Ottaa päähän

Vesimeloni

Vesimeloni

Näppärä viestien naputtelija
Ottaa päähän kaikki mahdollinen, paitsi tää raskaus ja mun mies.

En tajua miten koko elämä näkyy yhtäkkiä mun silmissä ihan mustavalkoisena: kaikki on joko täydellistä tai päin helvettiä - suurin osa arvatkaa kumpaa? [:D]

Siis itseäkin huvittaa tämä olotila, koska en ole oikeasti tällainen - oon lempeä ihminen joka suvaitsee kaiken ja on hyvin rauhallinen ja positiivinen ja ennen kaikkea pitkäpinnainen... JOO enpä!

Hyvä että en viskannut tietokonetta päin ikkunaa, kun alkoi ärsyttää kun joka paikassa lukee "omaa napaa", se on ehkä maailman ärsyttävin sanonta, samoin kuin että menkat on "täti" (jee, me kuulutaan johonkin kerhoon jossa on oma koodikieli jee)...

Mua raivostuttaa tollaset inside-sanonnat, jotka leviää kuin rutto ja ovat tosi epäpersoonallisia.

NIIN JA MULLA ON HIIVATULEHDUS! [:@][:'(]

Ja mua ärsyttää se, että mun ystävä on ottanut selvää etäisyyttä tän raskauden aikana.

Ja mua pelottaa, kun mulla on töissä niin paljon vastuuta ihmisistä, ja mulla on tää saatanan raskausdementia, jonka takia lasten palapelikin tuottais varmaan ongelmia.

Vähiten ei ärsytä se, että en itse ole yhtään niin täydellinen, että mulla olis oikeutta olla niin ärsyyntynyt ihan turhista ja pienistä asioista. En tykkää katsoa peiliin, kun näen siellä v-ttuuntuneen ihmisen, joka levittää paskaa mieltä ympäristöön, vaikka haluis vaan rakastaa kaikkia, ja ennen kaikkea saada sen pienen söpön nyytin kainaloon ja hyväksyä tämä maailma, eikä raivostua pikkujutuista.

Kiitos, anteeksi...

Hormonit?!
 
[:D] HORMOONITPA HYVINKI [:D]!

Ihanaa vuodatusta [:D] (ööhh... anteeksi). Samaa oon minä ihmetelly vuosikaudet, miten menkoista on tullu "täti" ja omien tuntemusten kertomisesta "oma napa". Taitaa kuulua tämän päivän nuorisokieleen... [:)]

Mua ärsyttää se, etten taho jaksaa enää mitään, en töissä enkä kotona. Nytki on saikkupäivistä viimenen menossa kotona, kun maanantaina alko taas koomaväsymys töissä ja terkkari kirjotti 3 päivää nukkumista kotona. Ja voi pojat että mä oonki nukkunu! Makuuhaavojahan tässä vielä saa! [:@]

Ja ärsyttää meijän neitikissa, joka oli päättäny yöllä, että hänellä on oikeus hypätä keittiön apupöydälle ja puottaa kivilattialle ukkokullan ostaman tuliaiskorun... joka löytyi aamulla kolmena kappaleena keittiön lattialta kun nousin ylös.. itku pääsi! [:(] Tekstasin isännälle joka tuumas: sellasta sattuu, ne on meijän lapsia ja lapsiperheessä aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Siis miksi seki osas taas sanoo just oikeenlaiset sanat?![8D] Mun ihana aviomieheni, lapseni isä. [:)]
 
Ihanasti sanottu pikkuenkelin mieheltä!!! Just tollasia miehet osaa olla, ne ei RESSAA!!! Muaki vituttaa tää jatkuva paha olo ja väsymys. argh!
Onneks huomenna on ultra vihdoinkin ni saa tietää tarkan lasketun ajan yms. Ja onneks meidän pikku-ukko (joka on tänään tasan 8kk:) nukkuu 12 h yöllä putkeen! muuten en selviäis hengissä tästä väsymyksestä!

Tsemppiä kaikille ahdistaviin oloihin!!! hormoonit hormoonit....
 
