Päivän fiilis

[Suski.81]

Niiiii ja onnettomuuksia sattuu ja muuta. Tossa vauvavakuutuksessa on sekin hyvä puoli että jos pieni päättäiskii syntyä ennenaikojaan tai jos onkin joku juttu minkä takia joutuu jäämään sairaalaan, ei itse tarvitse maksaa kuin omavastuu-osuus joka on sen 100€. Toi 100€ tulee jo melkein siitä mahdollisesta 2päivästä mitä joutuu sairaalassa olemaan synnytyksen jälkeen. Jos vauva joutuukin vaikka keskososastolle tai valohoitoon eli ei saa olla äidin kanssa samassa huoneessa, maksaa sekin erikseen oman maksunsa sen n.40€/päivä. Eli 2päivää on jo160€.
Koskaan ei voi tietää, siksi niitä vakuutuksia otetaan.
Vähän niinku kerrostalossa asuva sanoisi ettei tarvitse kotivakuutusta koska elää niin säntillisesti, mutta entäs kun naapuri onkin se joka sytyttää tulipalon tai aiheuttaa vesivahingon, et saa korvausta mistään.
Eli pelkästään ajatus siitä että lääkäri on lähellä, miten se edes liittyy siihen vakuutuksen ottamiseen?
Miä en oo edes ajatellu siltä kantilta että voisin yksityisellä käydä vaan just että jos jotain sattuu, varsinkin synnytyksen suhteen.

Mä siis oon ymmärtäny et yleensä ihmiset ottaa sen nimenomaan sen takia et pääsee yksityiselle..

Meillä esikoisen synnytys meni pieleen, lapsi oli 4 päivää omalla osastollaan + 2 päivää mun kans ja minä sen 6 päivää omalla osastolla. Kyllähän niistä hintaa tuli, mut muuten ei o penniäkään menny lapseen sen jälkeen, ja hän on nyt 2,5v. Niin luulen että enemmän ois menny vakuutukseen rahaa tässä vaiheessa ku mitä meni synnytyssairaalalaskuun.

 

[Karoliinaaaa90]

Kyllä me nimenomaan esikoiselle otettiin se ilmainen vauvavakuutus siksi, että päästäis tarvittaessa yksityiselle. Ei ollut kertaakaan tarvetta, ja irtisanottiin koko vakuutus sen ilmaisen vuoden jälkeen. Ajateltiin, että sillä vakuutusmaksulla käy monet kerrat yksityiselläkin, jos tarvii. Ei ole tarvinut tähän päivään mennessä käyttää esikoista rutiinilääkärintarkastuksia lukuun ottamatta ollenkaan lääkärissä.

 

[Hippunen2]

Mulla on molemmat lapset ollu korvakierteisiä 4kk ->>
Putkitettuja,kita-sekä nielurisat leikattu. Ollaan saatu jo monen vuoden vakuutus summat takaisin etukäteen.

Siksi otan sen heti odotusaikana koska tiedän liian monta sydänvikaista,synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita (aivoverenvuoto ym.), silmä sekä kuulo sairauksia ymsyms. Eikä mulla olisi varaa tarjota lapselle parasta mahdollista hoitoa sekä pahimmassa tapauksessa liikuntarajoitteisen lapsen kuntoutuksia,kodinmuutoksia ym.

 

[Joulukuu14/17]

Onko se suoraan verrannoillista siihen itse ylipainoon? Mietin vaan että kai ne on ne raskausajan elintavat oleellisempia kuin ennen raskautta? Sikälimikäli siis ylipaino johtuu nimenomaan elintavoista eikä vaikka jostain sairaudesta tai lääkkeestä tms.
Vähän kyllä rupes suututtamaan tollanen syrjintä! ;O tupakoivan ja muita päihteitä käyttävän luulis jäävän ilman automaattisesti kun on kuitenkin vapaaehtoista sikiöö ja itseään vahingoittavaa toimintaa.. MUR!

