Oloja ja oireita
- Ketjun aloittaja huhtivauva16
- Aloituspäivämäärä
Mulla on ollut viime päivinä lonkat ja alapää tulessa aina vähän väliin. Polte iskee jos on liian kauan maannut paikoillaan mutta myös kävellessä, mutta ei siis niin kovaa että sattuisi mutta just sen verran että on epämukava olla ja hermoja kiristää. Lisäksi on sellainen jatkuva pieni menkkajomotus. Tuntuu ettei mitenkään oo hyvä olla 
Mutta kaipa nuo kuuluu asiaan...
Mutta kaipa nuo kuuluu asiaan...Todella rasittavaa, kun tulee tuollaisia epämukavuus-kipuja. Toisenlainen kipu olisi helpommin siedettävissä.. 
Muutaman päivän on tuntunut siltä, että selkäranka on ristiselän kohdalta jotenkin katki, naksuu kun liikkuu ja muutenkin todella jännän tuntuinen :D Viimeyönä sain kauhean paniikkikohtauksen raskausmyrkytyksestä. Eilen valvoin pidempään kuin yleensä ja väsymyksestä tuli sitten pää kipeäksi. Menin sänkyyn ja sain ajatuksen voimalla säryn taukoamaan siksi aikaa, että nukahdin. Kahden aikoihin heräsin ja pääkipu oli vieläkin kova. No jälleen kerran sain sen rauhoittumaan, jotta nukkumatti pääsi uudestaan käymään visiitillä. Kuudelta heräsin taas ja pääkivun lisäksi mahaankin sattui. Olin täysin varma, että olen yön aikana saanut raskausmyrkytyksen ja mietin, että eikös pääkipu siinä oireena ollutkin :D
Onneksi sitten villinä laukkaava mielikuvitukseni oli sen verran väsynyt, että nukahdin, ennenkuin kerkesin vetää mieheni mukaan näihin päättömiin luuloihin :D
Muutaman päivän on tuntunut siltä, että selkäranka on ristiselän kohdalta jotenkin katki, naksuu kun liikkuu ja muutenkin todella jännän tuntuinen :D Viimeyönä sain kauhean paniikkikohtauksen raskausmyrkytyksestä. Eilen valvoin pidempään kuin yleensä ja väsymyksestä tuli sitten pää kipeäksi. Menin sänkyyn ja sain ajatuksen voimalla säryn taukoamaan siksi aikaa, että nukahdin. Kahden aikoihin heräsin ja pääkipu oli vieläkin kova. No jälleen kerran sain sen rauhoittumaan, jotta nukkumatti pääsi uudestaan käymään visiitillä. Kuudelta heräsin taas ja pääkivun lisäksi mahaankin sattui. Olin täysin varma, että olen yön aikana saanut raskausmyrkytyksen ja mietin, että eikös pääkipu siinä oireena ollutkin :D
Onneksi sitten villinä laukkaava mielikuvitukseni oli sen verran väsynyt, että nukahdin, ennenkuin kerkesin vetää mieheni mukaan näihin päättömiin luuloihin :D
hildamaija
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mullakin on alkaneet jonkinasteiset kipuilut siellä täällä. Liitoskivut ei onneksi oo vielä pahentuneet kamalasti eli jokseenkin normaalivauhtia pystyn vielä kävelemään (en tosin pitkiä matkoja), mutta saa nähdä mitä ihania oireita nää viimeiset 7 viikkoa (HUI!) tuovatkaan tullessaan...Harjoitussupistuksia on aina aika ajoin, niitä oli kyllä tosi vaikea tunnistaa ainakin aluksi. Lisäksi vauva liikkuu paljon ja välillä on hassuissa asennoissa niin että sattuu eikä meinaa päästä makuultaan ylös kun joku pieni jalka siellä painaa sisuskaluja.
Mulla ei oo tullut maitoa vielä, mutta esikoisen kanssa sitä tuli ihan järkyttävät määrät ja imetys sujui alkuharjoittelun jälkeen hyvin. Mutta joku jo sanoikin ettei se maidon määrä välttämättä liity siihen miten imetys onnistuu, koska se riippuu paljon vauvastakin....kai? Mulla on sellainen mielikuva myös.
