Mulla on nyt viikkoja vähän päälle 23, ja nyt muutaman viikon ajan oon ollut jatkuvasti ärtyisä ja kiukku en.. Toivottavasti tää ei ihan loppuun asti kestä sillä se ei oo kovinkaan mukavaa mulle eikä varsinkaan miehelle..
Oireita, oireita..
- Ketjun aloittaja Lovehearts_
- Aloituspäivämäärä
Mulla on ihan sama ongelma. Kaikkein eniten tuntuu ärsyttävän tuo oma mies, vaikka raukkaparka on samanlainen kuin aina ennenkin, eikä sen ominaisuudet ole mua ennen näin ärsyttänyt. Yritän kovasti hillitä kiukunpuuskiani, mistä seurauksena on sellaista ihmeellistä passiivisagressiivista mökötystä ja totta kai mies on senkin huomannut ja valittaa kun olen aina pahalla päällä. Tietäis vaan miten mahdoton olisin, jos en yhtään hillitsis
Toivon kanssa että menis pian ohi, koettelee parisuhdetta vaikka molemmat tietää mistä tää johtuu. Eikä se itsellekään ole mukavaa olla koko ajan äkäinen ilman syytä.
Täällä myös vastaavaa oli mutta hellittänyt nyt. Meillä aiheuttikin tuo ärtyneisyys juuri vähän isomman luokan kriisin, joka käsiteltiin ja ilma puhdistui kerta heitolla.
Se tuntuu niin hullulta kun toinen ärsyttää vaikka tietää itsekin ettei tavallaan syytä ois?
Toivottavasti se teilläkin Tiiiu ja Siiru olisi vain jokin vaihe. Mutta luulenpa et ihan kuuluu pakettiin ja eiköhän ne miehetkin jollain tasolla ymmärrä näitä meidän hormooneja. :)
Se tuntuu niin hullulta kun toinen ärsyttää vaikka tietää itsekin ettei tavallaan syytä ois?
Toivottavasti se teilläkin Tiiiu ja Siiru olisi vain jokin vaihe. Mutta luulenpa et ihan kuuluu pakettiin ja eiköhän ne miehetkin jollain tasolla ymmärrä näitä meidän hormooneja. :)
No toivotaan että ymmärtää mulla yks kaveri sano että jatkui raskauden loppuun, niin kauan että oli lapsi ulkona.. Huh, toivottavasti itselleen ei kävis samalla tavalla. Mut lohduttavaa tietää että täällä on muitakin samassa tilanteessa vaikka ei se tietenkään mukavaa ole.
Niiinu
Puuhakas puhuja
Sama juttu täällä, ette ole yksin ja tosiaan lohduttavaa tietää etten itsekään ole yksin asian kanssa. Olen siis tässä raskaudessa ollut varsinainen kiukku-kärtty asiasta kuin asiasta.
Esikoisen raskausaikana vastaavaa ei ollut.
Mies on kyllä saanut valitettavasti tuta tämän päivittäin. Välillä hän jaksaa ymmärtää, välillä ei. Nalkutan kuulemma kaikesta, pahin oli kun hän kertoi nähneensä jopa unta jossa valitan kaikesta hänelle ja kiukkuan!
Omalla kohdalla hormonit ja niiden vaihtelu tekee minusta normaalistikin aika ailahtelevaisen, mutta tiedetään kumpikin onneksi että kun hormonit imetyksen lopetuksen jälkeen tasaantuvat, olen taas oma ihana ( :D) itseni.
Esikoisen raskausaikana vastaavaa ei ollut.
Mies on kyllä saanut valitettavasti tuta tämän päivittäin. Välillä hän jaksaa ymmärtää, välillä ei. Nalkutan kuulemma kaikesta, pahin oli kun hän kertoi nähneensä jopa unta jossa valitan kaikesta hänelle ja kiukkuan!