Ohhoh, no joo, toi olo oli eilen. [:D] Nyt on taas melkein normaali innokas olo.
Palataan asiaan sit kun seuraavan kerran ottaa päähän. [;)]
 
Nyt ei oo yhtään kivaa!! [&:][&o]
Oon kaks tuntia odottanu miestä kotiin, koska wc:ssä, vessapaperirullan päällä on joku hirvee lude tai muu samantapanen ällö ötökkä! Mä meinaan saada halvauksen jo tossa ovensuussa, enkä voi kuvitella eliminoivani sitä ötökkää kiljumatta, huutamatta, yökkäilemättä ja itkemättä... [:o]

En tajua mistä tää mun kauhea ötökkäkammo juontuu koska oon maalta kotosin, eikä mulla ainakaan lapsena tätä ollu. Nykyään mulla tulee kurkkuun kuristava tunne jos nään jonkun ison hämähäkin kulkevan mua kohti tms.. Ja mä oon pari kertaa säikäyttäny meiän äidin hengiltä kiljumalla TÄYSIÄ, kun joku hyönteinen pääsee mut yllättämään.. Viime kesänä suihkussa mun pesusienessä oli yhtäkkiä pitkäjalkanen lukki, niin paiskasin sen pesusienen täysillä seinään *pläts* ja juoksin vaahtoisena alasti olohuoneeseen selittämään miehelle asiaa ihan ääni täristen...[:D]

Siis ihan "perus" hyttysiä ja kärpäsiä en pelkää.

Enkä noin yleisesti oo sellanen "hieno neiti/avuton nainen", mutta tää ötökkäasia [:(]
Mä haluun vessaan ja suihkuun!!
 
Ottaa päähän kun vaikka miten yrittää illalla syödä kunnon iltapalan, niin herää aamuyöstä eikä saa unenpäästä kiinni ennekuin tajuaa syödä jotain kunnollista! Ei auta mehu tai maitolasillinen, ainakin leipää pitäää syödä... yösyöppökö tässä on tulossa, hmmm?
 
IhaNainen: mulla on vähän sama juttu, että ainakin aamulla aikasin pitää syödä jotain...
Niinkuin mä tässäkin nyt vapaapäivänäni istun hereillä ja klo 6:20 ja syön luonnonjugurttia, jossa on kourallinen pähkinäsekoitusta seassa.. Et en mä ihan normisti vapaapäivinä syö tähän aikaan ekaa aamiaista.

No, oikeestaan oli kyl pakko nousta kun tuli hätä ja mun piti ottaa ja laittaa noi vitsanäytteet... Kiikutan ne sit päivemmällä labraan. Yritän mennä vielä takas nukkumaan, toivottavasti unettaa.

Se oli kyl ihan hirvee se meidän ötökkädraama eilen täällä kotona. Mies kun tuli töistä näytin sille missä se ötökkä oli ja kyl mä huomasin että se puistatutti sitäkin aika paljo ja kirosanoja lensi ilmaan murhatapahtuman yhteydessä. [:D]
Sitten se googletti "lude" sanan ja selvis mikä hirvee ongelma luteista tulee, jos niitä on asunnossa, tyyliin kaikki pitää siivota, luteiden pesimispaikat myrkyttää, kaikki vuodevaatteet pestä ja ne luteet syö ihmistä! Niistä tulee niinkuin hyttysenpiston jälkiä! Ja ne lisääntyy 4 kertaa vuodessa kerralla 50 uutta ludetta, että siitä voi laskee miten ongelma räjähtää käsiin jos ei niitä heti alkuun huomaa. Siis en tienny että ne on sellasia riesa-ällötyksiä.. Sitten oltiin ihan paniikissa, et mitä me tehdään!!!
No, älyiltiin sit kohta sen jälkeen, ettei se näyttänyt edes luteelta, oli muodoltaan kulmikkaampi ja väriltään tummempi...
Ja jos on ludeongelma, niin sitä luteen paskaa on kai ihan silmien havaittavissa ja luteet myös haisee pahalle. Ei se ollut lude...!!!! Huh. [;)] Ja luteet on nykyään kai harvinainen ongelma ja niitä tulee tilaissa jossa on paljon ihmisiä ja epäsiistiä... Täällä on vaan kaks ihmistä ja kunnon perussiivous lattianpesuineen kaikkineen kerran viikossa.
 