Ja voihan itselleni käydä niin että tälläkertaa en pystykään syystä tai toisesta imettämään, eli saa nähdä. Stressaminen pahentaa tilannetta, se on vissi.
En myöskään usko että oman äidin kokemukset siirtyvät eteenpäin, koska esim. oma äitini ei pystynyt imettämään ketään meistä neljästä lapsesta eli olin "pullolapsi", mutta sitten taas itseltäni imetys sujui tosi hyvin. Ja musta tuli "ihan hyvä" vaikka söinkin korviketta koko vauva-ajan eli ei stressiä siitä imettämisestä, jos ei onnistu niin pullo on hyvä vaihtoehto :)
Muutenkin tuntuu että kaikkeen luomuun (synnytys ilman kipulääkkeitä, imetys, kestovaippailu tms.) liittyy aina jonkinlainen superäidin leima, ja helposti korostetaan miten mahtavaa on kun kaikki menee luonnollisesti. Yksi ystäväni muistaa aina kehua synnyttäneenstä kaikki kolme lastaan ihan luomuna eli ilman mitään kipulääkkeitä. Ihan hyvä niin, mutta kun se ei kaikilla mene aina niin helposti. Eli vielä kerran: turhat stressit pois ja kukin tekee tavallaan ja omalla painollaan ne asiat kuitenkin menevät :D
Mulla ei oo tullut maitoa vielä, mutta esikoisen kanssa sitä tuli ihan järkyttävät määrät ja imetys sujui alkuharjoittelun jälkeen hyvin. Mutta joku jo sanoikin ettei se maidon määrä välttämättä liity siihen miten imetys onnistuu, koska se riippuu paljon vauvastakin....kai? Mulla on sellainen mielikuva myös.
Ja voihan itselleni käydä niin että tälläkertaa en pystykään syystä tai toisesta imettämään, eli saa nähdä. Stressaminen pahentaa tilannetta, se on vissi.
En myöskään usko että oman äidin kokemukset siirtyvät eteenpäin, koska esim. oma äitini ei pystynyt imettämään ketään meistä neljästä lapsesta eli olin "pullolapsi", mutta sitten taas itseltäni imetys sujui tosi hyvin. Ja musta tuli "ihan hyvä" vaikka söinkin korviketta koko vauva-ajan eli ei stressiä siitä imettämisestä, jos ei onnistu niin pullo on hyvä vaihtoehto :)
Muutenkin tuntuu että kaikkeen luomuun (synnytys ilman kipulääkkeitä, imetys, kestovaippailu tms.) liittyy aina jonkinlainen superäidin leima, ja helposti korostetaan miten mahtavaa on kun kaikki menee luonnollisesti. Yksi ystäväni muistaa aina kehua synnyttäneenstä kaikki kolme lastaan ihan luomuna eli ilman mitään kipulääkkeitä. Ihan hyvä niin, mutta kun se ei kaikilla mene aina niin helposti. Eli vielä kerran: turhat stressit pois ja kukin tekee tavallaan ja omalla painollaan ne asiat kuitenkin menevät :D
Tuli hildamaijan viestistä mieleen kun kaverit kehuskelee että ovat synnyttäneet luomuna. Yksi tosi läheinen kaveri sanoikin että hänen mielestä mä oon luuseri jos en synnytä luomuna. Hänen synnytys oli tosi nopea eikä ehtinyt saada mitään muuta kun ilokaasua joten sanoi sen varmaan leikillä, mutta mua ei paljoa naurattanut.... 
Voi apua, hyvääkin tarkoittavat kaverit voisivat vähän miettiä, mitä päästävät suustaan... 
Kyumin: En tiedä, onko kyse samanlaisesta kivusta, mutta mulla on ollut välillä sellaisia epämiellyttäviä pistoja juurikin emättimen kohdalla, vähän niin kuin joku yrittäisi nipistellä kynsillä tietään ulos
Toisinaan tuntuu, että nipistyksiä tuntuisi muuallakin, mutta eivät ole kyllä mitään sairaan kivuliaita, enemmän epämiellyttäviä.