Omalla kohdalla hormonit ja niiden vaihtelu tekee minusta normaalistikin aika ailahtelevaisen, mutta tiedetään kumpikin onneksi että kun hormonit imetyksen lopetuksen jälkeen tasaantuvat, olen taas oma ihana ( :D) itseni.
Muokattu viimeksi:
Minullakin hormoonit saa pimahtamaan, tästä syystä en voi käyttää mitään ehkäisypillereitäkään. 
Ennen menkkoja huomasi aina että sieltä ne tulee...
Esikoisen raskausaikana olin kyllä tyyni kuin mikä, koko raskausajan. (Myös imetysaikana ihme kyllä) Toista on nyt!
Ennen menkkoja huomasi aina että sieltä ne tulee... Esikoisen raskausaikana olin kyllä tyyni kuin mikä, koko raskausajan. (Myös imetysaikana ihme kyllä) Toista on nyt!
Niiinu
Puuhakas puhuja
Mä kävin gynellä asian suhteen juuri loppuvuodesta eli pari kk ennen kuin raskauduin ja sain diagnoosiksi pms ja siihen hormonitoimintaa tasapainottavan lääkityksen jota syödään 2vk kuukaudesta, se viikko ennen kuukautisia ja kuukautisviikko. Vitsi että oli ihanaa olla oma itsensä eikä hormonihirmu!Minullakin hormoonit saa pimahtamaan, tästä syystä en voi käyttää mitään ehkäisypillereitäkään.
Esikoisen raskausaikana olin kyllä tyyni kuin mikä, koko raskausajan. (Myös imetysaikana ihme kyllä) Toista on nyt!
Mutta samasta syystä kuin sinä, en siis voi enkä tahdo mitään hormonaalista ehkäisyä käyttää.
Tämän toisen lapsen jälkeen onkin ehkäisyssä sitten miettimistä, kuparikierukan etiikka kun on hieman kyseenalainen.
Mulla taas oli joskus niin, että e-pillerit tasoittivat hormonitoimintaa niin ettei mielialat juurikaan muuttuneet menkkojen tullessa ja mennessä. Mutta lopetin niiden käytön vuosia sitten koska ne eivät estäneet munasolua hedelmöittymästä, vaan ainoastaan kiinnittymästä.. Mutta eipä nää ehkäisyasiat ole nytten ajankohtaisiakaan omalla kohdallani.
En ihmettelisin vaikka mullakin olisi pms, pitäisi joskus selvittää asia. Mä joskus kuvittelin että kun tuun raskaaksi niin oon varmaan vähemmän ailahteleva mielialojen suhteen ja jotenkin tasaisempi, mutta siinä kyllä erehdyin suuresti, koska näin ei todellakaan ole vaikka useat kertoivat omalle vaimolleen tapahtuneen näin
En ihmettelisin vaikka mullakin olisi pms, pitäisi joskus selvittää asia. Mä joskus kuvittelin että kun tuun raskaaksi niin oon varmaan vähemmän ailahteleva mielialojen suhteen ja jotenkin tasaisempi, mutta siinä kyllä erehdyin suuresti, koska näin ei todellakaan ole vaikka useat kertoivat omalle vaimolleen tapahtuneen näin
Mulla on ihan sama ongelma. Kaikkein eniten tuntuu ärsyttävän tuo oma mies, vaikka raukkaparka on samanlainen kuin aina ennenkin, eikä sen ominaisuudet ole mua ennen näin ärsyttänyt. Yritän kovasti hillitä kiukunpuuskiani, mistä seurauksena on sellaista ihmeellistä passiivisagressiivista mökötystä ja totta kai mies on senkin huomannut ja valittaa kun olen aina pahalla päällä. Tietäis vaan miten mahdoton olisin, jos en yhtään hillitsis
Tää on just niinku meillä! Voi miesparat
ekassa raskaudessa mies pääsi helpolla, silloin pahimmat kiukkupuuskat kohdistui yhteen työkaveriin ja yhteen sukulaiseen. Itseäki ärsyttää olla näin kärttynen ja kokemuksesta voin sanoa, että itellä ainaki jatkui synnytykseen saakka. 