Mikäli ylipaino ei johdu sairaudesta tai vastaavasta, niin onhan sekin vapaaehtoista... Onhan se ylipaino riski jo sille äidillekin ja tätä kautta raskaudelle ja lapselle. Lihavuus voi aiheuttaa nivelvikoja, selkävaivoja, rasittaa niveliä ja lisätä loukkaantumisen vaaraa. Sydän- ja verisuonisairauksia, kohonnutta verenpainetta ja aikuistyypin diapetesta. Liika ylipaino voi aiheuttaa jopa sydänkohtauksen. Sekä liikalihavuus on merkittävä syövän aiheuttaja.

Näin ollen minä ymmärrän varsin hyvin, että tietyn BMI arvon yli menevät odottajat jätetään ilman vauvavakuutusta. Eihän sitä välttämättä saa itsellekään vakuutusta.

 

[Jenska]

Me oltaisi otettu vauvalle vakuutus ennen syntymää mutta ei saatu, sillä esikoisen raskaudessa minulla oli hepatoosiepäily.

Ollaan otettu molemmille tytöille vakuutukset heti 2kk iässä, ja aiotaan ottaa tällekin heti kun sen vaan saa.

Meillä on myös kärsitty korvatulehduksista, ja tälläkin hetkellä vanhemmalla tytöllä tulehdus.
Käytetään myös yksityistä hyödyksi, kuten esimerkiksi sunnuntaina kun tyttö tuli kotiin isältään ja alkoi heti itkeä että korva on tosi kipeä. Mehiläiseen saatiin aika tunnin päähän ja sieltä antibiootit. Särkylääke oltiin otettu heti mutta siitä ei ollut apua, kipu oli niin kova. Päivystyksessä meille oltaisiin sanottu että lisää särkylääkettä ja aamulla terveyskeskukseen jonottamaan.

Kuopuksella harkittiin putkitusta viime keväänä, mutta päädyttiin lääkärin kanssa siihen ettei kesää vasten kannata. Nämä tiedot löytyy Mehiläisestä, eli jos korvat alkaa tänä talvena oireilla niin laitetaan putket.

 

[Nipanderi]

Mulla on molemmat lapset ollu korvakierteisiä 4kk ->>
Putkitettuja,kita-sekä nielurisat leikattu. Ollaan saatu jo monen vuoden vakuutus summat takaisin etukäteen.

Siksi otan sen heti odotusaikana koska tiedän liian monta sydänvikaista,synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita (aivoverenvuoto ym.), silmä sekä kuulo sairauksia ymsyms. Eikä mulla olisi varaa tarjota lapselle parasta mahdollista hoitoa sekä pahimmassa tapauksessa liikuntarajoitteisen lapsen kuntoutuksia,kodinmuutoksia ym.

Kyl musta itseasiassa kunnan pitäis tulla sit jo vastaan noissa tollasissa asioissa, mitkä koskee vammaa tai rajoitetta. Kuuluu subjektiivisiin oikeuksiin. Sit eiks kelallaki oo joku tietty katto (oma vastuu) minkä jälkeen sit korvataan lääkäri ja lääkekuluja. Itse otin vakuutuksen, eikä mulla ollu mitään ongelmaa saada sitä, mut mun pointti olikin lohduttaa, että ei se maailmaa kaada, mikäli sellaista ei oo.

 

[Lady19]

Mikäli ylipaino ei johdu sairaudesta tai vastaavasta, niin onhan sekin vapaaehtoista... Onhan se ylipaino riski jo sille äidillekin ja tätä kautta raskaudelle ja lapselle. Lihavuus voi aiheuttaa nivelvikoja, selkävaivoja, rasittaa niveliä ja lisätä loukkaantumisen vaaraa. Sydän- ja verisuonisairauksia, kohonnutta verenpainetta ja aikuistyypin diapetesta. Liika ylipaino voi aiheuttaa jopa sydänkohtauksen. Sekä liikalihavuus on merkittävä syövän aiheuttaja.

Näin ollen minä ymmärrän varsin hyvin, että tietyn BMI arvon yli menevät odottajat jätetään ilman vauvavakuutusta. Eihän sitä välttämättä saa itsellekään vakuutusta.

