Päivähoito / varhaiskasvatus

Meidän päiväkodissa pienimpiä hoitaa kyllä tosi symppikset tädit :) edelleen hyvillä mielin ollaan menossa hoitoon. Ensi viikolla meillä olisi aloituskeskustelu päiväkodin johtajan kanssa.

Huh, sen näkee sitten miten arki asettuu uomiinsa tarhan aloituksen myötä. Pienet kuulemma sopeutuu hoitoon ja isommat "alistuu" tilanteeseen. Hoitopäivät alkavat varmasti kyllä sujua nopeasti. Mutta poju on varmasti väsynyt tarhapäivien jälkeen ja yöunia sotkee päivien tapahtumat ja virikkeet. Ja saa nähdä roikkuuko poju sitten iltaisin enemmän meidän helmoissa, kun on ollut erossa meistä.
 
Poju on ollut kuluneella viikolla ekaa kertaa yksinään hoidossa n. 7 h.

Syömiset sujuu hyvin, mikä on tosi hienoa! Poju on siis syönyt päiväkodin ruokaa. Päiväunia nukkuu suurinpiirtein kuin kotonakin 1,5-2 h. Nukahtaminen on vaihdellut, vaatii nukuttelua (silittelyä) välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Kotona poju on ihan normaali, mutta selvästi väsynyt. Hieroo silmiään, suuttuu herkemmin ja pillahtaa itkuun helpommin. Seuraa vaatii kotona (mutta sitä poju kyllä vaatii aina, harvoinpa tuo yksin viihtyy).

Vielä ei ole itkemään jäänyt aamulla tarhaan ja iloisella mielellä on kotiinkin lähtenyt :) Perushoito ainakin sujuu, poju on hyväksynyt tarhan tädit hoitajikseen. Muuten kai pärjäävät hyvin, mutta poju välillä väläyttelee ihastuttavaa tempperamenttiaan kun "hauskat" puuhat keskeytetään. Esim turvaportin hajottaminen.

Isänpäivälahjakin on tarhassa askarreltu. Saapa nähdä mitä :grin
 
Tämä on nyt taas osittain tämmöinen, mikä voisi mennä valitusketjuunkin, mutta ehkä mun agressio on kuitenkin lievää tällä kertaa. Me haettiin sitä kiireetöntä hoitopaikkaa pariksi päiväksi viikossa tammikuun alusta, hakemus piti laittaa jo elokuussa koska käsittelyaika on 4 kk. Viime viikolla mulle sitten soitettiin sieltä meidän ykköspäiväkodista, halusivat kartoittaa tilannetta. Tyyppi oli oikeesti tosi sympaattinen eikä hänestä ole mitään valitettavaa. Kerroin, että olen hakenut töitä myös muualta Suomesta, joten nyt en ehkä haluakaan laittaa tyttöä hoitoon ennen kuin tiedän joudummeko muuttamaan vai emme, jotta saisi sitten kerralla opetella sitä tarhaan menoa siellä, minne on tarkoitus mennä noin niinkuin pysyvästi ettei tarvitse turhaan totutella täällä ja sitten mahdollisesti Helsingissä uudestaan. Päiväkodin mies oli ihan samaa mieltä, ja sovittiin, että soitan hänelle kun tiedän mikä meidän lopullinen hoidontarve on.

Se mikä ärsytti, on että hän kertoi että 1-vuotiaalle on tosi vaikea löytää hoitopaikkaa. Hoitoon tulijoita on kuulemma paljon, pieni tarvitsee pienempää ryhmää eli enemmän aikuisia ja sellaisia paikkoja on vähemmän kuin tarvetta. Niin tämä kotihoidontukikeskustelu, kun Suomen suurin ongelma tuntuu olevan se, että äidit hoitavat lapsia kotona. Ja sitten samaan aikaan niitä hoitopaikkoja ei ole, jos aikoisi palata töihin. Nyt kun hallitus päätti jyvittää sitä kotihodontukea isille tarkoituksena saada äidit nopeammin töihin, niin voisihan sitä perhana edes olla sitten hoitopaikkoja, mutta ainakaan tässä kaupungissa niitä ei ole.
 
Meidan tarhatadin taman aamuinen kommentti, kun otti pojan syliin: "voi miten hyvalta x tuoksuu!". Ja pussaili sita poskelle ja tukkaan. Mun mielesta poika ei tuoksu sen kummemmin millekaan, muuta kuin puhtaalle, koska kavi eilen illalla kylvyssa ja oli puhtaanraikkaat vaatteet. Aikaisemmin on tuoksahtanut ainakin kalalle ja yks kerta silla oli aamujugurttia hiuksissa. Oikeasti nyt mua nolottaa entista enemman vieda sinne hieman tuoksahtavaa lasta. Ma teen aina parhaani, etta poika on puhdas ja vaatteet tahrattomat, mutta kaikilta onnettomuuksilta ei vaan voi valttya...
 
