Päivähoito / varhaiskasvatus
- Ketjun aloittaja Brummelisa
- Aloituspäivämäärä
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Nuo puremis, raapimis ja muut jutut on kyllä kamalia, ja valitettavasti ne kuuluu päiväkotielämään 
Pienimmillä kun ei vielä riitä oikein ymmärrys omaan toimintaan ja toisaalta kun ei osata sanallisesti vielä asioita selvittää ja tunteita purkaa. Pojan omassa päiväkodissa ei tällä hetkellä purijoita ole (onneksi), mutta kesän varahoitopaikassa ainakin aluksi yksi lapsi puri muita. Pojalla oli kerran oikein kunnon puremajäljet kädessä. Jos noita jälkiä olisi ollut useammin, niin en olisi kyllä jäänyt vaan ihmettelemään, vaan käskenyt tätien hommata lisää työvoimaa paikalle, jos lasten turvallisuutta ei voida kerran muuten taata!
Nyt syksyllä poju sai luunapin nuoremmalta tytöltä, kun hyökkäsi halaamaan tuosta vaan, mutta tässä tapauksessa sympatiani ovat täysin tytön puolella
Tsempit hoidon aloitukseen Latteäidille, kyllä se siitä.
Kyllä meilläkin poju on kotona niiiiiiin avuton välillä ja vaatii passausta, mutta sallittakoon se nyt vielä tässä vaiheessa. Tarhassa pitää varmaan välillä olla isompi poika kuin oikeasti onkaan.
Pienimmillä kun ei vielä riitä oikein ymmärrys omaan toimintaan ja toisaalta kun ei osata sanallisesti vielä asioita selvittää ja tunteita purkaa. Pojan omassa päiväkodissa ei tällä hetkellä purijoita ole (onneksi), mutta kesän varahoitopaikassa ainakin aluksi yksi lapsi puri muita. Pojalla oli kerran oikein kunnon puremajäljet kädessä. Jos noita jälkiä olisi ollut useammin, niin en olisi kyllä jäänyt vaan ihmettelemään, vaan käskenyt tätien hommata lisää työvoimaa paikalle, jos lasten turvallisuutta ei voida kerran muuten taata!Nyt syksyllä poju sai luunapin nuoremmalta tytöltä, kun hyökkäsi halaamaan tuosta vaan, mutta tässä tapauksessa sympatiani ovat täysin tytön puolella
Tsempit hoidon aloitukseen Latteäidille, kyllä se siitä.
Kyllä meilläkin poju on kotona niiiiiiin avuton välillä ja vaatii passausta, mutta sallittakoon se nyt vielä tässä vaiheessa. Tarhassa pitää varmaan välillä olla isompi poika kuin oikeasti onkaan.
Muokattu viimeksi:
Ei meidänkään poika vielä osaa syödä kovin hyvin itse; tai siis syö kyllä, mutta välillä lusikoilla + haarukalla, välillä sormin ja välillä sekä että. Ja vaikkapa puuro saattaa olla pojan mielestä ihan ok sormisyötävää. Sotkua tulee ja aikaa menee loputtomiin, jos en itse auta lusikoinnissa.
Ymmärrän, että jollain tapaa täytyy lapset jakaa ikäryhmiin ja ryhmille on tietyt vaatimukset, mutta luulisi, että tämänikäisillä on vielä ihan valtava ero esim. alku- ja loppuvuonna syntyneiden välillä. Tai ainakin siltä tuntuu, kun vertaa omaa poikaa muutamaa kuukautta vanhempiin tai nuorempiin lapsiin, kehitys on niin nopeaa, että vanhemmat ovat jo jotenkin tosi isoja ja nuoremmat taas ihan vauvoja :)
Ymmärrän, että jollain tapaa täytyy lapset jakaa ikäryhmiin ja ryhmille on tietyt vaatimukset, mutta luulisi, että tämänikäisillä on vielä ihan valtava ero esim. alku- ja loppuvuonna syntyneiden välillä. Tai ainakin siltä tuntuu, kun vertaa omaa poikaa muutamaa kuukautta vanhempiin tai nuorempiin lapsiin, kehitys on niin nopeaa, että vanhemmat ovat jo jotenkin tosi isoja ja nuoremmat taas ihan vauvoja :)
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Tämä alkaa onneksi sujua jo paremmin. :) Aamulla tyttö on vielä vähän itkuinen, mutta joka aamu vähemmän, ja nyt kun olen saanut myös hakea, on vastassa ollut iloinen ja touhukas tyttö. Tänään oli eka pidempi päivä, ja unille mennessä oli vähän itkenyt äitin perään, mutta muuten oli mennyt hyvin. Ja mä tykkään siitä hoitotädistä, joten matkaa lukuun ottamatta alan olla tyytyväinen. Tänään mulle tuli mittariin 15 km pyörällä, mutta toisaalta jospa noi kilot karisisee sillä...?