Kuten sanoin jo aikaisemmin, minulla ei ole sairauksia ylipainosta johtuen. Ylipaino on hissukseen tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun olen kärsinyt vakavista mielenterveysongelmista koulukiusaamisen takia. Minua on lääkitty vahvoilla mielialalääkkeillä, joista osa vaikutti huomattavasti ruokahaluun. Huonoina päivinä (oikeastaan viikkoina) en päässyt sängystä ylös, ja olin lähellä joutua sairaalaan hoitoon.

Koulut on käyty jo aikaa sitten, mutta kärsin edelleen muun muassa traumaperäisestä stressihäiriöstä muiden ongelmien ohella. Ja jos ajattelet, että en tee ylipainolle mitään, menet harhaan. En ole lihonut ollenkaan raskauden aikana, mikä ilahduttaa paljon. Ja jos saisin päättää, painaisin 50kg ja olisin lihaksikas :) Ihailen hyvin treenattuja vartaloita.

Mutta fakta on, että vuosikymmenen jälkeen on hankala alkaa pudottamaan painoa, koska näkee itsensä edelleen "arvottomana, rumana ja läskinä" kuten voisin kiusaajiani siteerata. Pakko sanoa, etten ollut edes kouluaikana ylipainoinen, kun minua kiusattiin, mutta sen jälkeen ovat kiusaajien sanat olleetkin totta. En koe ansaitsevani mitään hyvää, saatikka timmiä kroppaa, koska minulle hoettiin ikäviä asioita monen vuoden ajan. Ihminen turtuu ajan kanssa sellaiseen.

Ei ollut kyllä tarkoitus avautua, sillä olen täällä kuitenkin anonyymina, mutta minulla kiehuu yli normaalipainoisten ihmisten arvostelu kun on kyse ylipainosta. Se ei todellakaan ole aina oma valinta, kuten itsekin sanoit. Mutta yritä ymmärtää, että taustalla voi olla jotain paljon ikävämpää, kuin mitä ajattelet, kuin se olisi vain asennekysymys ja kun saisi pepun nostettua sohvalta lenkille. Olen itsekin tietoinen, mitä ylipaino voi aiheuttaa, ja olenkin työskennellyt sen kanssa jo monta vuotta sekä ravintoterapeutin että psykiatrien kanssa.

Perimmäinen pointti tässä avautumisessa on se, että olen surullinen vauvani puolesta, kun en saa hänelle juuri nyt tätä vakuutusta otettua! Olen säntillinen ihminen, ja haluan että kaikki hoituu - tämä nyt ei hoidu minusta johtuen. En voi asialle mitään juuri nyt. Ei voisi vähempää kiinnostaa oma kroppa tällä hetkellä, kunhan vain vauva saisi parhaan alun elämälle.

Kommentistasi sai hieman sellaisen ikävän kaiun, että et suvaitse lihavia ihmisiä (jos se on itse aiheutettua). Toivottavasti asia ei ole niin. Olemme kaikki kuitenkin saman arvoisia fyysisistä ominaisuuksista huolimatta.

 

[Nipanderi]

vauva saa parhaan mahdollisen alun kun sillä on rakastavat vanhemmat ja turvallinen koti, vakuutuksella puolestaan ei ole sen kanssa mitään tekemistä!

 

[Joulukuu14/17]

Kuten sanoin jo aikaisemmin, minulla ei ole sairauksia ylipainosta johtuen. Ylipaino on hissukseen tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun olen kärsinyt vakavista mielenterveysongelmista koulukiusaamisen takia. Minua on lääkitty vahvoilla mielialalääkkeillä, joista osa vaikutti huomattavasti ruokahaluun. Huonoina päivinä (oikeastaan viikkoina) en päässyt sängystä ylös, ja olin lähellä joutua sairaalaan hoitoon.

Koulut on käyty jo aikaa sitten, mutta kärsin edelleen muun muassa traumaperäisestä stressihäiriöstä muiden ongelmien ohella. Ja jos ajattelet, että en tee ylipainolle mitään, menet harhaan. En ole lihonut ollenkaan raskauden aikana, mikä ilahduttaa paljon. Ja jos saisin päättää, painaisin 50kg ja olisin lihaksikas :) Ihailen hyvin treenattuja vartaloita.

