Mä en käytä meikkiä enkä värjää hiuksia muutenkaan. Födönä käytän alumiinitonta. Ainoa oikeestaan on toi hiuskiinne mitä käytän. Mikä ei välttämättä oo parasta. Mutta mulla on pienestä pitäen ollu 'vamma' etten kestä lentäviä hiuksia, tai yhtään hiusta ei saa naamaan osua, joten 'pakko' kiinnettä käyttää..
Päivän fiilis
- Ketjun aloittaja Tiina P.
- Aloituspäivämäärä
Kun puoliväli ylittyi, sokeriarvot on suoraan sanottuna olleet päin persettä, jonka seurauksena aloitetaan kaiketi insuliinihoito... Suututtaa niin paljon että en saanut TÄTÄKÄÄN asiaa hoidettua niin kuin kunnon äidit!! Pelkään pistämistä muutenkin, en tiedä miten selviän. Tuntuu ettei kellekään muulle käy näin. Ennen puoliväliä sokerit pysyivät suht hyvin hallinnassa, sitten kun 20 viikkoa poksahti niin kaikki muuttui kertaheitolla. Kohtalotovereita?
No mutta turhaan itseäs tästä asiasta syytät! Monet ei vaan voi radille mitään! Ei se aina ole itseaiheutettua.
Ja aika yleistä alkaa tämäkin olemaan, hyvä että seurataan kunnolla! :) äidin ja vauvan parasta kuitenki ajatellaan.
Mut sit tavallaan ymmärrän. Mulla toinen raskaus ja narahdin vasta tässä viimeisimmässä rasituksessa. Vähä kyl suututtaa ja mietityttää, että miks nyt ku samalla tavalla oon eläny ja ollu. Toki tiedostan, että terveellisemmin vois syödä ja liikkua vois enemmän.
Mulla arvot ollu kotimittauksessa hyvät, ei moitittavaa. Tänää ekaa kertaa mittailen ennen ja jälkeen joka ruoan.
Tää suoraansanottuna v•tuttaa koska mulla ei meinaa sitä verta tulla!:arghh: Lämmitän sormet ja roikotan alaspäin. Piikki on säädetty isoimmalle mutta ei. Työn ja tuskan takana saada sitä verta välillä. Meinaa itku päästä ku joutuu niin monesti pistelemään.
Mutta mun ja vauvan parhaaksi tää on, sitä yritän ajatella.Pelottaa ajatuskin, että arvot vielä alkaa nousemaan ja joutuu lääkitykselle.
Totta puhut Meritähti... Mua inhotti jo se näytteiden otto, kannattaa kokeilla pitää käsiä lämpimän veden alla ennen näytteenottoa, joskus se auttaa. Mä siedän näytteidenotot vielä ihan OK mutta jos pitää ottaa rokotuksia/pistää lääkkeitä kroppaan niin siinä naksahtaa rajat mulla. Se vaan inhottaa se ajatus niin paljon. Pitää varmaan nyt vaan hyväksyä tämä että ei onnistunut ei ja mennä ohjeiden mukaan. Syömistä on hankala rajoittaa - aamupuurokin nostaa arvoja liikaa 
eli vaikka en söisikään mitään herkkuja, niin normaali ruokakin heittää sokereita liikaa.
eli vaikka en söisikään mitään herkkuja, niin normaali ruokakin heittää sokereita liikaa.
Oon huomannut saman, että jos aamulla joskus syön puuroa niin verensokeri tuntuu nousevan kohisten ja kyllä tulee sellanen hiilarikrapula jonkun ajan päästä ettei tahdo hereillä pysyä. Vaikkei itelläni (vielä) radia olekaan. :-/
Kaikki sympatiat!! Mä oon varmaan tän radin ihan omilla elämäntavoillani vuosien mittaan aiheuttanut, mutta onneksi on pysynyt arvot suht kurissa. Aamupuuro ei muuten käy mulle ollenkaan nyt raskausaikana, vaikka muuten sitä syönkin, nyt pomppaa arvot heti. Vaikea luopua makeista radin takia, varsinkin kun painoa ei oo tullut raskausaikana yhtään, että sen puolesta vois syödä... Ja täälläkin pelätään pistämistä ihan hulluna. Mun pelastus oli luopua siitä kiukkuisesta pistokoneesta ja pistää käsin, käsivarresta eikä sormenpäästä.