Juu, toki nuo kaikki tempaukset kuuluvat ikaan. Meilla poika on oppinut nyt uudelleen myos puremaan. Talla viikolla kiipesi mun paalle, kun makasin sohvalla ja puri mua rinnasta! Ja siihen jai ihan selkee hammasrivin jalki! 
Onneksi en pukeudu sellaisiin tissitoppeihin, etta se nakyisi koko maailmalle... Ja miesta puri kaulasta. Menyt olemme tiukentaneet otetta kieltamisen suhteen. Heti jos tulee jotain lyomista, lapsimista, kynsimista, puristelua tai sita puremista, niin kaikki sen hetkinen hauskuus loppuu kuin seinaan, todetaan tiukasti EI ja jatetaan tyyppi yksin tai viedaan se toiseen huoneeseen...
Toki siita seuraa hetkellinen vuolas itku, mutta ma toivon, etta tasta olisi nyt jotain hyotya...
Ainakin mun karsivallisyys on jo kovasti koetuksilla...
Inhottaa aina tuon tuosta kuulla, mita pahuuksia poika on tarhassa tehnyt. Monesti kun menee hakemaan, niin on jotenkin kuumottava olo. Sita miettii, etta mitakohan palautetta sielta nyt taas tulee...
Varmasti muut lapset tekevat ihan samaa, mutta eihan se hoitaja kerro, etta "A puri ja potki, B repi ja kynsi". He kertovat ainoastaan, mita sinun lapsesi on tehnyt. Ja siita tulee fiilis, etta oma lapsi on ihan hirvee kauhukakara, vaikka ei sellaiseen fiilikseen siis pitaisi olla aihetta...
Onneksi en pukeudu sellaisiin tissitoppeihin, etta se nakyisi koko maailmalle... Ja miesta puri kaulasta. Menyt olemme tiukentaneet otetta kieltamisen suhteen. Heti jos tulee jotain lyomista, lapsimista, kynsimista, puristelua tai sita puremista, niin kaikki sen hetkinen hauskuus loppuu kuin seinaan, todetaan tiukasti EI ja jatetaan tyyppi yksin tai viedaan se toiseen huoneeseen...Toki siita seuraa hetkellinen vuolas itku, mutta ma toivon, etta tasta olisi nyt jotain hyotya...
Ainakin mun karsivallisyys on jo kovasti koetuksilla...
Inhottaa aina tuon tuosta kuulla, mita pahuuksia poika on tarhassa tehnyt. Monesti kun menee hakemaan, niin on jotenkin kuumottava olo. Sita miettii, etta mitakohan palautetta sielta nyt taas tulee...
Varmasti muut lapset tekevat ihan samaa, mutta eihan se hoitaja kerro, etta "A puri ja potki, B repi ja kynsi". He kertovat ainoastaan, mita sinun lapsesi on tehnyt. Ja siita tulee fiilis, etta oma lapsi on ihan hirvee kauhukakara, vaikka ei sellaiseen fiilikseen siis pitaisi olla aihetta...
Muokattu viimeksi:
Poikaa oli tanaan purtu peukaloon! Punainen jalki on edelleen. Kotona se alkuihmettely muuttui hyvin pian ajatukseksi: "se varmaan ansaitsi sen, hah". 
Kuitenkin poika osaa antaa takaisinkin ja on monesti jopa se riidan alullepanija, esim. menee itse repimaan tavaroita toisten kasista... Tuota purijaa oli sitten repinyt naamasta vapaalla kadellaan.