SELKÄ! [:@]
 
Mulla siis ongelmaselkä. En pysty kauaa seisomaan kun alaselkää alkaa sattua, en voi tehdä mitään kumarassa asennossa kun se saattaa jämähtää. Vuosi sitten mulla oli noidannuoli ja se on kyllä tähän saakka pysynyt noita ensiksi mainittuja rajoitteita lukuunottamatta suht kuosissa....mutta nyt, argh [>:]
 
Se ei kestä mitään liikuttamista. Vaikka yritän vähän vaan venyttää sitä, niin samantien tuntuu koko alaselässä sellanen alkava vihlasukipu, joka johtais siihen jos jatkaisin vaan venyttämistä, että selkä pahimmassa tapauksessa taas jämähtäis johonkin noidannuoli-tilaan. Ihan sama teenkö salilla maastavetoja tai jooga/pilates tyyppisessä rauhallisia liikkeitä. Jos vaan teen jotain, että alaselkä joutuu liikkeeseen, niin auts. Ja siis ihan samaa teen kun ennen raskauttakin eikä se silloin ollut moksiskaan mistään. Ainoastaan äärivenytyksistä tai jos venytin sitä väärin, mutta tiedän siis mitä saan tehdä ja mitä en. Mutta kun sekään ei nyt auta.
 
Mä nimenomaan haluaisin saada sen liikunnalla nyt mahdollisimman kuntoon, ettei musta tule ihan rampaa loppuraskaudessa tai kun vauva on syntynyt, niin en voi edes nostaa häntä sängystä kun selkä ei kestä [:o]
 
Piikkimattoa mä käytän ja se sitten jeesaa parin päivän jälkeen jos selkä kipeytyy, mutta mutta...
 
Mä en ala mitään !!! [:@][:@]
 
Sipriina:
oletko koskaan tehnyt pilatesta?
Oon itse nimittäin rakastunut kyseiseen lajiin, treenasin sitä viime raskaudessakin aina rv36 saakka. Se ei ole mikään "quick fix", mutta säännöllisellä treenauksella oikeanlaisessa opastuksessa se vahvistaa juuri niitä lihaksia, mitä tarvitseekin (eli syvälihaksia). Ja pilateksella saa itsensä pikapikaa kuntoon myös synnytyksen jälkeen. Ja se on aivan ihanteellinen liikuntamuoto raskaudenkin aikana.

Monet puhuvat myös joogan puolesta, mutta itse en osaa sanoa kun sitä olen vain kokeillut (ei napannut lainkaan samalla tavalla kuin pilates).

Ihan silleen vaan ongelmaselkäisenä vinkki toiselle, että ainakin mun elämä on pilateksen myötä muuttunut täysin. Ja oon niin rakastunut siihen lajiin, että ei oo juttu eikä mitään käydä tunneilla ja joskus tehdä vähän kotonakin. [:)]
 
En ole Cava pilatesta koskaan kokeillut. Tai mitä nyt tossa jumpassa on joku satunnainen liike ehkä otettu pilateksesta. Mutta esim. se keskivartalon hallinta-liike lankku, varmaan tiedät, niin tänään en pystynyt olemaan siinä, se sattui heti alaselkään. Eikä se ennen ole sattunut tai tuntunut selässä ollenkaan...
 
johtuuko tää nyt jotenkin raskaudesta, että mulla on paikat muuttunut myös selässä?! Kun siis keväällä vielä pystyin tekemään mitä vaan...myös noita lankkuja.
 
Meillä täällä duunissa on kyllä myös pilatesta, eli ihan oikeaa, jospa pitäisi mennä kokeilemaan :)
Ja vielä sanoa sille ohjaajalle mikä on tilanne, niin hän sitten osaisi vähän kattoa mun perään :)
 
Nyt ottaa päähän mun duuni..
Tein tässä kolme yövuoroo ja viimenen niistä oli fyysisesti ja psyykkisesti rankin (siihen päälle että oli jo hieman väsynyt).. Mun vastuualueella kun oli kakskyt potilasta, niin niistä kaks sai rintakipukohtauksen yöllä ja yks hengenahdistuskohtauksen. Sen lisäks käytäväpaikalla oli deliriumissa (=juoppohulluus) oleva mies, joka valvoi, huuteli, yritti karata koko yön ja oli siis aggressiivinen... Sen takia piti soittaa kaks kertaa yön aikana vartija paikalle.
Vastakkaisella käytävällä oli samanlainen mussukka, eri diagnoosilla, mutta sekava ja aggressiivinen ja vielä isokokoisempi mies, kenen kanssa me kolme pientä naista siellä ihan fyysisesti jouduttiin painimaan kaks kertaa. Sen takia soitettiin kolme kerta vartija yön aikana.

Vasta aamulla havahduin siihen ja itku tuli. Siis siihen, että hyvä kun ei mahaan tullut mitään iskua (olkapäähän tuli nyrkistä, ja törmäiltiin seiniin kun toisen tytön kanssa talutettiin sitä isoa miestä pois hissiaulasta kun se yritti karata, eikä vartija tullut paikalle viiteen minuuttiin vaikka oltiin hälytetty....)