Älä syytä itteäs, sille ei vaan aina voi mitään t. elävä esimerkki. Oon ollu supertiukka sokerien seurannan ja ruokavalion + liikunnan kanssa, ei ylipainoo ja oon aina ollu liikunnallinen. Silti tuli insuliinit tossa just puolivälin jälkeen ku paastot vasn nousi. Istukkahormoni tekee tepposia, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, ite et voi välttämättä mitenkään vaikuttaa. Mut onneks on insuliini, ni siitäki selvii ja nopeesti sen oppii. Eipähän tartte syyä pelkkiä pikkukiviä ja heinää. Tsemppiä, tiedän ton tunteen ku mm kaikki radiin liittyvä vituttaa!
Ihana kun täältä saa ymmärrystä, meinasin taas itkua vääntää illalla kun arvot oli ihan puutaheinää... Nyt sitten taas kunnollisen iltapalan jälkeen priimalukemat, omituinen on raskaana olevan naisen kroppa :0 Pitänee henkisesti valmistautua insuliiniin ja uskoa, että kaikkeni olen tehnyt jotta kaikki menisi hyvin, ja lopettaa itsensä syyttäminen kaikesta!
Nyt on hyvä fiilis vaik väsyttääkin, heräsin jo kuudelta ja 8.45 lähdin ajelee pyörällä neuvolaan. Ei siinä mennytkään kun 10min yhteen suuntaan. Takasinpäin kesti vähän kauemmin, kun oli enemmän ylämäkiä. Mut selvisin.
Kattelen tässä Emmerdalea ja kohta alan virkkaamaan peittoja keskosille TAYSiin :)
Kattelen tässä Emmerdalea ja kohta alan virkkaamaan peittoja keskosille TAYSiin :)
Pelkkää puuroa syömällä sama laulu! Mutta koska me tykätään silti puurosta, saati meidän esikoinen joinain päivinä, ollaan otettu tavaksi vatkata valmiin puuron sekaan yksi tai kaksi kananmunaa (!). Kuulostaa kummalliselta, ennen kuin kokeilee, mutta 1) kananmuna ei maistu puuron joukossa ollenkaan 2) rakenteesta tulee ihanan sileä 3) munan proteiini tasoittaa puuron hiilariryöppyä. Vielä kun lisää voisilmän (tai margariinia, jos on rasvoista tarkka), niin puuro pitää mulla jo paljon paremmin nälkää ilman kohtuutonta verensokerin nousua.
Hieman on "sosiaalinen ähky" lääkärissä käymisestä. En ikinä osaa selittää asiaani kunnolla ja mua vaan tuijotetaan ja ilmeestä pystyy lukemaan kysymyksen: "mitä ihmettä sä oikein selität..." Tai siltä se tuntuu. Kai se ilme on pohtiva mutta mä miellän sen heti negatiivisena... 
Ei pysy radi edelleenkään kurissa, huomenna labroja yms ja varmaankin alkaa se insuliini ensi viikolla. Ei varmaan auta muu kuin nyt hyväksyä tämä asia. Mutta ei nyt paljon auta tämä LOPUTON nälkä, voisin syödä hevosen vaikka olisin just syöny "täyttävän" aterian. Huhhuh.
Itelläni ilmeisesti aamun pieni torkkuminen viime marraskuisen kanssa auttoi sen verran että sain jopa kuistin siistittyä neidin päikkärien aikaan. Kotitöiden lista on toki loputon vaikka mitä tekis, mutta edes jotain sain tehtyä. :D
Alkuyön pätkä meni hyvin ja sit neidillä alkoi hyörinäpyörinät, liekö hampaiden tuloa vai mitä kun itku alkoi puoli kuuden aikaan. Että "tosi hyvin" onkin tää raskaus levätty. Vaikka onhan se luksusta jos saa nukkua jopa 3h putkeen yöllä.
Oon kyllä aina niin väsynyt että nukun ne pätkät mitä ehtii, ihan sama kolottaako, potkiiko joku sisältä vai ulkoa vai räjäytteleekö pommeja pihalla. :D
Alkuyön pätkä meni hyvin ja sit neidillä alkoi hyörinäpyörinät, liekö hampaiden tuloa vai mitä kun itku alkoi puoli kuuden aikaan. Että "tosi hyvin" onkin tää raskaus levätty. Vaikka onhan se luksusta jos saa nukkua jopa 3h putkeen yöllä.
