Hyvä hyvä enmastiina! Sitä on naisena ihan hirveän vaikea ymmärtää, mitä mies käy läpi isäksi tullessaan (erityisesti ensimmäistä kertaa). Harva kun kuitenkaan puhuu niistä tunteistaan, saati että uskaltaisi myöntää että tuleva voi jopa pelottaa..
Eikä me naiset varmaan ainakaan helpommaksi tätä tehdä, kaikkine hormonimyrskyinemme ja muine temppuinemme. Itse ainakin olen tällä hetkellä niin herkillä, ettei isännän tarvitse kuin ihan vähän jostain mainita, niin hanat aukeaa eikä siitä tule loppua... Esimerkkinä, yhtenä päivänä isäntä sanoi, että minun pitää olla tarkempi, ettei tuonne pihalle jää mitään ylimääräistä, siis lautoja tai talikoita tai haravia, kun ne ei sitten lumen alta näy ja saattavat joutua linkoon ja rikkoa sen. Täysin tosi juttu, ja ihan ystävällisesti asiasta sanoi, mutta itkin sitten koko loppu illan....
Summa summarum, koitetaan ymmärtää noita meidän ihania miehiäkin, iso muutos tämä on heidänkin elämässään!