Mä aloin miettiin miten jumanvi*usti tässä on vastuuta jo "normaaleissa" potilaissa, joiden tilaa mun pitää jatkuvasti tarkkailla ja lääkitä jos tulee joku tilan huononeminen ja soittaa lääkärille. Mut siihen päälle uhka fyysisestä väkivallasta ja se psyykkinen väkivalta "vitun huora, sä et voi mua pakottaa täällä oleen"
"kato, mä kusin just lattialle...alatko siivoon..) ja siitä sit siivottiin....

Sellasta.. No aina ei ole tällasta, ehkä mä vaan otin ton aika voimakkaasti koska olin jo ennen tätä valvonu kaks yötä niin mieli on herkempi.
 
Anteeks mä jatkan tota samaa paapatusta, mutta mulla on hirvee tarve purkaa se... Eniten mua tossakin yössä jäi vaivaamaan se, että mä muistin sit aamulla kotona, että mä en tyhjännyt jonkun kiltin papan kestokatetrin pussia aamulla, se että mä en kerinny tulostaan koneelta ulos kahden yöoksimetri-potilaan yönaikasia mittauksia, se että mä en vieny parille potilaalle seuraavan vuorokauden nestelistaa pöydälle.. Tollasia pieniä asioita, jotka siirty aamuvuorolle, koska en ehtiny, kun piti oikeesti jatkuvasti vahtia niitä hulluja ja sit tietty ottaa sydänfilmejä ja lääkitä niitä rintakipuilevia ja ahdistelevia.. Kun tollasia ylläreitä tuntu tulevan koko ajan, kaikki perustyöt jäi ihan puolitiehen ja mua harmittaa se, vaikka tiedän että pärjäsin niin hyvin kun voin pärjätä...
 
Vesimeloni
Tiedän niin tuon tunteen!
Teet kaikkes ja silti jää asioita tekemättä - vaikka olisi ihan pieniäkin niin ne vaivaa.
Ite olen hoitoalalla ja mielenterveys ja päihdepotilaita paljolti hoidellut, toki nyt siirryn vanhusten dementtia yksikköön.
Se on kun on useammassa paikassa liian vähän työntekijöitä ja liian vaikeita potilaita henkilökuntamäärään nähden.

Mutta onneksi masuasukin ei käynyt kuinkaan , ja kuitenkin teitä parhaas ja se varmasti riittää ja uskon että ei kukaan siitä suutu vaikka ne listat jäi viemättä ja papereita tulostamatta.
Nuo kolmen yön putken on jo muutenkin raskaita saati sitten että noin monta vaikeaa potilasta.
Ei kyllä sinulla ole ollut helppo yö.
 
Kiitos pisces, et tiiäkkään miten hyvältä tuntuu, kun tietää että joku ymmärtää!! <3 kiiitokiitos!
Mun mies sano ettei tykkää enää yhtään et teen tätä työtä, mutta tällaset on silti aika harvinaisia juttuja.. Kiire on aina, mutta väkivaltaa/väkivallan uhkaa ehkä max kerran kuussa.... Tätä ennen pari kuukautta sitten yks burana-intoksikaatio potilas (en tienny että alkotausta + buranan ylikäyttö voi sekoittaa ihmisen niin) puri mua olkapäähän, kun pitelin sitä sängyssä neljän muun hoitajan kanssa kii ku neurologi otti likvornäytettä.. Ei ollu helppoo...[:D]  Äh, mutta jälkeen päin näille nauretaan aina duunikavereiden kanssa.. Muistatteks te sen ja sen hullun.....[:)]

Mutta mitäs muuta sitä sitten tekis kun tätä, en mä nyt ennen äippälomaa ala etsiin rauhallisempaa duunipaikkaa. Palkka on aika hyvä verraten rauhallisempiin osastoihin.
Ehkä sitten sen äitiysloman jälkeen. Joku polityö esmes. Ei kiitos yövuoroille!!!

Mulla on onneks maailman ihanimmat työkaverit. Ne auttaa jaksamaan tätä, vaikka välillä mennään jaksamisen äärirajoilla.
 