Mutta fakta on, että vuosikymmenen jälkeen on hankala alkaa pudottamaan painoa, koska näkee itsensä edelleen "arvottomana, rumana ja läskinä" kuten voisin kiusaajiani siteerata. Pakko sanoa, etten ollut edes kouluaikana ylipainoinen, kun minua kiusattiin, mutta sen jälkeen ovat kiusaajien sanat olleetkin totta. En koe ansaitsevani mitään hyvää, saatikka timmiä kroppaa, koska minulle hoettiin ikäviä asioita monen vuoden ajan. Ihminen turtuu ajan kanssa sellaiseen.

Ei ollut kyllä tarkoitus avautua, sillä olen täällä kuitenkin anonyymina, mutta minulla kiehuu yli normaalipainoisten ihmisten arvostelu kun on kyse ylipainosta. Se ei todellakaan ole aina oma valinta, kuten itsekin sanoit. Mutta yritä ymmärtää, että taustalla voi olla jotain paljon ikävämpää, kuin mitä ajattelet, kuin se olisi vain asennekysymys ja kun saisi pepun nostettua sohvalta lenkille. Olen itsekin tietoinen, mitä ylipaino voi aiheuttaa, ja olenkin työskennellyt sen kanssa jo monta vuotta sekä ravintoterapeutin että psykiatrien kanssa.

Perimmäinen pointti tässä avautumisessa on se, että olen surullinen vauvani puolesta, kun en saa hänelle juuri nyt tätä vakuutusta otettua! Olen säntillinen ihminen, ja haluan että kaikki hoituu - tämä nyt ei hoidu minusta johtuen. En voi asialle mitään juuri nyt. Ei voisi vähempää kiinnostaa oma kroppa tällä hetkellä, kunhan vain vauva saisi parhaan alun elämälle.

Kommentistasi sai hieman sellaisen ikävän kaiun, että et suvaitse lihavia ihmisiä (jos se on itse aiheutettua). Toivottavasti asia ei ole niin. Olemme kaikki kuitenkin saman arvoisia fyysisistä ominaisuuksista huolimatta.

Jotakuinkin osasin arvata, että saat väännettyä tekstistäni jonkun kaiun... Minulle on ihan sama millainen joku toinen on, lihava tai laiha, luonteeltaan mitä vain, eihän se minulta ole pois.
Enkä todellakaan olisi tarvinnut mitään avautumista sinun suunnaltasi, se hieman huokuu että aivan kuin kokisit olevasi selityksen velkaa kaikille miksi olet ylipainoinen. Jos ei ole itse johonkin tyytyväinen tai vaikka olisikin niin ei mielestäni kenenkään tarvitse sitä toisille selitellä.
Jos joku päättää ettei imetä, niin miksi sitä selitellä. Jos joku on lihava niin miksi sitäkään selitellä.

Eipä tästä sen enempää... Uskon, että vauvasi on saanut juuri parhaan mahdollisen äidin itselleen sinusta! Hän on jo saanut sen parhaan alun elämälleen, kun on saanut sen alun. Ja pian hänkin on täällä, käsivarsillasi läsnä

 

[saywhat]

Kuten sanoin jo aikaisemmin, minulla ei ole sairauksia ylipainosta johtuen. Ylipaino on hissukseen tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun olen kärsinyt vakavista mielenterveysongelmista koulukiusaamisen takia. Minua on lääkitty vahvoilla mielialalääkkeillä, joista osa vaikutti huomattavasti ruokahaluun. Huonoina päivinä (oikeastaan viikkoina) en päässyt sängystä ylös, ja olin lähellä joutua sairaalaan hoitoon.

Koulut on käyty jo aikaa sitten, mutta kärsin edelleen muun muassa traumaperäisestä stressihäiriöstä muiden ongelmien ohella. Ja jos ajattelet, että en tee ylipainolle mitään, menet harhaan. En ole lihonut ollenkaan raskauden aikana, mikä ilahduttaa paljon. Ja jos saisin päättää, painaisin 50kg ja olisin lihaksikas :) Ihailen hyvin treenattuja vartaloita.