Toimisin varmaan itsekin samalla tavalla, jos vaikka kavelisin kadulla ja joku hullu ottaisi sormeni suuhunsa.
Eli kylla se toinenkin varmaan ansaitsi sen.
Aika janna huomata, miten pojan ryhmassa alkuvuodesta syntyneet ovat meidan poikaa jopa yli puolipaata pidempia. Siis kaikki siina ryhmassa ovat -13 syntyneita. Ja ei poikakaan nyt mikaan pienikokoinen ole. Silti tyyppi on sisukas pitamaan puoliansa, vaikka jollain toisella olisikin fyysinen ylivoima.
Kuitenkin poika osaa antaa takaisinkin ja on monesti jopa se riidan alullepanija, esim. menee itse repimaan tavaroita toisten kasista... Tuota purijaa oli sitten repinyt naamasta vapaalla kadellaan.
Toimisin varmaan itsekin samalla tavalla, jos vaikka kavelisin kadulla ja joku hullu ottaisi sormeni suuhunsa.
Eli kylla se toinenkin varmaan ansaitsi sen.
Aika janna huomata, miten pojan ryhmassa alkuvuodesta syntyneet ovat meidan poikaa jopa yli puolipaata pidempia. Siis kaikki siina ryhmassa ovat -13 syntyneita. Ja ei poikakaan nyt mikaan pienikokoinen ole. Silti tyyppi on sisukas pitamaan puoliansa, vaikka jollain toisella olisikin fyysinen ylivoima.
puikula
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla on sympatiat niin teidän puolella kun olen tarhakokemuksianne lukenut ja nyt sitten ajattelin rohkaistua tämän myös sanomaan.
Meillä poika on ollut tarhassa maaliskuusta asti ja viihtyy hyvin. Aluksi oli pientä ihottumaa ja selvisi että päiväkodissa oli home ongelma, siispä päiväkoti laitettiin kiinni. Poika siirtyi uuteen päiväkotiin, uusille hoitajille, uusien kavereiden kanssa ja viihtyy vielä paremmin. Tosin ikinä ei olla itketty mennessä, joskus kyllä lähdettäessä. Mutta mikäs siinä viihtyessä kun kaikki 3 hoitotätiä tuntuvat tosi mukavilta ja huolehtivaisilta. Ryhmässä ei ole kuin 9 1-2 vuotiasta ja joskus on melkein koomista käydä poika hakemassa kun tätejä on kolme ja hoidokkeja vain kaksi! Asumme tosi pienellä pakkakunnalla kuten lasten määristä huomaa, joka paikasta löytyy omat edut.
Toivottavasti lapsenne sopeutuvat ja löytävät paikkansa.
Meillä poika on ollut tarhassa maaliskuusta asti ja viihtyy hyvin. Aluksi oli pientä ihottumaa ja selvisi että päiväkodissa oli home ongelma, siispä päiväkoti laitettiin kiinni. Poika siirtyi uuteen päiväkotiin, uusille hoitajille, uusien kavereiden kanssa ja viihtyy vielä paremmin. Tosin ikinä ei olla itketty mennessä, joskus kyllä lähdettäessä. Mutta mikäs siinä viihtyessä kun kaikki 3 hoitotätiä tuntuvat tosi mukavilta ja huolehtivaisilta. Ryhmässä ei ole kuin 9 1-2 vuotiasta ja joskus on melkein koomista käydä poika hakemassa kun tätejä on kolme ja hoidokkeja vain kaksi! Asumme tosi pienellä pakkakunnalla kuten lasten määristä huomaa, joka paikasta löytyy omat edut.
Toivottavasti lapsenne sopeutuvat ja löytävät paikkansa.
Mulle tuli viime viikolla puhelu, että meidänkin poika on saanut tarhapaikan, vieläpä ihan meidän läheltä. Kuten te kaikki muutkin olette tainneet olla, olen minäkin nyt sekä iloinen että kauhusta kankeana 
Pojan olisi nyt aluksi tarkoitus olla hoidossa 2-3 päivää viikossa, eli jotain pehmeää laskua meillekin. Miehen täytyy varmaan hoitaa kaikki viemiset, koska minä en varmaan pysty olemaan itkemättä. Itken varmaan myös hakiessa, joten ehkä mies joutuu hoitamaan senkin Mutta katsotaan, nyt on tiedossa, että paikka on meille varattu, ovat vielä suoraan pk:sta yhteydessä ja yritetään päästä pian tutustumaan. Ääk!
