Kannattaa hyödyntää ne pienen päikkäriajat todellakin omaan lepäämiseen. Eikä kodin tarvi olla tiptop kaiken aikaa, jostain kohtaa voi löysätä. Kannattaa vaikka päässään laittaa tärkeysjärjestykseen kotihommat. Sitäkin voit kokeilla että laitat esikon lattialle leikkimään, haet vaikka kirjastosta jotain kirjoja (kaikki mistä lähtee ääntä painamalla on hyviä) että pieni voi niitä tutkia, istut vaikka sohvalla vieressä vähä lukemassa ja puhelet samalla lapselle. Siitä pikkuhiljaa sitten laajennat omaa "reviiriä" että lapsi kuulee sinut ja alkaa luottamaan siihen ettei se äiti minnekään katoa ja saisi enemmän rohkeutta omatoimisuuteen. Ja sellaistakin voi kokeilla, ettet heti reagoi lapsen pienimpäänkin inahdukseen. Lapsi on voinut oppia siihen että tarpeisiin, jopa ihan vaan niihin "oletko äiti tässä?"-huhuiluunkin vastataan heti syliin ottamalla eikä muusta tiedä. Mutta sinua voisi helpottaa jos lapsi tyytyisi lopulta siihenkin, että ääni kuuluu jostain eikä ole hätää. Saisit enemmän vapaat kädet touhuiluun lapsen hereillä ollessa.
Ja se kotiapu olisi kuulemani mukaan auttamista siivoamisessa yms. tai sitten vain lastenhoitoa että äiti saisi hengähdystauon. Uskon, että teidän kohdalla voisi olla hyvä jos saisit sen oman lepohetken välillä. Omaa jaksamista ei tarvitse vähätellä, koska meillä jokaisella on eri kapasiteetti oman jaksamisen suhteen. :)
Muoks. Ja jos isäntä nassuttaa kodin siisteydestä niin hänelle voi kertoa missä imuri ja moppi sijaitsee, että voi hoitaa itseään häiritsevän asian kuntoon. :D