Mäkin esikoisen raskausaikana vannoin ettei toista tule vaikean raskausajan sekä myöhemmin rankan ja pitkän synnytyksen että vaikean ja kivuliaan kropan ja repeämien palautumisajan takia. Vannoin muistavani kaikki ne vaivat ja kivut jos tulisin harkitsemaan toista vauvaa... No, tässä sitä ollaan, menossa rv24+5 ja esikoisen syntymästä meni noin 5-6kk kun alkoi vauvakuumeilu ja kun esikoinen oli 1v1kk vanha niin plussasin :D Mieskin kettuili että eihän minun pitänyt enää haluta olla raskaana ja synnyttää, silloin kun aloin vauvasta puhumaan :D Ja nyt kun olen puhunut, että kaksi riittää, etten enää fyysisesti enkä henkisesti jaksa uusia raskauksia, on mies vain naureskellut, että katsotaanpa vaan kun on vähän aikaa kulunut synnytyksestä...
Ja vielä viitaten tuohon, että aika kultaa muistot, niin kyllä, näin tosiaan on, ihan puskista on tullut kivut ja oireet tässä raskaudessa, vaikka viimeksikin täysin samoista kärsin! Ja jos joku kysyisi edellisen synnytyksen kulusta, en enää osaisi aikajanamaisesti kertoa, on jo sen verran muistot hapartuneet.. pitää tuolta joulukuun 2015 odottajat ryhmästä käydä varmaan muistia verestämässä :D