Ottaa päähän

Minä olen ihme kyllä nähnyt lähinnä positiivisia vauvaunia. Yhden kerran olen tainnut nähdä unta että vuosin verta tai jotain. Mies sen sijaan valittaa suunnilleen joka toinen aamu nähneensä unta että saan keskenmenon tai jotain muuta kamalaa.. Raukka on ihan huolissaan.

Ottaa päähän kun pahoinvointilääkkeet loppuivat eikä pahoinvointi ole vähentynyt juuri yhtään vaikka viikkoja on jo tasan 13. Lisäksi olen saanut kestopäänsäryn vaivoikseni. [:@]
 
Mesore, tiedän tunteen tuon pahoinvoinnin suhteen..
Saisi jo alkaa helpottamaan.
Oliko sulla paljon apua niistä pahoinvointi lääkkeistä?
Lääkäri mulle sanoi että hän ei niitä määrää koska niistä ei ole mitään apua [:-]
 
Uskon että ottaa päähän tuo pahoinvointi! Itsellä ei onneksi ole moista ollut. Ystävättärelläni oli ensimmäistä odottaessaan koko raskausajan kestävä mahdoton pahoinvointi. Hän joutui useampaan otteeseen sairaalaan tiputukseenkin. Onneksi lapsi ja äitikin selvisivät ilman mitään pitempiaikaista ongelmaa. No kaveri sanoi että hän oksensi viimeisen kerran synnytyssalissa, siihen se pahoinvointi sitten loppui.
 
ALKUPERÄINEN: pisces

Mesore, tiedän tunteen tuon pahoinvoinnin suhteen..
Saisi jo alkaa helpottamaan.
Oliko sulla paljon apua niistä pahoinvointi lääkkeistä?
Lääkäri mulle sanoi että hän ei niitä määrää koska niistä ei ole mitään apua [:-]


Oli todellakin, ennen kuin aloin niitä syömään pääsin hädin tuskin sängystä ylös oksentamatta. Lääkkeidenkin kanssa on jatkuvasti sellainen vähän kuvottava olo, muttei varsinaisesti okseta. Ja vatsa tyhjenee nopeammin  kuin normaalisti ja mahassa tuntuu muutenkin jotenkin "pinkeältä" koko ajan, mutta muistaapahan ainakin syödä. :)

Minulla siis käytössä sellainen lääke kuin Primperan. Tänään piti saada uusi resepti mutta jostain syystä lääkeri ei ollut muistanut/ehtinyt/halunnut lähettää sitä apteekkiin, eli nyt pitäisi pärjätä ainakin vielä huominen ilman lääkkeitä. Onneksi nyt on ollut pari päivää vähän parempi olo muutenkin. Tänään meni viimeinen tabletti kun en uskaltanut lähteä kouluun rottaa preparoimaan ilman sitä. Oksettavaa hommaa muutenkin.[&:]
 
Joidenkin ......menttaliteetti! Voi kiesus kun asioita vetkutetaan viikosta toiseen ja kun kaikki pitäis olla veden selvää niin ei kun taas pitää tehdä joku muutos joka kestää viikona tai seitsemän toista..... Eli siis työasiat!
 
Ottaa päähän tämä räkätauti!! Alkoi eilen ja tänään menin töihin, vaikka lämpö oli vähän koholla jo aamulla. Nyt olo onkin sitten aivan hirveä.

Lisäksi postista tipahti kaks kuukautta odotettu päätös mieheni päivärahasta ja se oli hylätty!!! Itella oli onnistunut hävittämään postissa lähetetyt selvitykset.. Nyt sitten saa jännittää, et miten ens kuun lainanlyhennykset maksetaan. Kyllä ottaa päähän.

Ja kolmanneksi kissalla on ripuli ja nyt mä pelkään, että jos oon saanut SILTÄ jonkun bakteerin, kun kissan ulosteessa on kerta listeriaakin...

Mahaankin on sattunut inhottavasti jo kolme päivää. Särky on ihan tuolla alhaalla nivusissa.. Toivottavasti se on vain tuota venymistä..
 