Hauska sen takia koska meillä meni viikonloppuna suunnitelmat uusiksi kun poika heitti lattialle ekaksi lusikan ja kun nostin sen niin lensi jogurtti mun hiuksiin :laughing021 (ei muuten naurattanut sillloin!)
 
Me ollaan saatu tarhasta eniten palautetta pojan tempperamentista. Arki sujuu ihan mallikkaasti siis päiväkodissa, mutta oman mielipiteensä asioista poju kyllä kertoo tarhan tädeille (kuten meillekkin kotona), jos asiat eivät siis menee pojun toiveiden mukaan... Leppyminen on kuulemma onneksi nopeaa :grin
 
Sananen byrokratiasta. It sucks.
Tilanne: mummo hoitaa lapsenlasta. Työsopimus on suullinen, alkanut 1.8.
Syyskuussa mummo kuulee tuttavalta, että Kelalta kuuluisi saada tukea päivähoidon tuottajalle.
Hakemus tehdään Kelalle lokakuun alussa. Hakemuksen yhteyteen tehdään selvitys tilanteesta, muttei lähetetä liitteitä, koska Kelan mukaan isovanhemman kanssa ei ole tarpeellista tehdä kirjallista työsopimusta.
Päätöstä odotetaan lokakuu, mutta sitä ei kuulu. Marraskuussa alussa menen katsomaan nettiin ja siellä näkyy, että anomus on hylätty ja valitusaikakin on mennyt.
Mummo soittaa Kelaan, ja sieltä kerrotaan, että (tällä paikkakunnalla) isovanhemmankin on haettava hyväksymys & allekirjoitus jostain virastosta, olikohan se sosiaalitoimi. Se on liitettävä Kelan hakemukseen. Kiva kuulla!

Mummo tilaa ajan ja käy virastossa mukanaan täyttämäni uusi hakemus Kelalle. Siellä on tiukka täti, joka sanoo, että vaikka Kela ei sitä vaadi, he täällä vaativat kopion KIRJALLISESTA työsopimuksesta ja "ei sitten hyväksytä mitään 1€/tunti".
Kansaneläkkeellä olevalle isovanhemmalle ei maksettaisi mitään. Meidän mummo on onneksi sairaseläkkeellä.
Mummo kertoo, että on palkatta hoitanut lasta jo elokuun alusta. Se on vihonviimeinen asia, sillä työsopimus kuuluu laatia ENNEN hoitosuhteen alkua. (Mä oikeesti luulin, että olisivat tyytyväisiä, kun mummo on mukisematta hoitanut ilmatteeksi muksua tähän saakka kuluttamatta yhteiskunnan varoja..) Vähän tuli mutinaa myös, kun mummo ei ole mikään 'virallinen' lastenhoitaja, ts ammattilainen. (3 lasta ja 4 usein hoidossa ollutta lastenlasta ei kai ees riitä pätevyyteen..)
Tilanne tällä hetkellä on se, että huomenna ollaan tekemässä kirjallinen työsopimus ja sitten mummo menee uudestaan.
Syy muuten oli se, että 1) Kelan tuilla kikkaillaan niin paljon, syy ihan ymmärrettävä, 2) Nuo isovanhempien hoitamat lapset on aina poissa virallistetuilta päivähoitajilta/ kunnan hoidosta. Tässä yhteydessä kiinnittäisin huomion siihen, että tuota lausahdusta kun vertaa Latteäidin taannoin kertomaan faktaan, että täällä on hoitopaikat varsinkin tuon ikäisille tosissan kiven alla, niin juttu on suorastaan absurdi. Mitä siitä tulisi, jos kaikki mummojen hoitamat lapset tulisivat päiväkoteihin/yksityisille päivähoidon tuottajille??!

Kuten täällä on jo aiemmin todettu, kotiäitiys on myös yhteiskunnan mustalla listalla. Kaikki töihin vaan! Ja sit niitä lapsia tulis päivähoidon piiriin vielä lisää. Kela rankaisee kotiäitejä. Jos olisin jäänyt hoitaan tyttöö kokopäiväisesti, saisin kotihoidontuen ja 70€ kuntalisän - verot. Nettotuloni olisivat 300€ jommalla kummalla puolella. Ja Latteäidin kertomaan taas viitaten se kuntalisäkin on nihkeesti myönnettävä..
Nyt kun teen alle 20 h/vko töitä, saan kotihoidontuen ja täyden joustavan hoitorahan palkan lisäksi, jolloin kuukauden nettotulot huitelee tonnia. Joistain se kuulostaa pikkurahalta, mulle se on tosi iso!