Mutta fakta on, että vuosikymmenen jälkeen on hankala alkaa pudottamaan painoa, koska näkee itsensä edelleen "arvottomana, rumana ja läskinä" kuten voisin kiusaajiani siteerata. Pakko sanoa, etten ollut edes kouluaikana ylipainoinen, kun minua kiusattiin, mutta sen jälkeen ovat kiusaajien sanat olleetkin totta. En koe ansaitsevani mitään hyvää, saatikka timmiä kroppaa, koska minulle hoettiin ikäviä asioita monen vuoden ajan. Ihminen turtuu ajan kanssa sellaiseen.

Ei ollut kyllä tarkoitus avautua, sillä olen täällä kuitenkin anonyymina, mutta minulla kiehuu yli normaalipainoisten ihmisten arvostelu kun on kyse ylipainosta. Se ei todellakaan ole aina oma valinta, kuten itsekin sanoit. Mutta yritä ymmärtää, että taustalla voi olla jotain paljon ikävämpää, kuin mitä ajattelet, kuin se olisi vain asennekysymys ja kun saisi pepun nostettua sohvalta lenkille. Olen itsekin tietoinen, mitä ylipaino voi aiheuttaa, ja olenkin työskennellyt sen kanssa jo monta vuotta sekä ravintoterapeutin että psykiatrien kanssa.

Perimmäinen pointti tässä avautumisessa on se, että olen surullinen vauvani puolesta, kun en saa hänelle juuri nyt tätä vakuutusta otettua! Olen säntillinen ihminen, ja haluan että kaikki hoituu - tämä nyt ei hoidu minusta johtuen. En voi asialle mitään juuri nyt. Ei voisi vähempää kiinnostaa oma kroppa tällä hetkellä, kunhan vain vauva saisi parhaan alun elämälle.

Kommentistasi sai hieman sellaisen ikävän kaiun, että et suvaitse lihavia ihmisiä (jos se on itse aiheutettua). Toivottavasti asia ei ole niin. Olemme kaikki kuitenkin saman arvoisia fyysisistä ominaisuuksista huolimatta.

Mulla sen verran ylipainoa etten edes vaivautunut kyselemään vakuutusta, mutta käsittääkseni kahden kuukauden iässä saat sen otettua jos ei vauvalla ole ongelmia, joten ehdit kyllä jos se tärkeältä tuntuu. Ja hei, meillä on Suomessa kuitenkin terveyden- ja sairaudenhoito ilman vakuutustakin, joten vauvasi kyllä saa hoidon jos sellaista tarvitsee :)

 

[Meritähti90]

Meillä esikoisella ollut vakuutus eikä sille ole ikinä ollu varsinaista tarvetta. Mut muutama satanen vuodessa ei oo iso lasku meidän mielestä, joten sitä ei irtisanota.
Me käydään hänen kanssaan kaikki lääkärikäynnit yksityisellä, ihan vaan sen takia, että siihen on mahdollisuus ja homma hoituu nopeasti ja osaavasti. Me oltiin miehen kanssa molemmat vuorotyössä ja kun lapsi sairastui viikonloppuna, saatiin saikkulappu yksityiseltä paljon vaivattomammin kuin jonottamalla päivystyksessä. (Iha naurettavaa et omalla ilmoituksella ei kumpikaan meistä saanu jäädä kotiin vaan todistus tarvittiin heti...)

Tälle toisellekin vakuutus on jo voimassa ja ilmaisen vuoden jälkeen kyllä jatketaan.

Mutta jos ei saa raskausaikana vakuutusta, kannattaa tosiaan syntymän jälkeen se hakea, jos kokee tarvetta :)

 

[Lady19]

Aina kysytään syytä asioille, jotka ovat eri tavalla kuin itsellä. Onneksi täällä ei tarvitse olla omalla naamalla :D

 

[Karoliinaaaa90]

Tänään saanu oikein kunnolla esikoisen 1v10kk kans taistella ihan joka asiasta. Kello ei ole edes yhtä, ja oon jo aivan loppu:banghead: Onneks alkaa viikonloppu ja lapsi on huomenna menossa mummolaan yökyläänkin.