Niinhän niille jälkikäteen naureskellaan, ja se on erittäin tärkeää että on hyvä henki töissä niin voi jutella asiat halki tapahtuman jälkeen.[:)]

Mutta voihan sitä sitten kun on jo pidemmällä vaihtaa rauhallisempaan osastoon tai kun silta tuntuu? tai työnantajan kans jutella että mitä hommia sä et mielelläsi tee raskauden takia. Riippuen tietenkin pomosta, mutta aika hyvin oon kuullut että joustaa ja etsii sopivampia työtehtäviä vaikkei toiselle osastolle siirtäisikkään. Jos noita tilanteita on harvoin niin ei ehkä sen takia osastoa tarvitse vaihtaa, toivoa vain ettei osu omalle työvuorolle [;)] Ja vielä on vaikea tuollaisesta työpaikasta pyytää siirtoa tai jäädä saikulle tai muuta kun siellä oikeasti viihtyy.
Toivottavasti tuollaisilta tilanteilta vältyt jatkossa [:)]
 
Tämä väsymys! Ja pää täynnä räkää! Koko viikko koulutuksessa englanniksi ja siinä sivussa yrittää hoitaa edes osan normitöistä. Ihan hirmu väsy iltaisin, onneksi mies ymmärtää vaikka hänellä olis ollut melkein koko viikko vapaata. Olis ollut kiva tehdä juttuja enemmän iltaisin yhdessä mutta kun ei jaksa mitään.
Pelottaa ettei pienellä ole kaikki hyvin, ja sehän ottaa päähän kun ei saisi pelätä!
 
IhaNainen:
saa pelätä. :)
Tämä äitiys on semmonen juttu, että se pelkääminen ja huolehtiminen kuuluu pakettiin. Nekin, jotka eivät osaa vielä raskauden aikana pelätä, löytävät sen pelkovaihteen kyllä sitten kun pitelevät sitä pientä, haurasta ihmisenalkua sylissään. [:)]

Pelätä saa, se tulee luonnostaan (etenkin jos taustalla on jokin ikävä kokemus, kuten keskenmeno tms). Mutta pelolle ei kannata antaa valtaa, eikä pelon kannata antaa viedä iloa odotuksesta. Pelon pitää olla pienempi kuin toivon. [:)]

Tää väsymys alkaa täälläkin vähän korventaa hermoja... Ois niin kiva viettää hieman "läheistä aikaa" tuon miehen kanssa, mutta kun töiden jälkeen jaksaa maata vaan sohvalla ja siitä vaivoin siirtyä sänkyyn. Ja siinä vaiheessa mielessä on tasan vaan nukkuminen!
Uuh... noh, toista kolmannesta odotellessa. Energiat palannee paikkoin ennalleen!
 
Ottaa päähän mun pahat unet!! [:@][:@]

Koko tämän "pitkään" kestäneen raskauden oon ollut aika peloissani, et mitä jos ja mitä jos, mut tällä viikolla toi on sit hiipinyt kummitteleman mun uniinikin.
Viime yönä näin unta, että joku täti oli tarkastanut mun alakerran ja sanonut, että tää on 3cm auki.. Mä kysyin, että onko koskaan käynyt niin, että synnytys ei sit kuitenkaan olis käynnistynytkään vaan kaikki ois mennyt hyvin, ni se täti sanoi että ei :( Ja kun siinä unessakin mä olin vasta viikolla 12.. nyyh.

Oli kyllä helpotus herätä ja huomata, että oli vaan unta!!! [:)]
 
Voih, tiedän kaiken noista kummallisista ja joskus ahdistavistakin unista.
Itse oon unissani saanut keskenmenon jo vaikka kuinka monta kertaa.

Raskaus tekee unimaailmalle ihan kummallisia asioita. Kaikki unet ei liity edes raskauteen tai vauvaan, mutta ihan maailman ihmeellisimpiä unia tulee nähtyä. Toisaalta se on ihan kivaakin - sillon kun ne ei oo ahdistavia. :)
 
Heh, täällä kanssa nähty ihan outoja unia. Oon tosin ainakin nähnyt, mutta nyt vielä enemmän vauvoihin liittyviä.
Tällä viikolla näin esimerkiksi sellaisen unen, että olin ostanut tuleville vauvoille jotkut bodyt, jotka oli 2-kiloisille tarkoitettuja (hah, ei hajuakaan oikeista mitoista eli centeistä, vaatteiden lapuissa luki vaan 2) ja sitten ne vauvat syntyikin 1,04kg:n painoisina. Mikä ei siis siinä unessa ollu yhtään huolestuttava asia. Ainoa mitä harmittelin, että oli tullut ostettua liian isot vaatteet, vaikka nekin oli tosi pienet. [:D][8|]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top