Ohoh. Tuohan on todellatodella rankasti esimieheltä väärin tehty. Siinä on siis esimies-alainen -luottamussuhdetta rikottu.
Toimin itse esimieshommissa, enkä TODELLAKAAN keksi ensimmäistäkään tilannetta, josta en selviytyisi kertomatta alaiseni raskaudesta. Ja todellakin se menee niin päin, että jos sellainen tilanne tulee, niin vastataan jotain ympäripyöreää ja varmistetaan ko. henkilöltä, että onko ylipäänsä ok kertoa asiasta ylemmälle taholle, koska nyt tilanne ehkä vaatisi...
Perkule jos mulle tehtäis noin, ni ilmottasin varmaan jo luottamusmiestä myöten, kuinka paskasti oli tehty [:@][:@][:@][:@]
 
Ottaa päähän tämä päänsärky!!! [:@][:@] Kolmatta päivää ihan tauotta särkee ja 1g panadol ei auta mitään [:(]
 
Oon taas ihan nuhanen, tosi tukkonen ja ankee olo, plääh. [:o]

Oon syöny pari päivää aika ykspuolisesti jotain eineksiä ja muuta helppoa, hetikö tulee kipeeks sen takia?!
Töissä on ollut kiireistä ja stressaavaa, meillä on isoja muutoksia meneillään osastolla ja se on kiristänyt ilmapiiriä...
Mun tekee ihan hirveesti mieli kaikkea kiellettyä, kuten graavilohta ja maksalaatikkoa ja olutta....[&:][:D]
Haluaisin vetää ihan hirveet kännit ja mennä juoksenteleen huppelissa kaupungille jossain korkeissa koroissa ja sikailla ihan täysillä... Hah, onkohan mulla nyt joku "oonkohan mä sittenkään valmis tähän" kriisi [8|]

On maailman ihaninta että mun masussa kasvaa pieni otus.
Mut huomaan olleeni nyt raskauden aikana hieman alakuloisuus-altis, en masentunut, mutta jotain sinne päin. Tiiän sen johtuvan hormoneista ja olevan suht normaalia, mut välillä hengittäminenkin tuntuu raskaalta. Stressaan raha-asioista... Oon maksanut mun opistolainaa pois 3000€ 10 kuukaudessa mut sitä ois vielä saman verran jäljellä... Ja yritän säästää, oon pitkän aikaa laittanut parisataa euroa kuussa sivuun.. Siltikin pelkään miten pärjätään.... Äitiyslomalla saan vielä ihan hyvät rahat, mutta haluisin hoitovapaalle sit sen jälkeen. Asuntolainaa pitäs ottaa, mut mietin miten pystyn lyhentään oman osuuteni asuntolainasta jos oon jollain hoitovapaalla...... [&:] No.... Ehkä murehdin turhaan noin pitkälle?
 
Kyllä nuo raha-asiat täälläkin huolettavat.. Valvoin yhden yön niitä miettiessä ja aamulla marssin toimitusjohtajan puheille ja sanoin, että palkkaa pitäisi mun mielestä tarkistaa. Mä oon ainut työssäkäyvä meidän perheessä ja mullakin työtunnit on n.70% normaalista, kun opiskelen samalla. Mies aloitti kanssa opiskelun tänä syksynä, eikä se ole saanut yhtään rahaa mistään sitten irtisanoutumisensa viime vuoden keväällä. On kuitenkin vielä asuntolainaakin nykyisestä asunnosta ja tulevan kodin tontista. Et kyllä nää huolet välillä vakaviksi pistää..

En tiedä onko tää stressiperäistä vaiko normaalia, mutta kauheat vatsakrampit jatkuvat vaan. Taas pimeni silmissä lähikaupan kassalla, kun sattui niin maan h***etisti. Pitänee jutella lääkärin kanssa lähiaikoina. 
 
sista81:
kyllähän sitä tietysti kaikenlaista kolotusta ja kipua tässä raskaanaollessa ilmenee, mutta tuo on kyllä hieman huolettavaa jos oikein todella kipeästi kramppaa ja meinaa silmissä pimentyä. Soita neuvolaan ja jos sieltä saat ohjeiksi lähinnä jotain "ota panadolia"-tyyppistä, niin käy vaikka ihan omakustanteisesti lääkärissä. Ei vara venettä kaada ja näin päin pois.
Ja jos lääkärin vastaus on, että ei tälle mitään syytä löydy, kaikki näyttää ihan hyvältä, niin vaikka et kivusta pääse eroon, niin ainakin huojentaa mieltä kuulla, että kaikki tosiaan on hyvin.
Tsemppistä!