 

[Maatuska83]

Aina kysytään syytä asioille, jotka ovat eri tavalla kuin itsellä. Onneksi täällä ei tarvitse olla omalla naamalla :D

Mielestäni toit esille hyvin herkän ja ajattelevan itsesi. Osa meistä on joutunut elämässään käymään läpi kivuliaita asioita ja kyllä ne kaiut kummittelee edelleen päässä joissain tilanteissa. Vaikka olisi vastustanut paljonkin, niin itse ainakin pyrin ajattelemaan asiaa positiivisesti, että kaikki ne ovat kasvattaneet henkistä omavaraa. Tarkoitan, että jossain tapauksissa sitä on askeleen edellä sellaista, joka on päässyt helpolla. Toiselle joku vastustus voi tuntua isolta, kun taas itse tietää että isommistakin karikoista on selvinnyt eikä asia ole siksi pahimmasta päästä.

Minulla on paha taipumus tarkkailla ihmisiä ja analysoida käyttäytymistä.
Ei ole mahdottoman pitkä aika, kun minulle tuli vastaan ihminen joka ei selvästikään ole halunnut kohdata elämän realiteetteja. Kyse oli poikien koulukiusaamisen selvittely isommalla porukalla, joka oli lähtenyt käyntiin minun huolenaiheestani. Tämä henkilö lässytti omalle pojalleen, yritti tehä minusta tyhmää ja suunnilleen syytteli minua koko vallitsevasta tilanteesta ja lähinnä kyllä puhui omille autonavaimilleen hartioitaan kohautellen ja jalat mutkalla tuolin ympärillä. Palaverin loputtua en kyllä jäänyt enempää kuuntelemaan sitä tyhjänpäiväistä lässytystä jostain "hullunhauskoista" vaatekömmähdyksistä. Sorry, mutta tuli mieleen joku kulissit hinnalla millä hyvänsä pystyssä pitävä, purkkaa jäyhävä tyhjäntoimittaja joka on päässyt elämässään helpolla ja jos jotain tuleekin niin syy on muissa. :-/

 

[Sirpaleina]

Mielestäni toit esille hyvin herkän ja ajattelevan itsesi. Osa meistä on joutunut elämässään käymään läpi kivuliaita asioita ja kyllä ne kaiut kummittelee edelleen päässä joissain tilanteissa. Vaikka olisi vastustanut paljonkin, niin itse ainakin pyrin ajattelemaan asiaa positiivisesti, että kaikki ne ovat kasvattaneet henkistä omavaraa. Tarkoitan, että jossain tapauksissa sitä on askeleen edellä sellaista, joka on päässyt helpolla. Toiselle joku vastustus voi tuntua isolta, kun taas itse tietää että isommistakin karikoista on selvinnyt eikä asia ole siksi pahimmasta päästä.

Minulla on paha taipumus tarkkailla ihmisiä ja analysoida käyttäytymistä.

Hyvin kiteytetty! Olen erittäin samaa mieltä.
Täälläkin yksi tarkkailija.
Miä oon hirveen kiinnostunut ylipäätään syistä ihmisten käytökselle. Sitä kun on itsetarkkailua harrastanut ja osaa aika hyvin määritellä esim omien negatiivisten puolten syntyperää tai että miksi jokin asia kolahtaa pahemmin kuin toinen.
Puhdasta psykologiaa. Ja yllättävän moni asia kumpuaa lapsuudesta, sitä on välillä vaikea edes uskoa miten moni. Joskus saanut vähän nenille kun analysoinut suoraankin ihmisiä pienen kyselyn jälkeen ja on ilmeisesti sitten osunut ja uponnut ja nää ihmiset ei pysty myöntämään mitään koska eivät itse ole tajunnut sitä.
Hyvä puoli on se tuossa tarkkailijaluonteessa ja analysoinnissa että on helpompi tulla kaikenlaisten ihmisten kanssa juttuun, kun osaa helpommin mukautua siihen toiseen ihmiseen.
Ja koska joku nyt varmaan lähtee tuosta vääntämään jotain niin en tarkoita sitä että alkaisi itse esittämään jotain tai ei olisi oma itsensä. Puhun ihan vaan käytöstavoista ja tilannetajusta

