Uskomatonta kyllä, mun unille raskaus on tehny tosi hyvää! Vaikka pahoinvointi vieläkin vaivaa ym. nii ihan raskauden alusta asti olen nukkunut, kuin pieni vauva. Unen tarve on selvästi lisääntynyt, eli unta palloon täytyy saada vähintään 10 tuntia, jotta jaksaa edes sen lyhennetyn työpäivän.
Josta aasinsiltana voidaankin siirtyä tähän jaksamispolitiikkaan.. Juuri ennen raskautta olin täys työnarkomaani. Vastuullinen työ, työmatkaa 100 kilometriä ja työpäivät vähintään 12 tuntisia. Okei, myönnetään, olinhan mä välillä työpäivien jälkeen tosi väsynyt, mutta se oli enemmänkin sellaista "jalat puutuu ja väsyttää". No, nyt työmatkaa 1 kilometri, työ on suhteellisen vastuullista, mutta työpäivät ovat 6 tuntisia ja voi luoja! Mä olen niin rikki jokaikisen työpäivän jälkeen. Ihan oikeasti, yksi päivä aloin itkeä, kun mieheni pyysi siinä ruuanlaiton ohessa, jos laittaisin perunat kiehumaan. Itkin ja vikisin, kuin pieni kissa, että oon niin väsynyt, etten millään jaksa.
Koti on rempallaan, mies tekee kaikkensa, että olisi ruokaa valmiina ja on muutenkin maailman paras mies, joten kyllä ottaa oman itsetunnon päälle ja reilusti, kun itse on täysin kykenemätön kaikkeen.
Energinen keskiraskaus, mikä vitsi!!