Pojan olisi nyt aluksi tarkoitus olla hoidossa 2-3 päivää viikossa, eli jotain pehmeää laskua meillekin. Miehen täytyy varmaan hoitaa kaikki viemiset, koska minä en varmaan pysty olemaan itkemättä. Itken varmaan myös hakiessa, joten ehkä mies joutuu hoitamaan senkin
Mutta katsotaan, nyt on tiedossa, että paikka on meille varattu, ovat vielä suoraan pk:sta yhteydessä ja yritetään päästä pian tutustumaan. Ääk!Juu, eipä täällä käsiensä päällä tarvitse istua 
Vaikka silti onnistun tuntemaan pientä syyllisyyttä ja mietin, olisiko joku toinen perhe nyt kuitenkin tarvinnut sitä paikkaa enemmän kuin me, kun kuitenkin olen itse vielä kotona. Toisaalta sitä varten kai kaupungilla on ne ihmiset, jotka työkseen valikoivat lapsia päiväkotipaikkoihin, luulisi heidän osaavan jakaa paikat oikeudenmukaisesti eri perheille.
Tänään käytiin pojan kanssa tutustumassa päiväkotiin, sisällä vähän ujostutti mutta ulkona paineli suoraan leikkeihin ja hyvä jos välillä vilkaisi, missä minä olen. Pk:n piha on kaikkien ryhmien yhteiskäytössä, joten vähän poika jäi isompien jalkoihin, mutta toisaalta hän jostain syystä hakeutui aina niihin leikkeihin, mistä isommat lapset löytyivät. Reppana ei vaan ymmärrä pitää puoliaan lelujen ym. kanssa (ihan sydäntäsärkevää katsoa, kun toinen pudottaa jonkun lelun ja lähtee pettyneen näköisenä etsimään seuraavaa juttua, mutta luulen, että ennen pitkää hän oppii pitämään puolensa). Vähän hirvittää myös pojan tulevan ryhmän koko (18 lasta), mutta hoitajilla tuntui olevan homma hyvin hanskassa.
Käydään tällä viikolla vielä toisen kerran yhdessä tutustumassa ja ensi viikolla saa poika jäädä sitten jo itsekseen hoitoon, aluksi vain lyhyeksi aikaa ja sitten päivää pidentäen. Ihan hyvillä mielin tuntui poika olevan ainakin toistaiseksi.
Vaikka silti onnistun tuntemaan pientä syyllisyyttä ja mietin, olisiko joku toinen perhe nyt kuitenkin tarvinnut sitä paikkaa enemmän kuin me, kun kuitenkin olen itse vielä kotona. Toisaalta sitä varten kai kaupungilla on ne ihmiset, jotka työkseen valikoivat lapsia päiväkotipaikkoihin, luulisi heidän osaavan jakaa paikat oikeudenmukaisesti eri perheille. Tänään käytiin pojan kanssa tutustumassa päiväkotiin, sisällä vähän ujostutti mutta ulkona paineli suoraan leikkeihin ja hyvä jos välillä vilkaisi, missä minä olen. Pk:n piha on kaikkien ryhmien yhteiskäytössä, joten vähän poika jäi isompien jalkoihin, mutta toisaalta hän jostain syystä hakeutui aina niihin leikkeihin, mistä isommat lapset löytyivät. Reppana ei vaan ymmärrä pitää puoliaan lelujen ym. kanssa (ihan sydäntäsärkevää katsoa, kun toinen pudottaa jonkun lelun ja lähtee pettyneen näköisenä etsimään seuraavaa juttua, mutta luulen, että ennen pitkää hän oppii pitämään puolensa). Vähän hirvittää myös pojan tulevan ryhmän koko (18 lasta), mutta hoitajilla tuntui olevan homma hyvin hanskassa.