Niin ja näistä huolehtimisista: se on - uskomatonta kyllä - pitkälle hormonipohjaista! [:)] Eikä siis pelkästään se, että on jotenkin herkempi ja muuta, vaan ihan tosissaan hormonit vaikuttaa niin, että saattaa olla alakuloinen, itkuinen ja kovasti paljon huolissaan vaikka ei edes oikein osaisi sanoa miksi. Ja sitten kun vähän miettii, niin aina löytyy syytä. [:)]
Eli mitäpä tuohon voisi sanoa... Kannattaa puhua asioista läheisille, eikä murehtia niitä yksin ja pitää mielessä, että jossain vaiheessa vaan huomaa taas olevansa jotenkin ihan ällöttävän yltiöpositiivinen kaiken suhteen. Ihanaa tämä raskaanaolo! <3 [:D]
 
Hemmetin juoruämmät työpaikalla!!! [:@]
Meillä on ihan mahtava työporukka ja kun kaikki ovat suurinpiirtein samaa ikäluokkaa (n25-35 vuotiaita 90% porukasta), niin tullaan kyllä hyvin juttuun ja vietetään välillä vapaa-aikaakin yhdessä.
Mutta ei niin hyvää etteikö jotain huonoakin: täällä on pari semmosta oikein kunnollista juoruakkaa, jotka vielä kaiken lisäksi ottavat asiakseen paheksua ja tuomita lähes kaikkea, mikä on eriävää heidän mielipiteistään tai tavoistaan. Siis niin käsittämättömän pinnallista putkiaivoajattelua näkee harvoin!

Juurikin nämä kaksi tyyppiä ovat pitkälti syynä siihen, etten halua vielä muutamaan viikkoon työpaikalla kertoa olevani raskaana. Sinällään tyhmää, kun loppuporukka on niin kivaa ja niille voisinkin jo kertoa. Mutta nää pari äänekästä arvostelijaa kyllä vie hohdon monestakin asiasta. Enkä vaan oikeesti jaksa alkaa kuuntelemaan niitä "no taasko sä oot raskaana" ja "jalkapallojoukkueenko meinasitte pusata". Ja sit sitä aika suorasukaista arvostelua siitä, että että mitä raskaus tekee kropalle jne... Oikeesti: nää naiset on kuin jonkun komediasarjan hahmoja siinä kanamaisuudessaan. (Enkä nyt haluaisi itse olla tuomitseva, mutta yllätyttekö jos kerron, että molemmat on ollu sinkkuja tyyliin aina, ja hieman haiskahtaa epätoivo miehenmetsästyksessä... Ja kovaan ääneen tietysti mesotaan, miten heille ei poikaystävät kelpaa vaan irtomunan perässä on kivempi juosta!!!!)
Turhauttava tilanne. Kyllähän minä tiedän, että nämä juoruakat ovat lähinnä kateellisia, tai ainakin heitä ärsyttää kun kaikki huomio ei hetken aikaa olekaan heissä ja heidän jutuissaan, vaan joku saattaa jopa onnitella minua tulevasta perheenlisäyksestä ja kysyä jopa jonkun kysymyksen.
Nyt on vaan jotenkin niin herkkänä kaikelle arvostelulle ja tietysti raskauskin on vielä suhteellisen alussa. Ois ihana pystyä pitämään maha piilossa jonnekin sinne rakenneultraan saakka - sit ois ehkä jotenkin varmempi olo ja jaksais jopa kuunnella niiden ääliöiden "vitsejä". Tai ainakin olla välittämättä.

Kirjotan tätä purkausta töissä, juuri tuossa aamukaffet juotuani taukotilassa, missä nämä kaksi kanaa pitivät taas normaalia showtaan vertailemalla kokemuksia erilaisista dildoista... Voi v***u mitä idiootteja oikeesti! [:@] Kunpa edes toinen niistä siirrettäis jonnekin toisiin hommiin tms. Mutta ironista tässä on se, että molemmat ovat aivan helvatan hyviä työssään... Siis oikeasti heidän ammattitaitoaan voi ihan varauksetta ihailla ja kiittää, persoonat on vaan tavattoman hankalia ja vaikeita sietää. Onneksi en heitä ihan joka päivä joudu tapaamaan, sen verran suuri työpaikka on!

