Päivän fiilis

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tiina P.
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meidän naapuri (50v "vanhapiika" jos se nyt mitenkään asiaan liittyy) oli miehelle ystävällisesti huomauttanut että meidän pihalta puskee raja-aidan läpi/vierestä hänen puolelleen heinää. Jotenki ei oo nyt ollu ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä joku aidan alustan perkaaminen... Onneksi se avasi sen suunsa miehelle eikä mulle :D

Tuonkin ajan, mitä on niitä heiniä siinä katellut, ois jo täti saanut ne nypittyä pois/myrkyttänyt. :D
 
Ok fiilis, en ole kiukutellutkaan muutamaan päivään :D
Pyydettiin kaveripariskunta syömään meidän kanssa, mennään lauantaina Helsinkiin syömään ihan kunnolla, pitkästä aikaa fine diningia :)
 
Jee jee ihana fiilis! :) Käytii miehen kaa ikeas ja haettiin vihdoinkin babys onlyn harmaa palmikkoneule lämpöpussi <3 :) kiitos miehelle, joka suostu noin kalliiseen hankintaa vaik miettiki tuleeks sit oikeesti paljon käytettyy.. toivotaa et tulee ja suomen keleissä voi tarvii kesälläki! :D

Ja mitä sitä ei kauan odotetun esikoisensa eteen tekis <3 Haluun kaiken! :D
 
Fiilis on aika ankea, jo pois muuttanu lasten isä kävi tuomassa muuttolaatikoita ja samalla moikkaamassa esikoista, niin sehän oli oma hurmaava itsensä masennellen ja ressaten kaikkia asioita joita mun ei ole enää pakko sen kanssa pohtia ja masentua mukana. Sitten se alko vielä eron syitä pohtia ja oli jo valmiiksi hirveän vihainen siitä epäreiluudesta että mulla tulee olemaan jatkossa helpompi saada parisuhdeaikaa mahdollisen uuden kumppanin kanssa ku lapset on hänellä. :D Vähän asurdia semmosesta vetää pultteja. Muutenki se kyseli ku näki tortilla-ainekset että kenen kanssa meinasit syyä, ihan niinku jaksaisin mitään uusia miehiä tähän väliin vetää kuvioihin... Toivottavasti sillä ei oo enää mitään asiaa tänne, mokoma pahanilmanlintu, vieläkö tarvii ihmetellä miksi halusin erota..
 
Fiilis on aika ankea, jo pois muuttanu lasten isä kävi tuomassa muuttolaatikoita ja samalla moikkaamassa esikoista, niin sehän oli oma hurmaava itsensä masennellen ja ressaten kaikkia asioita joita mun ei ole enää pakko sen kanssa pohtia ja masentua mukana. Sitten se alko vielä eron syitä pohtia ja oli jo valmiiksi hirveän vihainen siitä epäreiluudesta että mulla tulee olemaan jatkossa helpompi saada parisuhdeaikaa mahdollisen uuden kumppanin kanssa ku lapset on hänellä. :D Vähän asurdia semmosesta vetää pultteja. Muutenki se kyseli ku näki tortilla-ainekset että kenen kanssa meinasit syyä, ihan niinku jaksaisin mitään uusia miehiä tähän väliin vetää kuvioihin... Toivottavasti sillä ei oo enää mitään asiaa tänne, mokoma pahanilmanlintu, vieläkö tarvii ihmetellä miksi halusin erota..

Saahan hänkin aikaa mahdolliselle uudelle suhteelle kun lapset ovat sinun luonasi, että ihan tasajako.
Mutta miehesi jutut vaikuttavat siltä, että hän tarvitsisi enemmänkin ammattiapua tuohon melankoliaansa ja omaan epävarmuuteensa. Tunnistan nimittäin tuosta vähän samoja piirteitä kuin itestäni ja tiedostan, että kumppanille raskasta kuunnella kun toinen ei tahdo löytää hyvää, kokee kantavansa liikaa hartioillaan ja kiukuttelee sitten oman epävarmuuden jyllätessä.
Ite toki olen käynyt psykologilla ja oli muutaman kuukauden lääkityskin jonka nyt purkasin pois synnytystä varten.
Että ehkäpä lääkityksestä ja keskusteluavusta oisi hyötyä miehellekin, varsinkin nyt kun olette vielä eronneetkin.
 