Kyumin: En tiedä, onko kyse samanlaisesta kivusta, mutta mulla on ollut välillä sellaisia epämiellyttäviä pistoja juurikin emättimen kohdalla, vähän niin kuin joku yrittäisi nipistellä kynsillä tietään ulos
Toisinaan tuntuu, että nipistyksiä tuntuisi muuallakin, mutta eivät ole kyllä mitään sairaan kivuliaita, enemmän epämiellyttäviä.Mietin näitä viestejä lukiessa, että miten esim liitoskivut eroaa muista kivuista? Tuntuu, että on niin paljon erillaisia kipuja ja särkyjä ja jomotuksia ja vihlasuja ja siihen päälle harkkasupistuksia, ettei enää tiedä miten niitä kuvailisi Yksi jännä uusi kipu alkoi pari päivää sitten ja on jatkunut jaksottain siitä lähtien, eli vähän samanlainen kun urheillessa kovaa joskus "pistää" tohon kylkiluiden kohdalle. Nyt on oikean kylkiluiden kohdalla, just tissin alla, sellasta pistoa. Sama kohta johon vauva tykkää potkia. Jotenkin outo kipu kun oon luullut että kaikki kivut ja säryt keskittyisi tonne alakertaan..? Ja tosiaan, mä just sanoin äidilleni tänään että tuntuu että vauva raapii ja nipistelee tuolla alhaalla. Onneksi on lääkäri ja ultra reilun viikon päästä niin tietää taas että vauvalla kaikki hyvin ja paikat ovat vielä kiinni jne.
Puhuin mieheni kanssa tänään ja itkuhan siinä tuli kun olin just yrittänyt lähteä kävelylle mutta palasin n 20m jälkeen takaisin sänkyyn ku vatsa oli kivikova ja jossain emättimen kohdalla tuntui kun joku vetäisi viiltoja alaspäin. Ja eikä ne nyt niin kivuliaita ollut että olisi itkua pitänyt vääntää, mutta.. nojoo.. jotenkin miehen kanssa puhuminen sai niin herkälle tuulelle ja ikäväki on jo niin kova... no arvatkaa jos mies huolestui kun mä puhisen ja itken puhelimeen että on epämukava olla enkä mä voi tehdä mitään ja jos liikun niin sattuu ja sit on supistuksia jne jne. Yritti siinä rauhoitella ja lupasi että kuhan oon kotona niin se hoivaa ja passaa mua loppuajan- töihin mulla ei kuulemma ole enää menemistä. Ja tietty huolestui että miten mä pärjään kotimatkan takaisin Madridin yksin. Kieltämättä itseänikin se vähän hermostuttaa kun on isoja ja painavia laukkuja, ja sitten pitäisi pystyä istua paikoillaan reilut 4h... Mutta ei auta, pakkohan se on kotiinkin päästä..