Mulla on jo joukko painajaisskenaarioita mielessä tästä hetkestä. A) työsopimusta ei jostain syystä hyväksytä, B) joku muu v****ilusyy virastosta C) Kela ei hyväksy, esim koska hakemus on saanut jo yhden hylkäyksen pari kk sitten..
D) Joku muu syy Kelalta.
Huaaaaah ja mur!

Tämä olkoon informaatioksi myös muille alueen mummoille.
 
Arg, kylläpä pistää vihaksi! :mad: Ehkä sun pitäisi ilmoittaa sinne, että kun tää isoäidin hoito näyttää olevan niin vaikea järjestää niin tarvitsette kiireisen hoitopaikan teidän tytölle heti huomenna (oikeesti niillä on se 2 viikkoa aikaa järjestää se, mutta olen aika varma ettei se onnistu). Ja muista kertoa, ettei teillä ole autoa käytössä (koska sullahan ei vielä ole ajokorttia?) niin että päivähoitopaikka pitää olla kävelymatkan päässä kotoa. :devil07

Meidän kuntalisäpäätös oli muuten hylätty sillä perusteella, että tyttö oli jonossa hoitoon tammikuussa, ja tukiaika olisi ollut alle 6 kk (2 viikkoa vaille...) ja nythän on selvää, ettei ne olisi edes pystyneet järjestämään sitä hoitopaikkaa tammikuun alkuun. Ja me oltais myös voitu kikkailla niin, että lattefaija olisi nostanut sekä Kelan kotihoidontuen ja sitten hakenut kuntalisää, eikä olisi ollut mitään perustetta hylätä sitä... mutta kun on liiaksi rehellinen niin kärsii. :smiley-angry019

(käytinköhän tarpeeksi agressiivisia hymiöitä.... :wink:smiley-angry007)
 
No niin. Kirjallinen työsopimus lapsemme hoidosta on tehty anopin kanssa.
Kerrankin MINÄ olen the boss. Ah tätä vallan tunnetta! Lol

Oli myös mennyt läpi se ja nyt on Kelasta kiinni. Aletaan rauhottuun. o_O:angry9:confused005
 
Kiitos Kela selkeistä ohjeista. Ja mitä ihmettä kaikki te, jotka kerroitte anopille tästä??!

Eli kotihoidontukea ja yksityisen hoidon tukea EI voi saada yhtaikaa. Vaikka yksityisen hoidon tuki ois kuin pieni. Tai että itse oon suurimman osan ajasta lapsen kans kotona.

Uskonpa anopin ymmärtävän tän, en oo valmis luopuun yli 300€ max 175€ tähden, joka ei ees jäis mulle. -.-'

Nyt se on todistettu. Mä en ymmärrä kapulakieltä. Aaaaargh!
No onneks soitti sieltä Kelalta, ettei pistänyt suoraan poikki mun kotihoidontukee. ;)
 
Joo eipä näissä voi voittaa. Meillä on ollut suunnitelmana se, että jos minä saan töitä täältä, niin mies pitää ensin loput isyyslomat ja tarvittaessa mummo hoitaisi jonkun aikaa. Eli sikäli hyvä, että kerroit noi, niin tiedän nyt että siinä tapauksessa annan sen kotihoidontuen vaan juosta.
 
Joo mustakin oli vähän 'too good to be true'. Ymmärsin ite aluks niin, että anopille menevä ois multa pois, mut se yritti perehtyä asiaan ja vakuutti, että ei oo ja perheen tulot ei vaikuta. Joo eihän ne vaikutakaan, palkkatulot..

Hassua muuten, että tuosta ei tullut muualta palautetta kuin Kelasta. :O
Luulis jo siellä virastossa tienneen?!

Joissain tuissahan saattaa pystyä puoliso hakeen toista ja itse toista, mut suurin osa taitaa olla talouskohtasia.
Tiedän kyllä joidenkin esim asuvan paperilla eri osoitteissa, jotta saa paremmat tuet asumiseen, mut mun omatunto ei sallisi mitään sen tyyppisiä ratkaisuja.

Eipä mitään. Pyrin oleen rehellinen ihminen, niin ei lähetä soveltaan mitään porsaanreikiä tai tukeen harmaata taloutta. Varmasti anoppi ymmärtää ja toteutuessaan tuo ois ollu vaan iloista, ja tarpeeseen tervetullutta extraa sille.

