Noniin. Nyt olen osastolla, tulin aamulla lääkärin eilen kehoittamana, raskausmyrkytystä siis pukkaa päälle. Kortisonipistoksen sain, huomenna toinen. Saa nähdä milloin käynnistetään, siitä on jo tovi puhetta ollut! Voihan olla, että menee vielä aikaa, mutta alan olla malttamaton, kun omakin olo on heikko, ja haluaisi vain nähdä vauvan jo!
Päivän fiilis
- Ketjun aloittaja Tiina P.
- Aloituspäivämäärä
Tsemppiä Lady19! Toivottavasti käynnistävät lähiaikoina jos oma olosi on jo heikko.
Sitä minäkin toivon, nämä olot ja turvotukset (monta kiloa tullut viikossa!) on kyllä jotain ennennäkemätöntä. Kortisonia tosiaan on jo pistelty, huolestuttaa toki onko vauva valmis tulemaan ulos (vaikka äiti ja isi kovasti odottavatkin
)Täällä foorumilla eletään taas jänniä aikoja! :)
Täällä meitin huushollissa ei eletä ollenkaan jänniä aikoja
Aattelin että nukun tänään just niin paljon kuin huvittaa, kun eilinen meni siinä että torkahtelin pitkin päivää (nukahdin varmaan 4 kertaa päivällä). Heräsin sit tänään kahdelta iltapäivällä huonosti nukutun yön jälkeen, enkä oo ees harkinnu päiväunia (vaikka on tuntunu siltä, että hyvin voisin hetken torkkua). Pitäisköhän näin älyttömästä unisuudesta huolestua... 
Täällä meitin huushollissa ei eletä ollenkaan jänniä aikoja
Aattelin että nukun tänään just niin paljon kuin huvittaa, kun eilinen meni siinä että torkahtelin pitkin päivää (nukahdin varmaan 4 kertaa päivällä). Heräsin sit tänään kahdelta iltapäivällä huonosti nukutun yön jälkeen, enkä oo ees harkinnu päiväunia (vaikka on tuntunu siltä, että hyvin voisin hetken torkkua). Pitäisköhän näin älyttömästä unisuudesta huolestua... 
no tiedä näistä sanonnoista ja niiden paikkaansa pitävyydestä :)
ElinaMariah
Jostain jotain jo tietävä
Täällä ollut jotenkin itku erityisen herkillä tämän viikon. Mökötän omissa oloissani millon mistäkin:arghh: Ei tarvi olla suurikaan juttu kun menee tunteisiin...
Lähtenyt yksikseni kävelylenkille nieleskelemään ja onneksi mieli yleensä aina paranee ulkoilun myötä.
Eletään meillä uusioperheen elämää (miehellä 2 lasta) ja välillä ihan ymmärrettävästi kaikki huomio ei kohdistu vain minuun.
Onkohan tässä joku erityisen iso hormoniryöppy meneillään nyt kun LA on kohta ovella. :)
Lähtenyt yksikseni kävelylenkille nieleskelemään ja onneksi mieli yleensä aina paranee ulkoilun myötä.
Eletään meillä uusioperheen elämää (miehellä 2 lasta) ja välillä ihan ymmärrettävästi kaikki huomio ei kohdistu vain minuun.
Onkohan tässä joku erityisen iso hormoniryöppy meneillään nyt kun LA on kohta ovella. :)
Mulla taas on hermot kireenä esikoispojan takia turhan usein.. ikää siis vasta 2,5v ja kiukuttelu/tottelemattomuus kuuluu ikään, ja poika on sellainen todella harvoin. Mutta nyt tuntuu etten kestäis ollenkaan. Äskenkin päikkäreille menon vaikeus meinas hajottaa mun pään kokonaan. Poika sit nukahti loppujen lopuksi mun kainaloon sänkyyn kun itse itkin. Huoh.
Syntys tää vauva jo. En oo normaalisti todellakaan tällanen.
Syntys tää vauva jo. En oo normaalisti todellakaan tällanen.
Oi mä voin niiiin yhtyä tähän! Kuopus on kans sen 2,5v, aivan ihana ja yleensä niin kiltti mutta... mulla vaan palaa käpy ihan hirveen nopeasti. Sama homma esikoisen 7,5v kanssa, tuntuu ettei mikään onnistu niinkuin on sovittu ja sitten menee hermo. Mieliala vaihtuu 0-100 sekunnissa.