Yksi jännä uusi kipu alkoi pari päivää sitten ja on jatkunut jaksottain siitä lähtien, eli vähän samanlainen kun urheillessa kovaa joskus "pistää" tohon kylkiluiden kohdalle. Nyt on oikean kylkiluiden kohdalla, just tissin alla, sellasta pistoa. Sama kohta johon vauva tykkää potkia. Jotenkin outo kipu kun oon luullut että kaikki kivut ja säryt keskittyisi tonne alakertaan..? Ja tosiaan, mä just sanoin äidilleni tänään että tuntuu että vauva raapii ja nipistelee tuolla alhaalla. Onneksi on lääkäri ja ultra reilun viikon päästä niin tietää taas että vauvalla kaikki hyvin ja paikat ovat vielä kiinni jne.Puhuin mieheni kanssa tänään ja itkuhan siinä tuli kun olin just yrittänyt lähteä kävelylle mutta palasin n 20m jälkeen takaisin sänkyyn ku vatsa oli kivikova ja jossain emättimen kohdalla tuntui kun joku vetäisi viiltoja alaspäin. Ja eikä ne nyt niin kivuliaita ollut että olisi itkua pitänyt vääntää, mutta.. nojoo.. jotenkin miehen kanssa puhuminen sai niin herkälle tuulelle ja ikäväki on jo niin kova... no arvatkaa jos mies huolestui kun mä puhisen ja itken puhelimeen että on epämukava olla enkä mä voi tehdä mitään ja jos liikun niin sattuu ja sit on supistuksia jne jne. Yritti siinä rauhoitella ja lupasi että kuhan oon kotona niin se hoivaa ja passaa mua loppuajan- töihin mulla ei kuulemma ole enää menemistä. Ja tietty huolestui että miten mä pärjään kotimatkan takaisin Madridin yksin. Kieltämättä itseänikin se vähän hermostuttaa kun on isoja ja painavia laukkuja, ja sitten pitäisi pystyä istua paikoillaan reilut 4h... Mutta ei auta, pakkohan se on kotiinkin päästä..
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Oih, otan osaa pitkään istumiseen. Itse tänä aamuna istuin autossa reilu 4 h kun tultiin reissusta ja oli tosi inhottavaa. Lisäksi ajattelematon aamukahvihetki ilmeni ärsyttävänä närästyksenä. Kun vielä tuuletuksen kautta tuli ylimääräisiä hajuja sisään, niin oksenteluksihan se sitten meni suurin osa matkasta. Miehenkään kovin hauskaa siinä ajellessa ku vaimo istuu pää pussissa.. :D
Kyumin
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Herne, juu just sellasia todella tympeitä "nipistyksiä" mutta kertaa miljoona voimakkuudeltaan 
Sophie82, samassa kohdassa sellaista tympeää jomotusta täälläkinpäin.. ei ne kaikki kummallisuudet näköjään alakertaan keskity
" ja eiköhän se sun matka hyvin mee, elä oo turhaan huolissas :)
Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
Sophie82, samassa kohdassa sellaista tympeää jomotusta täälläkinpäin.. ei ne kaikki kummallisuudet näköjään alakertaan keskity
" ja eiköhän se sun matka hyvin mee, elä oo turhaan huolissas :)Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
elwwis
Satasella mukana keskusteluissa
Toi istuminen on aikas petollista, kun koulussa tuli viikolla istuttua päivä (n. 6-7h, tietty tauot välissä, mutta..) niin kun päivä päätteeksi oli sitten kotio lähdön aika, kävely tuotti älytöntä tuskaa alaselkään ja -masuun. En tiiä, vissiin ei tuo paikallaan olokaan pidemmän päälle ollut hyvä, vaikka itse istuessa ei mihinkään kolotellut ja sattunut. Sitten makoilu liian pehmoisella sängyllä, mikä tietenkin meillä on, niin menee sitten lapojen alta alaspäin selkä ihan pirun kipeeksi ja kävely tuntuu vaan pahentavan kipua. Todella tympee kun haluaisin vielä liikkua mahdollisimman paljon ennen synnytystä, niin sitten tuollaiset kiputilat vie kaikki mehut, eikä tunnu mitään jaksavan enää kotona tehdä. Tsemppaan kyllä teitä odottavia äitejä, joilla on pieniä lapsia jo valmiiksi kotona ja se talouden pyörittäminen ja lasten hoito näin viime metreillä. En nimittäin itse tiedä miten jaksaisin, kun on jo ilman muksuja välillä kestämistä. :D mutta niin kai sitä kasvaa siihen äitiyteen ja vanhemmuuteen ja jaksaa lapsen syntymän myötä elämää ennen kaikkea aivan eri tavalla kuin ennen lapsia. 