 

[Lady19]

Minä olen onneksi jo hyväksynyt kaikella saamallani avulla, että lähtökohdat ovat vähän erilaiset, mutta olen ihminen siinä missä muutkin. Ja ihan yhtä arvokas, vaikka se tuppaakin unohtumaan aina välillä Uskon kuitenkin, että kaikki ansaitsevat hyvää vaikka joku väittäisikin muuta. Olenkin kaiken tämän keskellä kiinnostunut psykiatriasta ja ihmisen pään toiminnoista, ja selvittänyt paljon diagnoosieni taustoja ja syitä. Se on kiinnostavaa! Ymmärrän olla sitä myöten armeliaampi myös itselleni, ja yrittää kertoa muille ympärillä oleville, miksi teen asioita kuten teen. Toivon ja uskon, vaikka tämä vauva tämmöiseen hassuun perheeseen syntyykin, että hän kasvaa tasapainoiseksi eikä joudu kohtaamaan liikaa vastoinkäymisiä, jotka voisivat olla vahingollisia. Minä olen kovin oikeudentuntoinen. En anna oman lapseni kärsiä kuten itse olen välillä joutunut. Kaikkea en voi estää mutta tukena voin olla! Tämä mamman pieni rakas saa kaiken tuen ja ymmärryksen

 

[Hippunen2]

Kyl musta itseasiassa kunnan pitäis tulla sit jo vastaan noissa tollasissa asioissa, mitkä koskee vammaa tai rajoitetta. Kuuluu subjektiivisiin oikeuksiin. Sit eiks kelallaki oo joku tietty katto (oma vastuu) minkä jälkeen sit korvataan lääkäri ja lääkekuluja. Itse otin vakuutuksen, eikä mulla ollu mitään ongelmaa saada sitä, mut mun pointti olikin lohduttaa, että ei se maailmaa kaada, mikäli sellaista ei oo.

Oma lähisukulaiseni vammautui auto onnettomuudessa ja sai vakavan aivovamman. Tätä kautta tiedän myös ettei esim. Kela korvaa kaikkea. Esim validia kuntoutus 3vk maksaa 12000€ jota kela ei korvaa ja tätä myötä moni vammautunut ei saa niin hyvää palvelua/mahdollisuutta kuin vakuutuksen korvaama. Onneksi sentäs liikennevakuutus on näissä auto onnettomuuksissa hyvä ,korvaa pitkälle myös lapsen (jos on oikeat turvalaitteet)

 

[Joulukuu14/17]

Joo ja kela on hyvä keksimään itse kaikkia sääntöjä ja sanomaan, että joku onkin työkuntoinen vaikka lääkäri sanoo toista. Yksi tuttu sai totaalikiellon lääkäriltä mennä navettaan kun selkä oli tohjo. Jopa vakuutus sanoi, että vakuutus ei kata mitään jos navettaan menee, koska ei ole siellä työkuntoinen. Kela kuitenkin päätti, että hän on työkuntoinen...

 

[Katlera]

Kela yrittää pitää kaikki töissä... riippumatta siitä, minkälaiset seuraukset sillä voi olla. Tai siltä on ainakin tuntunut, kun sivusta saanut seurata sukulaisten kamppailua kelan kanssa.

// Sanottakoon vielä, että vakuutusyhtiöihin luotan kaikkein vähiten Ne tuntuu aina vähäkään erikoisemmissa tapauksissa keksimään jonkin syyn olla korvaamatta mitään.

 

[Nipanderi]

Aivovammat on kyl kieltämättä vähän ärsyttäviä, ei niistä välttämättä saa vakuutuksestakaan kunnollisia korvauksia