Painonnousu

Mulle on joka kerta sanottu neuvolassa, että painon pitää nousta (olen normaalipainoinen) eikä missään nimessä saa miettiä laihduttamista raskausaikana. Kiloja on tullut jo viisi, mutta en kyllä jaksa niistä stressata. Olen aikaisemmin laihduttanut reilun 10 kiloa ja tiedän miten se tehdään, joten uskon onnistuvani siinä myös raskauden jälkeen.
 
Mullekin on neuvolassa ja kätilö ultrassa sanoneet, että jos ruoka maistuu (mulla siis ei ollut pahaa oloa ollenkaan vaan jatkuva nälkä alkuraskaudessa), niin antaa mennä vaan, ettei niitä kiloja saa tuijottaa. Mutta että pitäisi syödä terveellisesti. :) Mä olen yrittänyt syödä enemmän tummaa leipää/näkkäriä/varrasleipää ihan turvotuksen takiakin kuin ihan ranskanleipiä jne ja koettanut syödä hedelmiä välipalaksi. Mutta silti on tullut juotua tuoremehuja (=sokeria),syötyä pullaa, keksejä ihan nälkäänsä. Eli hiukan vielä pitäisi tsempata terveellisempään suuntaan. Mä olen kuitenkin jo 37, enkä mikään urheilullinen muutenkaan, joten tiedän jo valmiiksi, että ne synnytyksen/imetyksen jälkeen jäävät kilot tulee varmasti jäämään. Kiva kun tuntee itsensä jo niin hyvin, että voi heittää jo nyt hyvästit lempifarkuilleen. :) No, toivotaan, että maltan olla puputtamatta herkkuja ja en keräisi kauheasti sitä ihan ruokavaliosta johtuvaa läskiä.
 
Mulla on lantia ja persaus jo aikalailla levinnyt, vaikka toivoin että kaikki paino tulisi tohon mahaan :wink pitää varmaan lähteä pikkariostoksille, kun ei meinaa peppu enää mahtua vanhoihin :eek:
 
Stringejä epämiellyttävempiä kapistuksia ei olekkaan. Oli vikatikki vetää ne jalkaan esikoisen loppuaikana. Ne oli pyllyvaossa ja hiersivät ikävästi, eikä ne oikein sen ison mahan kanssa olleet nätisti vaan rutussa mahan alla.. Suosin mummoalkkareita, ne ei oo seksyt, mut niihin mahtuu minkä kokoinen ahteri tahansa. :D
 
Viime raskaudessa käytin stringejä ihan loppumetreille saakka kun en ollut viimiseen kymmeneen vuoteen muita käyttänytkään, saati edes omistanut. Muutama viikko ennen la ostin tavallisia pikkuhousuja ja aloin totuttelemaan niihin kun ajattelin etten kehtaa lähteä synnyttämään stringit jalassa. :bag: :hilarious: Ja eihän niillä stringeillä toki olisi synnytyksen jälkeenkään mitään tehnyt kun ei sinne saa sitä megaisoa vaippaa. :p
 
Onkos kenelläkään tullut pientä ahdistusta muuttuvaa kroppaa kohtaan? Itse ollut ennen raskautta todella urheilullinen ( ja edelleen tiettyyn pisteeseen saakka ) ja ollut todella tarkka ruokavaliostani pääosin. Nyt olen syönyt rennommin vaikka edelleenkin urheillut. Muuttuva kroppa kuitenkin aiheuttaa huolta, rintojen ja mahan kasvuun on vaan vaikea tottua. :D Painoa ei ole tullut kuin 3kg joten ennemmin se muuttuva peilikuva ehkä järkyttää.
 
BlobPop, mulla ei ole ollut raskaanaollessa ahdistusta vartalostani, mutta ennen esikoista, urheilin ja liikuin paljon. Raskausaikana vaivasi liitoskivut ja selkä. En kyennyt liikkumaan. Ruokaa söin silti entistä enemmän. Paino nousi 26kg, josta sairaalaan jäi ehkä se 6kg...
Ja venyneet vatsalihakset eivät palaudukkaan heti synnytyksen jälkeen, kuten olin kuvitellut. Vatsa oli edelleen iso, mutta taikinamainen.
Silloin olin hieman epätoivoinen, kun katsoin kokovartalopeilistä kuvaani.
(Ja pienessä hormoonimyrskyssä kaikki näyttää epätoivoisemmalta)
Ero 9kk takaiseen oli valtava.

Onneksi kroppa kuitenkin palautuu. Pikkuhiljaa.
Ja kunto nousee yllättävän nopeasti kun pääsee vaunulenkeille.
 