Lisäksi tällä hetkellä on se olo että pitäs päästä pariksi päiväksi (tai edes pariksi tunniksi) johonkin missä ei kuuluis sanaa ”äiti” ollenkaan. Täällä kuuluu äitiäitiäiti sieltä täältä ja tuolta. Ja sitte menee hermot.
Vauva sais pysyä mahassa pari viikkoa, mutta kaipaan sellaista zen-oloa.
Huh huh. Ottaa voimille tää kävely täällä Helsingissä. Tänään illalla kotiin :) Välillä pitää hiljentää kun supistelee ja välillä taas voi kulkee ihan normaalisti. Turvotusta ilmassa ja jalat ihan muusina! Rahaakin täällä on palanut kiitettävästi.
Täällä alkaa seinät kaatuu päälle! Tuntuu, ettei oo mitään tekemistä ja sit en ees keksi mitään tekemistä. Kavereita ja sukulaisia oon tässä koittanut treffailla kyllä. Mies kun tulee viikolla töistä kotiin, niin silloin mä herään eloon, mut mies on jo niin väsynyt siinä vaiheessa, ettei siitä oikeen oo seuraa mihinkään, kun se haluu vaan rentoutua ja levätä. Sit mulla on ihan hirvee pesänrakennus- ja sisustusvimma ja haluisin laittaa vaan asuntoa, mutta ei ois liikaa rahaa nyt tuhlata ja täältä meidän kaupungista ei löydy mitään sisustusliikkeitä, joista vois löytää niitä juttuja mitä haluan. Pitäis lähtee 2h päähän vähän isompaan kaupunkiin. Eli toisaalta onni onnettomuudessa, kun ei sit voi lähtee tuhlaamaan vähäisiä rahoja... Mut sit turhauttaa. Haluis saada tän kodin tosissaan mieleiseksi ja toimivaksi ennen vauvan syntymää, kun sillonkin tulee vietettyä melkein koko aika kotona.. Tai sit vois vaan jo vauva syntyä niin ois tosissaan jotain ajateltavaa ja tekemistä. 
Mut siis tiivistettynä: turhauttaa ja kiukuttaa tällä hetkellä.
Haluis saada tän kodin tosissaan mieleiseksi ja toimivaksi ennen vauvan syntymää, kun sillonkin tulee vietettyä melkein koko aika kotona.. Tai sit vois vaan jo vauva syntyä niin ois tosissaan jotain ajateltavaa ja tekemistä. Mut siis tiivistettynä: turhauttaa ja kiukuttaa tällä hetkellä.
Voi ei xD raskaus ja matkustaminen. Oli säätämistä Helsingistä lähtemisen kanssa ja ravintolassa oli niin paljon jonoa että ei ehditty saada ruokaa. Mun supistelut kävi pahemmiksi ja tuli kauhee pakokauhu ja ahdistus! Aloin sitten itkeen ravintolassa kaikkien nähden ja tarjoilija aatteli että itken koska en saa ruokaa ja pyyteli anteeksi. Jo tätä ennen aloin itkeen kaupassa kun oli niin tukala olo ja istuin vaan siellä sohvalla ja myyjä tuli sielläkin kysyyn voiko auttaa. Niin noloa ja en ole edes raskausaikana ollut mitenkään herkillä aikaisemmin. Ilmeisesti tää väsymys ja kauhee kävelymäärä (shoppailu) tekee tehtävänsä. Ja koko ajan oon pelännyt että jos syntyiskin tällä matkalla. Onneks kohta pääsen lentokoneeseen ja takas kotiin. Liikaa jännitystä!! Toivottavasti tuo lentomatka menee hyvin ja turvallisesti kun sekin jännittää :/
Voi mulla on sama! Vaikka meidän on vasta 1v3kk ni mulla ei hermo kestä mitää ylimäärästä. Ja tyttö ei kyllä osaa mitää tehä tahallaan. Mä en oo muutenkaa mitää muumi-mamma-tyyppiä. Mut en kyl normaalisti oo näin hermoheikko.
Uskallat viel lentokoneeseen??
Pakko oli uskaltaa että pääsin takas :D lento onneksi vaan 45min. Nyt onnellisesti Ouluun laskeuduttiin. Luulen että mä vaan säikähdin ja panikoin ja se liika kävely oli pahasta. Varmasti nyt helpottaa kun takas tutussa ympäristössä.