Sit jos oisin kokopvtyössä enkä joka tapauksessa sais noita tänhetkisiä Kelalta, ois eri asia. Plusmiinusnolla tilanne meille. Mutta se merkitsisi anopillekin lähes kokopäivätyötä ja sen kohdalla aika on rahaa arvokkaampaa.

Sorry nyt kun kulutan palstatilaa turhanpäiväisiin henkilökohtaisuuksiin, mutta jos joku siinä sivussa sai vähän vinkkiä, niin hyvä. :)
 
Kela taitaa perustella kaiken niin, etteivät maksa useaa tukea yhtä aikaa. Ihme juttu sinänsä, että nihkeillään lapsen olevan pois kunnan hoidosta. Luulisi, kun näin pienten hoitopaikat ovat tosiaan niin kortilla, että olisi pelkästään positiivista jos lapsi yleensä on jossain hoidossa eikä siellä hoitojonossa. Isoäiti ei välttämättä ole ammattimainen varhaiskasvattaja, mutta kukapa olisi oivallisempi hoitaja kuin oma isoäiti, joka haluaa hoitaa lapsenlastaan?
 
Tän päivän lehdessä oli taas juttu miehestä, joka oli huijannut Kelalta tuhansia euroja pitkän aikaa. Semmoisten takia saa sitten kaikki kärsiä, kun ihmisiin ei pysty periaatteesta luottamaan. :(

Ymmärrän Kelan näkökannan ja jos yritän miettiä jotain reilua, kaikkia osapuolia tyydyttävää systeemiä, niin hankalaksihan se menee, kun nyt jo semmoinen alaviiteviidakko, ettei mitään rajaa.. Aina joku kärsii ja jotain kohtaan on epäoikeudenmukaista jne.
Suurin harmistus jäi siitä, ettei missään voinut olla niin selkeesti ohjeita, että ois suorilla välttynyt suurelta vaivannäöltä. :(

Elämä on.
Nyt vaikenen tästä teemasta. ;)
 
^ mä lähtisin siitä perustulo-mallista kehittelemään, ja kaikki etuudet samalta luukulta, mutta täällä ei ole ollut tapana politikoida, joten jätän tän tähän.
 
Ja nyt hieman positiivisempaa paivakoti-kuulumista! Meidan pojan tarhaanhan ei ihan noin vain voi lampsia sisaan, mutta toisinaan hoitajat kutsuvat vanhempia peremmalle, jotta vanhemmat olisivat tyytyvaisia tai jos on jotain keskusteltavaa. Lisaksi olen huomannut, etta jotkut reippaimmat kutsuvat itse itsensa sisaan kalkattamalla oikein kovaan aaneen, etta missas se meidan petteri on??!! Mun hieman vetaytyvalle luonteelle se ei oikein sovi, joten odotan, etta mut kutsutaan sisaan.

Nyt sitten viimeeksi, kun paasin kurkkimaan ihan sinne sisalle saakka, niin minusta oli ihan mahtavaa nahda poika leikkimassa toisten lasten kanssa! Poika on edelleen "vauvasalissa" eli siella missa on vauvat ja pienimmat taaperot. Ei noin pieni tietenkaan mitaan ystavyyssuhteita luo, mutta uskon kuitenkin sosiaalisten taitojen kehittyvan. Jos ma olisin kotona pojan kanssa niin itseni tuntien en kuitenkaan saisi aikaiseksi lahdettya mihinkaan kerhoihin tms. Eika meidan vanhempien kaikista lahimmista kavereistakaan loydy ketaan, jolla olisi samanikainen lapsi.

Poika on nyt kuin eri poika kuin ennen tarhan aloittamista. Silloin se itki siella kovasti ja oli kovin arka. Jos toinen lapsi tyonsi naamansa pojan naamaa vasten niin poika pillahti itkuun. Lisaksi se sapsahteli tosi paljon lasten mekastusta ja itku oli herkassa. Kaikista viruksista ja sairasteluista huolimatta on siis jotain positiivistakin. Ei tunnu enaa lainkaan pahalta jattaa poikaa sinne. :)

Nyt pitaisi ostaa jostain tonttulakki, silla parin viikon kuluttua pojan tarhassa on joulujuhla. En ajatellut satsata kokonaiseen tonttupukuun. Sama lakki menkoot sitten ensi joulunakin, jos mahtuu. Allekirjoitin lupalapun, etta meidan pojasta saa sitten ottaa kuvia joulujuhlasta ja niita kuvia jaetaan tarhan nettisivuilla, jonne vain vanhemmilla on salasanat. Aika moni ne kuvat toisin sanoen nakee, mutta eivat kuitenkaan ole ihan julkisessa jaossa.
Laitan siis pojalle tonttulakin ja hanella on jo entuudestaan puna-tummansini-ruutuinen kauluspaita ja niitten kanssa viininpunaiset sammarit. Lakki tuskin pysyy paassa kahta sekunttia kauempaa, mutta hommataan se kuitenkin. :grin
 