Painoa on tullut 2 kg, vaikka mulla on bmi sitä luokkaa, ettei tässä vaiheessa olis tarvinnu tulla vielä yhtään 16+5 :/ No, jospa tässä nyt sais ihteänsä niskasta kiinni kun ilmatkin alkaa olla parempia :)

Ahdistus muuttuvassa kropasta? Ekaa odottaessa ahdisti. Tuntui, että omasta vartalosta tulee ihan vieras. Toinen ja kolmas raskaus olin melko sinut muuttuvan kroppani kanssa. Mutta nyt yllättäen ahdistaa taas. Varmaan jo se, kun maha on kasvanut nyt paljon nopeammin kuin noissa aiemmissa raskauksissa. Kun haluaisin vielä peitellä (ainakin rakenneultraan asti), ehkä käyttää normivaatteitakin. Aiemmissa on vasta puolivälissä alkanut näkymään kunnolla. Ehkä tässä on nyt alkanut ikä, aiemmat raskaudet ja se, et edellisestä on aika lyhyt aika (tyttö nyt 1 v 1 kk) alkanut tehdä tehtäviään, niin, että vatsanpeitteet ei oo enää niin jämäkät. Selällään maatessa kohti painuu hyvin lantioon, mutta seistessä pullistuu selvästi eteenpäin. Ja kaikki elimet varmaan kans. Koetan päästä tän kanssa nyt sinuiski.
 
Mulla on aiemmissa raskauksissa ahdistanut lähinnä vaatteiden sopimattomuus. Hölmö yritin pitää tavallisia vaatteita tai miehen isompia vaatteita eikä ne tietenkään istuneet. Tässä raskaudessa aion nauttia muodoistani, ostaa vähän sopivia ja kivoja äitiysvaatteita ja olla stressaamatta etukäteen synnytyksen jälkeisestä palautumisesta. Kahdesta ekasta kilot (yli 15 kg kummastakin) lähti itestään ja palauduin hyvin. Nyt 9 vuotta vanhempana tiedostan, että tää kerta ei oo ehkä yhtä helppoa, mut turhaan mietin sitä vielä. Nyt nautitaan masuista ja siitä, että kerrankin saa olla muhkea.
 
BlopPop, mulla ollu tota ahdistusta jokaisen kolmen raskauden kohdalla.
Oon aina ollut hoikka enkä oo raskaana ollessani viihtynyt koskaan kehossani.
Etukäteen alkanut jo murehtimaan että miltä näytän taas synnytyksen jälkeen ja minkälaiseks kroppa jää.
Tässä raskaudessa plussattua samat ajatukset taas tuli mun mieleen.
Nyt oon mietiskellyt tätä asiaa ja vihdoin alan hyväksymään itseni myös raskaana ollessa.
Tää on mun viimeinen raskaus ja ajattelin että eiköhän nyt kerrankin oo aika nauttia kasvavasta vatsasta ja hyväksyä vaan että kroppa taas hetkellisesti muuttuu! :)

Kävin salilla ennen ku aloin oottaa esikoista eli reilu 9 vuotta sitte. Sen jälkee oon säännöllisen epäsäännöllisesti liikkunut.
Raskauskilojen eteen ei oo kuitenkaan koskaa tarvinnut mitään tehä ja kroppa palautunut aina normaaliks.
Kai saa hyviä geenejä kiittää kun raskaudet ei kropasta oo jälkikäteen näkynyt.
 
Ei ahdista muuttuva kroppa, se kuuluu asiaan, joten on ainakin mulle helppo hyväksyä.

Ennen esikoista nostin painoa ihan tarkoituksella n. 7kg, kun oli niin alhainen. Raskauden aikana tuli reippaasti lisää painoa, mut ei se häirinniyt silloinkaan.

Palauduin normaaleihin mittoihini ihan itsestään ja hyvin nopeasti. Maha hävisi jo synnärillä, eikä jäänyt mitään löysää tai velttoa masua roikkumaan, vaikka kaikki olivat niin väittäneet.

Helppo synnytys, lihasmassa, runsas maidontuotanto ja vauva joka nukkui vain vaunulenkillä aiheutti lopulta sen, että paino putosi ihan liikaa. Olin pelkkää luuta ja nahkaa, ja piti alkaa taas lihottamaan.

Tällä kertaa lähtöpainoa ja ikää enemmän ja lihasmassaa vähemmän. Nähtäväksi jää, miten kroppa palautuu tämän jälkeen. Ei varmaan yhtä helposti, mut sit pitää vaan nähdä vähän vaivaa asian eteen.

Hyvillä mielin katselen pyöristyvää vatsaa, rintoja ja peppua. :)
 
Mulla on kyllä jäänyt löysää edellisistä raskauksista :D Mut se ei oo mulle ongelma, en oo bikineissä viihtyvää tyyppiä muutenkaan. Mut just sen takia en silti oo myöskään laittamassa paljasmahaisia vauvamasukuviakaan mihinkään. Toistaiseksi :D Kiristyyhän tuo nahka tuosta kun loppua kohden mennään, mutta ainakaan vielä mun maha ilman vaatteita ei tosiaankaan oo mikään nätti kun mahan alla roikkuu löysää ja päältäkään ei oo pinkeä. Ja sit vielä kun läskiäkin on :wink Mut vaatteet päällä se on ihan kivan näköinen ja näyttää jo ihan vauvamahalta (no, näyttää se vauvamahalta ilmankin vaatteita, mut aika rumalta vauvamahalta... uimaan en oo uskaltautunut kun paljastuisin todennäköisesti).
 