Saahan hänkin aikaa mahdolliselle uudelle suhteelle kun lapset ovat sinun luonasi, että ihan tasajako.
Mutta miehesi jutut vaikuttavat siltä, että hän tarvitsisi enemmänkin ammattiapua tuohon melankoliaansa ja omaan epävarmuuteensa. Tunnistan nimittäin tuosta vähän samoja piirteitä kuin itestäni ja tiedostan, että kumppanille raskasta kuunnella kun toinen ei tahdo löytää hyvää, kokee kantavansa liikaa hartioillaan ja kiukuttelee sitten oman epävarmuuden jyllätessä.
Ite toki olen käynyt psykologilla ja oli muutaman kuukauden lääkityskin jonka nyt purkasin pois synnytystä varten.
Että ehkäpä lääkityksestä ja keskusteluavusta oisi hyötyä miehellekin, varsinkin nyt kun olette vielä eronneetkin.


No olis ehdottomasti hänelle apua! Mutta ikinä kuuna päivänä et tuota saa raahattua avun äärelle.. Eihän se suostunu edes parisuhdeterapiaan niinku ehdotin, pitääkin muistaa siitä mainita jos vielä tulee puhetta että minä vain halusin erota enkä yrittäny tarpeeksi. Aion ottaa vähän kovan linjan, mun olkapäätä vasten on turha jatkossa itseään tukea, ohjaan vaan kylmästi hakemaan virallista apua. Mulla ei ole aikaa enää miestä hoitaa kun on kohta kaks lasta keskimäärin 99% ajasta mulla. :D

Kai sille on myös tuskallista huomata että mulla menee vain paremmin kun oon päässy arkeen ilman häntä, ja itsellään kova kaipuu ja suru. Ja tottakai se muaki surettaa että sillä on niin rankkaa, mutta en aio enää itseäni siihen kuluttaa.
 
Kannattaa hyödyntää ne pienen päikkäriajat todellakin omaan lepäämiseen. Eikä kodin tarvi olla tiptop kaiken aikaa, jostain kohtaa voi löysätä. Kannattaa vaikka päässään laittaa tärkeysjärjestykseen kotihommat. Sitäkin voit kokeilla että laitat esikon lattialle leikkimään, haet vaikka kirjastosta jotain kirjoja (kaikki mistä lähtee ääntä painamalla on hyviä) että pieni voi niitä tutkia, istut vaikka sohvalla vieressä vähä lukemassa ja puhelet samalla lapselle. Siitä pikkuhiljaa sitten laajennat omaa "reviiriä" että lapsi kuulee sinut ja alkaa luottamaan siihen ettei se äiti minnekään katoa ja saisi enemmän rohkeutta omatoimisuuteen. Ja sellaistakin voi kokeilla, ettet heti reagoi lapsen pienimpäänkin inahdukseen. Lapsi on voinut oppia siihen että tarpeisiin, jopa ihan vaan niihin "oletko äiti tässä?"-huhuiluunkin vastataan heti syliin ottamalla eikä muusta tiedä. Mutta sinua voisi helpottaa jos lapsi tyytyisi lopulta siihenkin, että ääni kuuluu jostain eikä ole hätää. Saisit enemmän vapaat kädet touhuiluun lapsen hereillä ollessa.
Ja se kotiapu olisi kuulemani mukaan auttamista siivoamisessa yms. tai sitten vain lastenhoitoa että äiti saisi hengähdystauon. Uskon, että teidän kohdalla voisi olla hyvä jos saisit sen oman lepohetken välillä. Omaa jaksamista ei tarvitse vähätellä, koska meillä jokaisella on eri kapasiteetti oman jaksamisen suhteen. :)

Muoks. Ja jos isäntä nassuttaa kodin siisteydestä niin hänelle voi kertoa missä imuri ja moppi sijaitsee, että voi hoitaa itseään häiritsevän asian kuntoon. :D

Nyt on selkeesti ees vähän ajatellut asioita reissussa kun tänään ehdotti et lähtis pojan kaa kahdestaan vanhempiensa luo Juvalle että saisin kunnolla levätä :) Se tulis kyllä niin tarpeeseen tosin poikaa tulee varmasti järkky ikävä.

