemmän, joten perjantaisin ei enää ainakaan viikonloppujen turvotusten pitäisi näkyä painossa. Samoin nyt tuossa syksyllä kävin ehkä kerran kuussa islanninhevosvaelluksilla, ne on aika kovaakin treeniä, kun töltätään ja laukataan suht paljon. Ja on ihan superkivaa. Kohdunulkoisen takia tuli pidempi tauko tähänkin, ja nyt kelit on ihan kauheat, en uskalla edes tässä kohtaa mennä kun on näin liukasta Mutta heti kun kelit paranee niin pitää kyllä mennä taas!
Mutta näkyyhän se maanantain viikkotuloksessa sitten.
Kuulostaa matalalle toi suo rautavarasto...etenkin kun tunnut tuntevan kehosi ja on ollut se km. Itse kyllä aloittaisin lisäraudan ja menisin verikokeeseen vasta 3-4 kk:den jälkeen. Jäsenten sörkeminen iltaisin on myös yksi oiva merkki lihasten huonosta hapensaannista toki mangesiumin puute aiheuttaa samaa, kuten varmaan tiesitkin. Voimia tähän päivääsi!Heippa kaikille jälleen!
Oon ollut hiljaiselossa, mutta seuraillut teidän hienoja tavoitteita ja saavutuksia! Onnea niistä
Mä olen sen sijaan ollut ihan poikki, en oo tehnyt mitään sitten syksyn ja pitäisi jaksaa ryhdistäytyä tästä.
Vedin itseni ihan piippuun koulun ja monen muun ressaavan asian takia, niin nyt kun valmistuin ja etsin töitä, voisi tää olla hyvä hetki vähän ryhdistäytyä. Toisaalta minulla on suurimpana ongelmana nimenomaan aineenvaihdunnan ongelmat liittyen pitkiin valvomisputkiin, tällä hetkellä unimäärät n. 6h/vrk eikä se todellakaan riitä. Tämä ei korjaannu varmaan ikinä ennen kuin 2,5v lapsi oppii nukkumaan. Eikä ongelmaa auta se, että jo lapsuuden neurologisissa tutkimuksissa mulla todettu normaalia suurempi fysiologinen unentarve kuin ikäisilläni keskimäärin. Ja näin väsyneenä syönkin useammin ja enemmän, vaikka ihan tavallista ruokaa mut kuitenkin..
Oikeasti tarviisin vaan jonkun paremman motin liikkua, sen pitäisi olla kivaa ja kuormittavaa ja riittävän toistuvaa. Harrastin juoksua ennen raskautta, mut kaikki moti lähti tän univelan vuoksi, kun oon jatkuvasti niin hapoilla, että ei meinaa paukut riittää pitkiin lenkkeihin. Kävely ei laihduta mua yhtään, oon talsinut vaikka miten paljon ilman vaikutusta, keho tarviisi varmaan isompaa treeniä herättämään tota elimistöä. Uiminen poissuljettu klooriallergian takia. Juoksuun mulla varmaan liian huono keskivartalonhallinta tällä hetkellä.
En jaksaisi myöskään mitään ruokien punnitsemisjuttuja, kun perusasiat on ihan hallinnassa ja arki muutenkin yhtä säätämistä tuon kaikkialle ehtivän termiitin kanssa
Mulla sinällään melko sama tilanne kuin @Misa :lla, että on syömishäiriö ja kova treenitausta takana, kiloja liikaa -15.
En vaa tiedä mistä selkärangasta repisin motia tähän touhuun, kun arki vie niin paljon. En tiiä pitäiskö ferritiini mittauttaa taas, kun mulla se ollu todella huono aiemmin ja taas väsyttää ja taustalla reilut kuukautiset ja yksi spontaani keskenmeno rv 10-12 vähän aikaa sitten.
Monesti mietin, että millä voimilla ja jaksamisella vedätte nämä teidän liikuntasuoritukset maaliin lapsiperheissä?
Illalla nukkumaan käydessä oon niin finaalissa päivistä, että kaikkia jäseniä särkee
Mulla siis sydämessä hyvälaatuisia lisälyöntejä todettu ja refluksia, kahvi provoaa niitä.
Joo tämä mun pitääkin nyt tarkistaa. Mullahan ferrit oli yli vuoden synnytyksestä 4-15
raskausaikana 3-4..
Tyhjää parempi!