Käydään tällä viikolla vielä toisen kerran yhdessä tutustumassa ja ensi viikolla saa poika jäädä sitten jo itsekseen hoitoon, aluksi vain lyhyeksi aikaa ja sitten päivää pidentäen. Ihan hyvillä mielin tuntui poika olevan ainakin toistaiseksi.
Meidän poika rakastaa päiväkotia! Aamuisin (kun ollaan ekaksi tapeltu että saadaan yöpaita pois ja vaippa vaihdettua) niin toinen on jo vaippa päällä menossa vaunuihin istumaan ja huutaa daaagis. Ja päiväkodissa pitää nopeaan saada kengät pois ja juoksee sitten sisälle ja vilkuttaa samalla ja huutaa hejdå 
Hänellä on siellä paljon kavereita jotka innoissaan huutavat pojan nimeä aina kun poika saapuu paikalle. Ihana tunne että pojalla on kavereita jotka ovat onnellisia kun hän tulee. Toisaalta oon itkukurkussa miettinyt miltä se tuntuisi jos poikaa joku päivä syrjitään tai kiusataan 
Hänellä on siellä paljon kavereita jotka innoissaan huutavat pojan nimeä aina kun poika saapuu paikalle. Ihana tunne että pojalla on kavereita jotka ovat onnellisia kun hän tulee. Toisaalta oon itkukurkussa miettinyt miltä se tuntuisi jos poikaa joku päivä syrjitään tai kiusataan Ihanan kuuloista Sophie, mahtava juttu!
Ja sinne päiväkotiin se nyt tänä aamuna jäi, meidän poika. Mies vei, ja kuulemma ihan rauhallisesti mutta hieman hämmentyneenä poika jäi aamiaispöytään. Ei varmaan tajunnut, että tänään jää itsekseen, itkut tulee varmaan sitten seuraavana pk-aamuna.
Ja mä en osaa kotona olla nyt mitenkään päin, kun mietin, että miten sillä menee, ja tunteekohan se olonsa hylätyksi ja pelottaako jne. jne. Hormoonit... Iltapäivästä varmasti olen valmis lähettämään pojan jo takaisin päiväkotiin, kunhan olen saanut tuta päivän kiukuttelut Tänään on vain puolikas päivä, parin tunnin päästä menen hakemaan.
Ja sinne päiväkotiin se nyt tänä aamuna jäi, meidän poika. Mies vei, ja kuulemma ihan rauhallisesti mutta hieman hämmentyneenä poika jäi aamiaispöytään. Ei varmaan tajunnut, että tänään jää itsekseen, itkut tulee varmaan sitten seuraavana pk-aamuna.
Ja mä en osaa kotona olla nyt mitenkään päin, kun mietin, että miten sillä menee, ja tunteekohan se olonsa hylätyksi ja pelottaako jne. jne. Hormoonit... Iltapäivästä varmasti olen valmis lähettämään pojan jo takaisin päiväkotiin, kunhan olen saanut tuta päivän kiukuttelut
Tänään on vain puolikas päivä, parin tunnin päästä menen hakemaan.Meilla poika on joskus ihan raivokiukkuna tarhapaivan jalkeen. Saattaa vaan itkea, huutaa ja kiemurrella piinaavalta tuntuvan ajan, eika mikaan kelpaa. Heittaytyy kotona lattialle, lyo paansa lattiaan ja itkee entista enemman. Joskus pinna palaa siina kotiinpaluu-rytakassa itsellakin, jos on itsekin vasynyt, eika saa kaveria rauhoittumaan millaan...
Varmaan siina pikkusella vaan tunteet purkautuvat, kun tulee kotiin. Jos on ollut joitain vastoinkaymisia paivan aikana... Syonyt huonosti tai nukkunut huonosti tai muuten vaan uupunut. Jos sita itsekin vasyy duunissa niin miksei sitten se taaperokin tarhassa...
Varmaan siina pikkusella vaan tunteet purkautuvat, kun tulee kotiin. Jos on ollut joitain vastoinkaymisia paivan aikana... Syonyt huonosti tai nukkunut huonosti tai muuten vaan uupunut. Jos sita itsekin vasyy duunissa niin miksei sitten se taaperokin tarhassa...