Oivoi, Poika pitäisi viedä hoitoon vuodenvaihteen jälkeen.. Perhepäivähoitajalle menee. Tähän asti olen ajatellut että eihän se mitään, poika menee hoitoon ja minä töihin ja sillä selvä, kyllä me pärjätään. Nyt kun tuli kirje kotiin että hoitopaikka on varmistunut ja pitäs käydä tutustumassa paikkaan nii totuus jotenki läppäsi minua naamalle niin lujaa että melkein itku pääsi kun sen kirjeen avasin.. En oo enää yhtään varma että pärjätään. Tosipuheessahan varmaan (kuulopuheiden mukaan) lapsi sopeutuu tilanteeseen hyvinki nopeasti mutta entä äiti??!! Eihän tässä voi mitää järkeviä ajatella.. äh. Miten sen lapsen voi vaan jättää ventovieraan ihmisen hoitoon yhtäkkiä??
 
Meillä se luottamus muodostui aika nopsaan, jo muutaman päivän jälkeen, kun todettiin että poika viihtyy ja nauttii olla hoitotädillä, siitä pidetään siellä hyvää huolta ja hoitotäti on selvästi tykästynyt poikaan. Kyllä se siitä iloksi muuttuu! :)
 
Meilla poika oli itkeskellyt lohduttomasti ekat paivat tarhassa. Sittemmin ei ole itkenyt, mutta itsellani meni pitempi aika miettiessa, etta nauttiiko se oikeasti siella tarhasssa olosta vai ei. Sitten totesin, etta nautti tai ei, se on vaan pakko vieda tarhaan. Ei meilla ole muutakaan vaihtoehtoa.

Kerran meidan pojan vaihtovaatteita oli annettu toiselle lapselle, joka oli oksentanut omansa ja ne vaatteet olivat luoja ties missa ainakin kuukauden. Sen jalkeen en ole vienyt mitaan parempia vaatteita vaihtovaatteiksi pojan lokeroon. Jonkun toisen lapsen vaippoja pojalla on ollut paalla useamman kerran ja sitten yks tutti hihnoineen katosi ikuisesti.
Sitten kun pojalla oli ripuliongelmia ja pylly ihan tulipunainen ja arka, niin ostimme apteeksista kaksi voidetuubia, joista toisen veimme tarhaan. Yhden tarhapaivan jalkeen huomasin, etta se tuubi oli kayttamaton. Sita ei oltu edes korkattu. :mad: Pojalla meni myos oma aikansa tottua tarhan ruokiin. Alkuaikoina kakan mukana oli kokonaisia herneita ja ties mita, mutta sehan oli vain tottumiskysymys.

Poika on myos sairastellut tosi paljon tarhan aloittamisen jalkeen, mutta ei se hoitajien vika ole. Noi taudit on vain pakko elaa ja hoitaa pois.

Kuitenkin olemme olleet tyytyvaisia hoitajiin, jotka ovat ihan kivoja, nuorekkaita ja energisia. Olen myos tyytyvainen, etta poika saa seuraa toisista lapsista. Nuo pikkuiset ovat kuitenkin sellaisia sopeutujia luonnoltaan. :)
 
Kuulostaa tosi hassulta tuo Littleredin kuvailema päiväkotikäytäntö :grin Täällähän saa päiväkotiin marssia sisään tuosta noin vaan. Poju touhuilee aina jotain ihan tyytyväisen oloisena yksin, hoitotädin kanssa tai toisten lasten seurassa, kun menen hakemaan.

Meillä on nyt kolmisen viikkoa oma päiväkoti kiinni, joten käytämme nyt päivystävää päiväkotia. Jännitti jättää poju sinne (kävimme kerran nopeasti katsomassa paikat etukäteen) ekaa kertaa, mutta eipä hätiä mitiä, poju oli kuulemma oikein iloinen ja reipas! Auttaa toki, että paikalla on tuttuja lapsia ja tuttua henkilökuntaakin osittain.

Mä osallistuin pojun päiväkodin joulujuhlaan. Ihan hauska tapahtuma, lasten kanssa näköjään saa varautua ylimääräisiin ohjelmanumeroihin ja käsikirjoitus improvisoidaan uusiksi :wink
 
Takaisin
Top