Noh, ehkä tää taas tästä. Purkautuminen ohi, töiden pariin. ->
 
GNNNH!
Hitto nää kaksi kanaa tuolla töissä.
Eikös taas tänään lähtenyt juttu alennusmyynneistä ja nämä kaksi kukkasta laukoivat taas mielipiteitä lujaan ääneen (paikalla useampikin äiti-ihiminen), että lastenvaunut pitäis kieltää lailla alennusmyynneissä ja "eikö sitä kersaa voi jättää jonnekin hoitoon siksi aikaa kun lähtee kaupolle". Öh, no ei sitä suinkaan aina voi! Ja niitä vaunujakaan ei ihan toisten kiusaksi työnnellä ulkona ja kaupungillakin täytyy aina joskus käydä...

Mutta joo. Täytyy vaan aina purra hammasta ja kuitata tommoset niin asiallisesti kuin vaan pystyy. [:@]
 
Ottaa päähän mun mielialanvaihtelut! Mies on ollut aika kovilla viime viikot kun vedän kilareita ihan mitättömistäkin asioista. Yleensä olen aika rauhallinen tyyppi mutta nyt tuntuu että kiehuu tosi helposti yli enkä lepy yhtä helposti kuin ennen.

Olen myös ruvennut stressaamaan tulevista, mikä on tietysti näin etukäteen ihan turhaa ja energiaa vievää. Mies kertoi eilen että seuraava isompi työkeikka saattaa viedä hänet Venäjälle ensi heinäkuusta joulukuuhun. Great! Nyt sitten mietin ja itken kuinka selviän pari kuukautisen vauvan, kahden koiran ja omakotitalon kanssa yksinään.... Tottakai saisin apuja vanhemmiltamme mutta tuntuu jotenkin epäreilulta miestäkin kohtaan että häneltä jäisi paitsi niin suuri osa vauva-aikaa. No, hän juttelee työantajan kanssa tilanteestamme jos vaikuttaa siltä että tämä työkeikka olisi hänelle tulossa. Ja tämähän ei ole ollenkaan varmaa ja mies pääsee tottakai lomille muutaman viikon välein. No, nämä on niitä ammatinvalintakysymyksiä. ...ja turha stressata näin monta kuukautta etukäteen...
 
Mä en oikein tiedä mihinkä osioon tämä kuuluis, mutta kirjoitan tänne koska mua itseä ärsyttää niin lujaa..
Onko muilla tullut sellaista oloa että tietää että on raskaana mutta ei ns. käsitä sitä todeksi?

Siis mä tiedän että oon raskaana maha jo kasvaa jne. mutta tuntuu että en silti oikeasti ymmärrä että sieltä on tulossa vauva keväällä. ollaan ostettua kaikkia tavaraa jo että asia tuntuisi realistisemmalta, mutta eipä se ainakaan vielä ole auttanut.. tuleekohan musta huono äiti kun ei tuonne kaaliin mene että ihan oikeasti meitä onkin kahden sijaan kolme keväällä!

Viime yönä näin unta että synnytin vauvan ja päästiin heti seuraavana päivänä kotiin. en muistanut koko sairaala ajasta mitään eikä paikat ollut yhtään kipeänä. aamulla herätessäni ajattelin että missäs se vauva on..
 
pisces, no mä luulen että meillä kaikilla on enemmän ja vähemmän epätodellinen olo.
Ja kun on eka lapsi kyseessä, niin ei sitä oikeen tiedä mitä odottaa.
Äitiyteen totuttelu ja siihen kasvaminen ei oo mikään tasanen polku määränpäähän vaan siihen kuuluu ailahteleva luonne, eli jonain päivinä tuntee olevansa valmis, seuraavana päivänä ei tunne, kolmantena ei enää ees oo varma onko raskaana jne... Silti kaikki on todennäkösesti ihan valmista sitten kun se vauva sieltä putkahtaa ulos. Kyllä sen jotenkin sisimmässään tietää, vaikka välillä epäileekin. [:)]
 
ALKUPERÄINEN: Cava

GNNNH!
Hitto nää kaksi kanaa tuolla töissä.
Eikös taas tänään lähtenyt juttu alennusmyynneistä ja nämä kaksi kukkasta laukoivat taas mielipiteitä lujaan ääneen (paikalla useampikin äiti-ihiminen), että lastenvaunut pitäis kieltää lailla alennusmyynneissä ja "eikö sitä kersaa voi jättää jonnekin hoitoon siksi aikaa kun lähtee kaupolle". Öh, no ei sitä suinkaan aina voi! Ja niitä vaunujakaan ei ihan toisten kiusaksi työnnellä ulkona ja kaupungillakin täytyy aina joskus käydä...