Oon kyllä aina niin väsynyt että nukun ne pätkät mitä ehtii, ihan sama kolottaako, potkiiko joku sisältä vai ulkoa vai räjäytteleekö pommeja pihalla. :D
Sama homma! Ajattelen positiivisen kannalta - kun esikoisen takia joutuu kuitenkin heräämään aamuyöllä, niin pakolliset omat vessakäynnit yms hoituu siinä sivussa, ilman että joutuisi vartavasten heräämään :)
Haha, toi nukkuminen onnistuu kyllä hyvin multakin vaikka ois just tollee :D.
Saatan kyllä havahtua kun potkii nii pirusti siinä 2 aikaan yöllä, mutta ei se sillee unia haittaa. Pahoin vaan pelkään, että tää sama rytmi on syntyvällä vauvalla myöhemminkin ja se vasta kamalaa on. Siis esikoinen pyöri mahassa öisin 1 aikaan ja kas! Ekat puol vuotta heräs AINA siihen aikaan kans... Istui siis tosi tiukassa se rytmi.
Mä oon muutenki niin huono heräämään öisin, että varmaan koitan taas seuraavankin kanssa pumpata maitoa valmiiks ni mies saa herätä ees yhdelle syötöllä. Nyt jos esikoinen herää yöllä ni se on mies kun hoitaa. Mä oon ihan armottoman huono kestämään keskeytyksiä yöunessa. No siksipä myös esikoisen kanssa lopetettiin yömaito siinä 5-6kk iässä. Että enpä voi sitäkään väsymyksestä syyttää, sillä harvemmin herää öisin
Päivän, ja oikeestaan koko viikon fiilis on vaan uupunut. Kroppa on ihan loppu vaikken paljoo mitään oo tehnytkään. Nukkunut oon ihan hyvin, tää meijän pikkumiäs taitaa itsekin torkkua yöt kun hiljenee yötä kohden ja aamulla alkaa pikkuhiljaa tönimään varovasti.
Mut jotenkin vaan puhti ihan loppu.. neuvolan lääkäri pistikin viikoksi saikulle kun purskahdin itkuun tänään käynnillä uupumuksen vuoksi... huoh.. turhauttavaa kun haluis tehdä vaikka mitä ja olla töissä, mutta sitten on vielä enemmän rikki...
Mut jotenkin vaan puhti ihan loppu..
neuvolan lääkäri pistikin viikoksi saikulle kun purskahdin itkuun tänään käynnillä uupumuksen vuoksi... huoh.. turhauttavaa kun haluis tehdä vaikka mitä ja olla töissä, mutta sitten on vielä enemmän rikki...Mulla kans ollu jotenki hirvee päivä. Tosi itkuherkkä ja kiukkuherkkä. Kukaan ei sais sanoa mitään, tehdä mitään ja olla sanomatta ja tekemättä. Kaikki on kuitenkin väärin päin. Toivottavasti huominen ois parempi. Lisäks kävelin tänää 5,5,km lenkin hakemaan ilmasia kestoja ja imuja. Menomatkan oli vatsalihakset krampissa ja takastullessa si-nivel kenkkuili, sen jälkeen sit olluki todella paljon kivuttomia suppareita ja osa niistä aiheuttanu ikävää paineen tunnettakii tuol alakerras :/
Suututtaa... Kiukkuilin ja olin inhottava miehelle aamulla, kun sitä piti lähteä viemään töihin. (Koska se herätti mut vasta 5min ennen lähtöä), mutta ei se nyt oikeuttaisi tämmöiseen kakkamyrskyyn. Kiva yrittää pyytää anteeksi ja yrittää sopia ja selittää että en oikeesti oo edes tämmönen (ei varmaan muista aikaa ennen raskautta, ollut sellaista pyörremyrskyä kyllä.)
Kuulostaa ihan multa. Kyllä ne unohtaa tän ajan ja muistelee sitä naureskellen. Kunnes alkaa alusta ja tuntuu ettei oppinu mitää ekalta kerralta! :D