Tuohon "heitteillejättö" uneen on pakko kommentoida, että näin itse ihan samaa unta viime viikolla. Siinä minulla oli pienet kaksospojat, jotka olivat syntyneet keskosina, mutta lääkäri kotiutti meidän heti syntymän jälkeen ja muistutti vain, että ruokin lapset riittävän usein, että kasvavat. Siinä sitten ensimmäisen päivän hoidin poikia täydellisesti ja laitoin ne yöksi pakkaseen ulos nukkumaan vaunuihin. Aamulla heräsin tyypilliseen tapaani myöhään iltapäivällä ja vain hengailin eestaas, kunnes yhtäkkiä tajusin, että hei apua, pojat, ne on ollu yli 12 tuntia ilman ruokaa ja pakkasessa. Juoksin ulos vaunuille ja siellä makasi kaksi aivan vitivalkoista ja vetelää pientä poikaa. Nostin jääkylmät lapset ylös vaunuista ja kiirehdin sisälle vain huomatakseni, että nännini olivat kadonneet ja näin ollen imetys ei onnistunut. Korviketta ei enää saanut mistään, kun kaupat olivat kiinni ja hädissäni aloin keittää lapsille mannapuuroa (??). Mieheni keskittyi vain soittelemaan minua risteilylle, hän odotti jo kuulemma satamassa vaimoansa risteilemään ja ryyppäämään. Sanoin miehellenikin, etten voi jättää poikia yksin, enkä voi juoda alkoholia, johon mies vaan vastasi tyynen rauhallisesti, että jätä ne sinne johonkin seinän viereen,laita maitoa sellaiseen marsujen juottokoneeseen ja teippaa koneet kiinni seiniin, niin voivat siiten sitten syödä seuraavan vuorokauden niistä.
Heräsin unesta aivan tuskaisena, niska märkänä, hirveän hakkaavan sydämen kera. Se ahdistus poikien laiminlyönnistä oli jotain aivan kamalaa. Nyt ehkä jo vähän naurattaa :D Että ihan marsujen juottokone
Eikä siinä mitään, viime yönäkin mies vaan ystävällisesti ilmotti, että taisi unet saada taas onnellisen lopun 
Tää on muuten näitä harvoja raskauden kivoja puolia, eipä ole meinaan ennen koettu vastaavaa, mutta en valita 