Mutta joo. Täytyy vaan aina purra hammasta ja kuitata tommoset niin asiallisesti kuin vaan pystyy. [:@]


No siis mun hyvä ystäväni, joka ei vielä itse omista/halua lapsia (mutta tykkää niistä kyllä) sanoi kans mulle joku päivä et sitä hän ei ymmärrä miksi mutsit roudaa vauvan jonnekin kauppaan, pankkiin tms yleisille paikoille ja se vauva vaan itkee ja kaikilla menee hermot sen kuuntelemiseen.

Kysyin siltä, että ootko koskaan ajatellut minkälaista olis olla yksinhuoltajaäiti tai entä jos mies on töissä ja pitää lähtee kauppaan eikä lähellä oo ketään kenelle vauvan vois vielä siks aikaa, että kotiinko sen jätät..?! Oli kaveri vähä aikaa hiljaa.........

Mutta näköjään ihmiset joilla ei ole lapsia tai eivät ole suoneet ajatuksia tälle asialle, eivät vain ymmärrä että joskus se vauva on pakko ottaa asioille mukaan.
 
ALKUPERÄINEN: Kaisa79

Ottaa päähän mun mielialanvaihtelut! Mies on ollut aika kovilla viime viikot kun vedän kilareita ihan mitättömistäkin asioista. Yleensä olen aika rauhallinen tyyppi mutta nyt tuntuu että kiehuu tosi helposti yli enkä lepy yhtä helposti kuin ennen.



Kuulostaa ihan tutulta.. Mies tuli eilen herättään mua siinä kahdentoista aikaan kysyen "meinaatko sä nousta ollenkaan?"
Minä: "mitä V***UA!!! mitä sä tarkotat tolla OLLENKAAN (katsoin kelloa tässä vaiheessa ja tajusin kyl et se oli paljon mut jatkoin silti huutamista) Tajuutko sä että mä olin toissa yönä töissä ja nukuin sen jälkeen kaks tuntia, et kai mä nyt saan nukkua sen univelan pois!!! Voi vi***!! MÄ oon kipee ja mä oon raskaana, anna mun nukkua!! paitsi arvaa saanko enää unta, NO EN, koska sä herätit mut!!!!!"

Mä huusin niin tunteella että meinasin purskahtaa itkuun sen päätteeks.... Näin jälkeen päin toi naurattaa... Mut siis mä saan aina välillä ihan käsittämättömän kilarin kun mut herätetään kesken unen... No tota raivoamista kyllä pyysin kohta jo anteeksi...[:)]
Se mulla ehkä sit kuitenkin on hyvä että lepyn tosi nopeesti ja meen selvittään välit ja myönnän että oon raivonnut turhaan. Ja mun mies aina sanoo että hän ymmärtää eikä loukkaantunu. [:)]
 
Tää on niin hassua, että miten mä taas olen edelleen tyyni kun viilipytty joka asiassa [:)] vaikka yleensä olen aika lyhytpinnainen ihminen. No katsotaan sitten kun vauva on syntynyt, millaiset hormonimylläkät meikäläisen valtaa [&:]
 
Sipriina:
minä näköjään rauhotun kanssa raskauden aikana ihan kummasti! Jotenkin on vaan ihan mielettömän tyyni ja tasainen ja onnellinen olo. Oon tosi temperamenttinen tapaus ja hermo menee etenkin väsyneenä todella helposti, mutta nyt ei semmosta vaan tapahdu. [:)]
Toi mitä oon noista parista uskomattomasta työpaikan baariruususta kirjotellut, on lähinnä vaan semmosta tilapäisen turhautumisen purkamista... Eräiden maailmankuvaa kun ei vaan voi tajuta (ja sit tosiaan, että ne jatkuvasti arvostelee niin kovasanaisesti kaikkea lapsiin ja odotukseen jne liittyvää).

Joillakin hormonit pistää tunteet ihan vuoristoradalle, jotkut näköjään vaan luovii tyynissä rantavesissä. [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top