Mua ei niinkään ahdista painonnousu, olen laihduttanut aikaisemmin ja tiedän miten se tehdään itselleni sopivalla tavalla, mutta se, että vaatteista juuri mitkään ei yhtäkkiä istu päälle, on tosi ahdistavaa. Paidat on kaikki huonon näköisiä päällä kun rinnat ja vatsa ovat kasvaneet. En pidä vaatteiden ostamisesta, enkä haluaisi kauheasti sijoittaa vaatteisiin, joita en uskoakseni tarvitse kovinkaan kauaa.
 
Ihailen teidän ajatusmaailmaa kyllä hirmuisesti! Itsekin tässä töitä kovasti teen kropan hyväksymisen eteen. Niin ihana masu kasvaa jo kovaa vauhtia kun vielä saadaan pää pysymään perässä. Treenit kulkee edelleen ja ei ole tarvinnut onneksi niistä alkuraskauden jälkeen hirveästi tinkiä. Ehkäpä koitan tässä relata ja olla huolehtimatta, asiaa ei auta vaan terkkaritäti,joka kyylää painoa ERITTÄIN PALJON!
Mutta kiitos tyypit, tänä vuonna ylpeillään rannalla kaikki sitten vähän erilaisessa kondiksessa :D
 
Mulla on nyt alkanu hieman ahdistamaan painonnousu. En tiedä nyt tarkalleen että paljon on noussu kun edellisestä neuvolasta on aikaa mutta painoa on kertynyt nyt jo yli 5kg. Ennen raskautta olin normaalipainoinen ja jopa hoikka. Tiedän tasan tarkalleen, että nousu johtuu omasta ruokavaliosta: on tullut syötyä isompia annoksia ja herkut on maistunu eikä liikkuminen ole kiinnostanut. En tajua miksen nyt saa itseäni niskasta kiinni kun olisi kyllä todella hyvä syy noudattaa terveellistä ruokavaliota.. Ärsyttää
 
Mua ei vielä ahdista kauheesti kroppa, mut tiedän sen olevan edessä taas loppuraskaudessa. Esikoisen aikana tuntui siltä kuin olisin norsu posliinikaupassa, en yhtään hahmottanut mahan kokoa ja törmäilin vähän väliä. Ja no jossain vaiheessa alkoi ahdistaa se kun tuntui ettei mikään vaate mahdu tai näytä nätiltä päällä. Ihan sama mitä laittoi päälle niin ahdisti, mies sanoikin et kulje sit alasti jos mikään ei oo hyvä.
 
Mua ei kropan muuttuminen ahdista mutta viime raskaudessa mua otti päähän kun vatsa ei ollut sellanen nätti pallo vaan kaksi isoa makkaraa päällekkäin, eli näytin vaan siltä kuin olisin lihonnut tolkuttomasti vatsan kohdalta. :sad001 Vaikka käytin ihonmyötäisiä äitiyspaitoja, joissa oli vauvan kuva masun päällä ei puolitutut huomannut että olen raskaana, luulivat kai mun vaan lihonneen... Tällä kertaa toivon et näkyis selkeemmin edes loppuraskaudesta että olen tosiaan raskaana!
 
Rv 17+1 menossa ja paino on noussut vaihtelevien arvioiden (riippuu päivästä) mukaan parisen kiloa. Vauvamasu on jo näkyvissä pienenä pömppiksenä tai sitten tuhdin ruokailun jälkeen kiristävänä möhömahana. Olin normaalipainoinen / hoikka raskauden alkaessa ja raskauskiloja voi käsittääkseni tulla varsinkin hoikalle ihmiselle runsaasti. En ole itse ottanut aiheesta mitään stressiä, mutta toivon jo, että tuo masu muuttuisi pyöreämmäksi enkä jatkuvasti olisi vain sen näköinen, että olen syönyt pari kiloa pastaa lounaaksi ja päivälliseksi. Mitä painonnousuun muuten tulee: laihduttaa ei missään nimessä raskaana ollessa kannata! Rasvakudos kerää mm. raskasmetalleja, ympäristömyrkkyjä ja muuta "ei-niin-terveellistä". Kun rasvakudos laihduttaessa häviää, myrkyt vapautuvat verenkiertoon ja myös sikiöön, jos sattuu raskaana olemaan. Sikiön elimistö ei pysty myrkkyjä käsittelemään, me aikuisethan selviämme vähemmillä vahingoilla maksan ja munuaisten toiminnan vuoksi. Laihdutellaan siis raskauden jälkeen, jos tarvetta on :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top