(Jos joku nyt ymmärti mitä tarkoitan..?) :D
Sitten makoilu liian pehmoisella sängyllä, mikä tietenkin meillä on, niin menee sitten lapojen alta alaspäin selkä ihan pirun kipeeksi ja kävely tuntuu vaan pahentavan kipua. Todella tympee kun haluaisin vielä liikkua mahdollisimman paljon ennen synnytystä, niin sitten tuollaiset kiputilat vie kaikki mehut, eikä tunnu mitään jaksavan enää kotona tehdä. Tsemppaan kyllä teitä odottavia äitejä, joilla on pieniä lapsia jo valmiiksi kotona ja se talouden pyörittäminen ja lasten hoito näin viime metreillä. En nimittäin itse tiedä miten jaksaisin, kun on jo ilman muksuja välillä kestämistä. :D mutta niin kai sitä kasvaa siihen äitiyteen ja vanhemmuuteen ja jaksaa lapsen syntymän myötä elämää ennen kaikkea aivan eri tavalla kuin ennen lapsia. (Jos joku nyt ymmärti mitä tarkoitan..?) :DJuuh, täällä myös nostetaan hattua heille joilla jo lapsia on kotona 
Itse en jaksaisi paimentaa pienempiä tän pallon kanssa, saatikaan pyörittää monen hengen huushollia. Kaipa meistä ensikertalaisistakin vielä kuoriutuu multitasking-taitajia kuhan saadaan tämä ensimmäinen pyöräytettyä maailmaan 
Itse en jaksaisi paimentaa pienempiä tän pallon kanssa, saatikaan pyörittää monen hengen huushollia. Kaipa meistä ensikertalaisistakin vielä kuoriutuu multitasking-taitajia kuhan saadaan tämä ensimmäinen pyöräytettyä maailmaan Alaosasto särkee aikamoisesti. Yöt on edelleen jatkuvaa heräilyä ja unet jäävät yleensä max kuuteen tuntiin. Pinna kiristyy helpommin, vaikka suurimman osan raskautta olen ollut rauhallisempi kuin koskaan. Herkistyin kuunnellessani yhtä tiettyä kappaletta, koska pienen hetken ajan halusin päästä tanssimaan ja juhlimaan. Tuli oikein itku. Rauhoitun ja tyydyin heiluttelemaan peppua kotona. Työt kyllästyttää ja työpäivän aikana kaikki voimat kuluvat. Siinä ruikutus sunnuntain ratoksi :D Raskaana on kiva olla, mutta aikansa kutakin, alan todellakin valmistautua seuraavaan vaiheeseen. Ihaninta olla olla sohvalla ja tunnustella vauvan tekemisiä.
Marge13
Silmät suurina ihmettelijä
Miulla tuli ensimmäisen raskauden aikana maitoa rv 32 muistaakseni. Valitettavasti poitsulla oli ns pullo ote, joten maidon tulo tyrehtyi nopeaan, eikä pumppaaminen tai rintakumi auttanut. Silloin (vuonna 02) soittelen imetystukeen ja vakuuttelivat vaan että imetät niin kyllä maito nousee, on maailman luonnollisin asia! Kuukauden sitkeesti yritin imettää ja hörpytin korviketta lisäksi ettei saanut pulloa, mutta pojan paino tippui. Sitten iski järki ja annoin pojalle pullosta. Jo alkoi elämä hymyilemään ja turha tressi tippui omilta hartioilta kun pojan paino lähti nousuun!
Joten ei ole sanottua että imetys onnistuu tulee maitoa etukäteen tai ei! Ja älkää turhaa tressatko, koska tänäpäivänä on niin hyvät korvikkeet, että lapsella ei ole mitään hätää! Kaikista imetys ei edes ole mukavaa!
Olen nyt imettänyt kaksi lasta puoleen ikävuoteen (maitoa tuli vasta synnytyksen jälkeen) ja toivon että voisin imettää myös tulokasta, välillä morkkikset esikoista kohtaan kun en hänen kanssa onnistunut imetyksessä, mutta on kyllä niin mahtava 11v poika, että miksi moisia oikeasti ees miettiä! :)
Joten ei ole sanottua että imetys onnistuu tulee maitoa etukäteen tai ei! Ja älkää turhaa tressatko, koska tänäpäivänä on niin hyvät korvikkeet, että lapsella ei ole mitään hätää! Kaikista imetys ei edes ole mukavaa!