Meillä meni eka yksinolo tarhassa ihan ok. Poika oli ollut hiljainen, mutta ihan reippaasti kuulemma lähtenyt ulos ja vaipanvaihdot ym. perushommat oli antanut tehdä mukisematta (kohta se vieraskoreus karisee...). Ja kovasti tutkinut kaikkea mahdollista mitä päiväkodista löytyy, olipa ulkona lähtenyt portistakin vaeltamaan, kun se oli hetkeksi unohtunut auki. Ja suuttunut, kun haettiin takaisin aidatulle alueelle.
Selvästi on kuitenkin vielä hieman epäluuloinen hoitotätien suhteen, ei esim. antanut auttaa syömisessä ja istuikin viimeisenä ruokapöydän ääressä, kun tulin hakemaan - oli selvästi liian väsynyt syömään itse, mutta ei antanut auttaakaan eikä hoitajilla varmasti ole aikaa loputtomiin yhden lapsen ruokailun kanssa. Vähän tuli kyllä laitosmainen olo, kun huomasin, ettei kukaan ollut ehtinyt kääräistä pojan hihoja ennen ruokailua, vaan ne pyyhkivät jatkuvasti perunamuussia lautaselta ja sen vierestä (miehen mielestä olen pikkumainen kun ylipäänsä huomasin). Ensimmäiset (joskin nimikoidut) rukkaset olivat myös joutuneet hukuksiin.
Mutta kaiken kaikkiaan ei pahempia mutinoita, kun kysyin, oliko tarhassa kivaa, poika vastasi reippaasti "joo!" :) Perjantaina uudestaan.
Selvästi on kuitenkin vielä hieman epäluuloinen hoitotätien suhteen, ei esim. antanut auttaa syömisessä ja istuikin viimeisenä ruokapöydän ääressä, kun tulin hakemaan - oli selvästi liian väsynyt syömään itse, mutta ei antanut auttaakaan eikä hoitajilla varmasti ole aikaa loputtomiin yhden lapsen ruokailun kanssa. Vähän tuli kyllä laitosmainen olo, kun huomasin, ettei kukaan ollut ehtinyt kääräistä pojan hihoja ennen ruokailua, vaan ne pyyhkivät jatkuvasti perunamuussia lautaselta ja sen vierestä (miehen mielestä olen pikkumainen kun ylipäänsä huomasin
). Ensimmäiset (joskin nimikoidut) rukkaset olivat myös joutuneet hukuksiin. Mutta kaiken kaikkiaan ei pahempia mutinoita, kun kysyin, oliko tarhassa kivaa, poika vastasi reippaasti "joo!" :) Perjantaina uudestaan.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Nyt varmistui päiväkotipaikka uudella paikkakunnalla. :) Tyttö pääsee ihan uuteen päiväkotiin jossa on vielä aika pienet ryhmät. Ja matkaa on kotoa 1,5 km joten vähän helpommalla päästään kuljetusten suhteen kuin nykyisin. Ja johtaja oli tosi mukava tuntuinen. Voi että mä olen onnellinen tästä. 
Koska te muutatte Lattemamma? :) Mahtaa olla kutkuttavaa aloittaa kaikki alusta, uusi paikkakunta, uusi tarha ja kaikki uudet kuviot. Onneksi nuo taaperot ovat viela niin pienia, etta sopeutuvat ihan tosta vaan. Ja ei ton ikaisilla ole viela mitaan sellaisia kaverisuhteitakaan, etta harmittaisi jattaa kaverit.
Meilla menee tarhassa ihan leppoisasti. Poika on pysynyt terveena. Lisaksi mies on lahentynyt pojan ryhman eli 2-vuotiaiden vastaavaa niinkin paljon, etta ovat wassap-kavereita. Nyt meillekin on selvinnyt paljon uusia asioita. Tuo hoitajakin vitsailee hieman johtajanaisesta tyyliin "apua kohta se nakee mut puhelin kadessa ja sanoo taas jotain", siis siita samasta hieman kylmasta naisesta, jota me miehen kanssa heti eka tapaamisen jalkeen yli vuosi sitten aloimme keskenamme kutsua haukaksi.