Meillä on se ongelma et poika kyllä viihtyy jonkun aikaa itsekseen mut sit tulee huutaa jalkojen juureen tai roikkuu housujen lahkeissa. Ruokaa saan laitettua niin että viskelen pojalle lattialle kaikkea ihmeteltävää siks aikaa. Syliin en oo enää ottanu kun sohvalla kun painaa yli 11 kiloa eikä häpyluu tykkää jos häntä nostelee. Sanoin myös miehelle et kun palaa reissusta saa alkaa muuttaa vuorokausirytmiä sekä aletaan jakaa aamuheräämisiä sekä illalla nukuttamista ja sillon kun ei oo töissä saa nukkua pojan kaa ylhäällä kun mä nukun alhaalla.
 
Oioi taas on yö nukuttu hyvin, ai kun tekeekin hyvää :) ihanaa kun paistaa aurinko! Piristää kummasti!
 
Oli hyvä fiilis mut sit pilasin ja aloin miettimään miten selviän kanyylin laitosta. Alko itkettää, kun pelkään sitä niin kerpeleen paljon. Tekis vaan mieli kiroilla...
 
Mä pelkään epiduraalia (ja kaikkia puudutteita ja niihin liittyviä neuloja, rokotteita yms) mutta verinäytteet ja muut sellaiset olen opetellut sietämään, auttoi kun kerran vain päätin että se ei satu, ja sen jälkeen on ollut paljon helpompaa. Mutta puudutteet, en tiedä miten selviän jos en anna laittaa epiduraalia jos sitä oikeasti tarvitsee. Mieluummin kärsin (porautan myös hampaat ilman puudutus ja siedän kipua kuin otan puudutteen) kuin mietin epiduraalin laittoa ja sitä viismetristä neulaa.
 
Mä pelkään epiduraalia (ja kaikkia puudutteita ja niihin liittyviä neuloja, rokotteita yms) mutta verinäytteet ja muut sellaiset olen opetellut sietämään, auttoi kun kerran vain päätin että se ei satu, ja sen jälkeen on ollut paljon helpompaa. Mutta puudutteet, en tiedä miten selviän jos en anna laittaa epiduraalia jos sitä oikeasti tarvitsee. Mieluummin kärsin (porautan myös hampaat ilman puudutus ja siedän kipua kuin otan puudutteen) kuin mietin epiduraalin laittoa ja sitä viismetristä neulaa.

Sä et nää sitä neulaa tai laittoa. Sua pitää mies/tukihenkilö ja kätilö kiinni. Voit myös ottaa koko ajan ilokaasua jos se sopii sulle. Ei paha rasti ollenkaan!
 
Kävin tekeen vuokrasopimuksen niin ei tarvi enää stressata missä sitä ens kuussa asuu, vaikka ei nyt ihanteellista kämppää tullutkaan tarjolle :) Esikoinen lähtee isälleen viikonlopuksi niin ekaa kertaa yli kahteen vuoteen nukun kotona yksin. Kertonee hiukan kuinka kiinni oon ollu lapsessa koko ajan, piti erota että saan vihdoin omaa aikaa :D
 
Saako näitä syödä, vaikka näissä on inkivääriä?
ef94b22bcf7252c518515d893b6e48c0
 
Hyvä fiilis! Rento aamupäivä miehen, masuvauvan ja koirien kanssa kotoillessa. Ihana sunnuntai [emoji7]
 
Aamulla oli kiukkufiilis, mutta nyt tosi hyvä. Sain käytyä tälle viikkoo kolmannen kerran salilla ja tehokkaan treenin tehtyä.
Huomaan, että liikunta tekee mielelelle ihmeitä. Eilenkin illalla oli tosi laiska ja ikävä olo ja teki mieli vaan karkkia (ja söinkin). Sitten kun käväsin vähän iltakävelyllä, niin tuli rentoutunut ihana olo ja vielä lämmäytin saunankin kaiken kukkuraksi ♡.

Lisäksi tilattiin tänään mahtava uusi sohva eli sisustus kokee toivottua piristystä. Sohva saapuu n 7 vk päästä eli tiedä kumpi on eka täällä vauva vai sohva :D pitäähän se ehdottomasti saada uus sohva vauvan puklailuja varten ;) onneksi päälliset tässä pestävät.
 
Täällä on tosi vetämätön olo! Ystäväpariskunta oli viikonlopun kylässä ja tuli nukuttua normaalia vähemmän. Kohta vois kyllä lähtee pihalle ja pienelle kävelylle - jospa se vähän virkistäisi. :happy:
 
Takaisin
Top