Olen nyt imettänyt kaksi lasta puoleen ikävuoteen (maitoa tuli vasta synnytyksen jälkeen) ja toivon että voisin imettää myös tulokasta, välillä morkkikset esikoista kohtaan kun en hänen kanssa onnistunut imetyksessä, mutta on kyllä niin mahtava 11v poika, että miksi moisia oikeasti ees miettiä! :)
Rupesin miettimään että onko kellään ollut sellaista jännää, todella kovaa pistävää kipua tuolla sisällä, suurin piirtein emättimen kohdalla? Aivan järkyttäviä kipukohtauksia tullut ja mulla nyt on aika korkea tuo kipukynnys...
On ollut jo kesakuusta saakka. Ei vaikuta rasituskaan, vaan sellaiset viiltavat kivut tulee myos sohvalla maatessa... Ihan kuin joku tuikkisi saksilla alakertaan. Sama kipu tuntuu myos peräaukossa. Onneksi ei kuitenkaan tule turhan usein noita kipuja...
Toinen ilkee juttu on se kun joskus sisaan hengittaessa, pallean noustessa ylos, tuntuu viiltavia kipuja palleassa tai jossain sen alla... Kaipa noi sisaelimet alkavat olla aika lytyssa jo tassa vaiheessa?
Tänään on ollut jänniä tuntemuksia. Maha ihan pinkeänä koko ajan ja tuntuu, että ei voi kumartuakkaan kun ilmapallo pistää niin paljon vastaan ja tulee lopulta todella kipeäksi. Nytkin tuntuu siltä, että olisi rakko aivan äääääriään myöten täynnä ja koko ajan sellaista pientä juilimista vatsan sivulla. 
Täälläkin välillä jos jonkinmoista pistelyä, viiltoa, särkyä. Kun neuvolaan soittaa, niin samaa kommenttia aina, että kivut kuuluu asiaan, ota panadolia, lepää..nyt uutena erikoisuutena paineen tuntua alapäässä, ihan kuin lapsi olisi laskeutunut. Kun vaavi liikkuu, niin tuntuu epämiellyttävänä liikkeenä alapäässä. Lisäksi olen alkanut näkemään ihme unia ja painajaisia. Viime yönä näin unta, että mahassa oli haava, josta lapsen käsi törrötti ulos ja sairaalassa antoivat peräruisketta tähän ongelmaan :) Edellisenä yönä näin myös painajaista, että mieheni oli heittänyt minut ulos yhteisestä kodista, koska olin niin hankala vaimo ja kehotti olemaan yhteydessä asianajajan kautta :D
Täälläkin tulee nähtyä melko erikoisia unia.. Yhdessä unessa mulle tehtiin sektio ja vauva painoi 2100 g, mahanahka vedettiin vaan teipillä kiinni ja sanottiin, että tikit laitetaan myöhemmin. Toissa yönä näin unta hirveän pienestä vauvasta joka puhui eikä tykännyt meistä yhtään. Minkähänlaisia unia sitä vielä kerkee näkemäänkään... :)
Raskaus vissiin "pahentaa" noita unia, ku mullaki on hirveesti ollu painajaisia raskauden aikana. Yleensä niissä kuolee aina joku läheinen, ne on TOSI ahdistavia! Kait sitä jotenki alitajuntaisesti pelkää niitä asioita joita unissa sit tapahtuu.
Että synnytysunia odotellessa.... :)
Että synnytysunia odotellessa.... :)
Mä näin alkuraskaudessa paljon niitä unia, jossa muistan yht'äkkiä, että mulla on vauva ja olen unohtanut sen jonnekin, en ole muistanut ruokkia sitä ja jättänyt ihan heitteille ja olen ihan rikki tästä..Olen vuosia nähnyt jo vastaavaa unta kissasta, joka oli meillä joskus, kun olin pieni. Olen todella hajamielinen oikeassa elämässä...mutta kyllä kissat on aina ruokittu :)