Kuitenkin tama pojan ryhman vastaava hoitjaja on ihan super sympaattinen. On toisinaan laitellut kuvia pojasta tarhasta kavereidensa kanssa. Sitten yks sunnuntai-aamu mies keksi laittaa sille kuvan meidan pojasta syomassa itse oikein pontevasti aamiaismuroja lusikalla. Ei siina mitaan, mutta ma olin siina vieressa tukka suttasena ja ilman rintaliiveja kotipaidassani. Vahanko ma suutuin miehelle taas kerran.
Mies on just semmonen, ettei osaa ajatella asioita loppuun saakka.
Sitten se hoitaja laittoi kuvan omasta aamiaisestaan. Onko tama enaa tervetta?
Kuitenkin taman jalkeen me saimme aivan ihanan yllatyksen! Saimme seka kuvia etta VIDEOpatkan hoitotatien jarjestamasta synttareista pojan tarhasta. Pojalle oli laitettu kruunu paahan ja se puhalsi kaksi kynttilaa (aidot kynttilat ja hygieniasyista tarhan puolesta muovinen kakku) poydan aaressa, missa oli kymmenkunta muuta ipanaa pojan ymparilla. Kaikki katsoivat poikaa, kun se puhalsi ne kynttilat ja sen jalkeen kaikki taputtivat pojalle. Myos poika taputti itselleen. Videosta kavi ilmi myos, etta hoitajat lauloivat pojalle onnittettelulaulun. Poika hymyili ja sitten taputti ja kiljahti.
Oli jotenkin niin ihanaa nahda poika onnellisena kaikkien tarhakavereiden kesken ja huomion keskipisteena! Ja sitten meilla on viela tallennettu muistokin siita, vaikka emme itse paikalla olleetkaan. Lisaksi poika sai kortin, jossa oli kaikkien nimet.
Meilla menee tarhassa ihan leppoisasti. Poika on pysynyt terveena. Lisaksi mies on lahentynyt pojan ryhman eli 2-vuotiaiden vastaavaa niinkin paljon, etta ovat wassap-kavereita.
Nyt meillekin on selvinnyt paljon uusia asioita. Tuo hoitajakin vitsailee hieman johtajanaisesta tyyliin "apua kohta se nakee mut puhelin kadessa ja sanoo taas jotain", siis siita samasta hieman kylmasta naisesta, jota me miehen kanssa heti eka tapaamisen jalkeen yli vuosi sitten aloimme keskenamme kutsua haukaksi.Kuitenkin tama pojan ryhman vastaava hoitjaja on ihan super sympaattinen. On toisinaan laitellut kuvia pojasta tarhasta kavereidensa kanssa. Sitten yks sunnuntai-aamu mies keksi laittaa sille kuvan meidan pojasta syomassa itse oikein pontevasti aamiaismuroja lusikalla. Ei siina mitaan, mutta ma olin siina vieressa tukka suttasena ja ilman rintaliiveja kotipaidassani. Vahanko ma suutuin miehelle taas kerran.
Mies on just semmonen, ettei osaa ajatella asioita loppuun saakka.Sitten se hoitaja laittoi kuvan omasta aamiaisestaan. Onko tama enaa tervetta?
Kuitenkin taman jalkeen me saimme aivan ihanan yllatyksen! Saimme seka kuvia etta VIDEOpatkan hoitotatien jarjestamasta synttareista pojan tarhasta. Pojalle oli laitettu kruunu paahan ja se puhalsi kaksi kynttilaa (aidot kynttilat ja hygieniasyista tarhan puolesta muovinen kakku) poydan aaressa, missa oli kymmenkunta muuta ipanaa pojan ymparilla. Kaikki katsoivat poikaa, kun se puhalsi ne kynttilat ja sen jalkeen kaikki taputtivat pojalle. Myos poika taputti itselleen. Videosta kavi ilmi myos, etta hoitajat lauloivat pojalle onnittettelulaulun. Poika hymyili ja sitten taputti ja kiljahti.
Oli jotenkin niin ihanaa nahda poika onnellisena kaikkien tarhakavereiden kesken ja huomion keskipisteena!
Ja sitten meilla on viela tallennettu muistokin siita, vaikka emme itse paikalla olleetkaan. Lisaksi poika sai kortin, jossa oli kaikkien nimet.