rosmariini98
Oman äänensä löytänyt
Mulla tuli eilen ensimäinen joku hormoni ryöppy. Itkusta ei tullut loppua ja olin tosi ilkeä ja ajattelematon läheisiäni kohtaan ja ilman mitään syytä!! Toivottavasti oli eka ja vika kerta.. onko muilla ollu tämmösiä? Alkuraskauden olen selvinnyt aika hyvin ilman sen suurempia mielialan vaihteluja. Nytkö se alkaa 
Rosmariini, onhan näitä, tosin itsellä ei oo ollut kiukkua tai ilkeilyä, itkua sitten sitäkin kummallisemmissa tilanteissa. Onneks läheiset kyllä yleensä ymmärtää mistä on kyse! Ollaan käyty tutustumassa kolmeen potentiaaliseen synnytyssairaalaan ja siinä vaiheessa kun mukava kätilö esittelee tiloja ja kertoo sairaalan palveluista oon kaikilla kolmella kerralla alkanut itkemään. 
En myöskään pysty kuuntelemaan musiikkia sillä siitä alkaa usein sellanen itku jolle ei tuu loppua, ihan sama onko klassista, poppia vai lastenlauluja. Muuten oon ollut tosi hyvällä tuulella pääsääntöisesti koko ajan, mut sit tulee tollasia hetkiä että ihan yhtäkkiä alkaa hillitön kyynelehtiminen. Tsemppiä kaikille muillekin hormonihirmuille ja meidän läheisille jotka yrittää pysyä kärryillä tässä vuoristoradassa. 
En myöskään pysty kuuntelemaan musiikkia sillä siitä alkaa usein sellanen itku jolle ei tuu loppua, ihan sama onko klassista, poppia vai lastenlauluja. Muuten oon ollut tosi hyvällä tuulella pääsääntöisesti koko ajan, mut sit tulee tollasia hetkiä että ihan yhtäkkiä alkaa hillitön kyynelehtiminen. Tsemppiä kaikille muillekin hormonihirmuille ja meidän läheisille jotka yrittää pysyä kärryillä tässä vuoristoradassa.
Täälläkin mielialat heittelee! Oikein tulistun nollasta sataan.. Enkä hallitse yhtään fiiliksiäni, vaikka itsekin huomaan jo siinä tilanteessa että nyt menee vähän överiksi. Se kiukku saattaa vaihtua myös herkästi itkuunkin. Ja eivät oo itkupotkuraivaritkaan pois suljettuja. Herkistelen myös kaikelle mahdolliselle. Joo, en ihan tälläinen oo normaalisti.
rosmariini98
Oman äänensä löytänyt
Kyllä tää raskaus laittaa koko kropan ja pään ihan sekasin! :D
) mutta itkuherkkä, mikä ei ole tapaistani ollenkaan. Rakenneultran jälkeen käytiin miehen kanssa henkkamaukalla katselemassa vauvanvaatteita ja mua alkoi itkettää.
Mulla ei niinkään ärsytä muut ihmiset kun tämä kasvava maha. Se on koko ajan tiellä vaikkei iso olekkaan. Törmäilen sen kans oven pieliin ja pöydän reunoihin kun en tajua että se vie tilaa :D Olen aina ollut hoikka ja taipuisa joten nyt ärsyttää ihan suunnattomasti muuttua pallomahaiseksi lyllertäjäksi. Kärttyän siitä välillä myös mies paralle vaikkei se sen vika olekkaan.
Vähän samaa vikaa täällä.
Mutta muistan kuinka kaipasin sitten kuitenkin raskausmasua aivan hirveästi. <3
Mä huomaan tuon mahan kasvun siinäkin, kun tulee nojattua esim. tiskipöydän reunaan kun vaikka pesen perunoita, olen sen verran lyhyt, että reuna painaa mahaa sopivalta kohdalta. Sama vessassa kun kurotan katsomaan naamaa peilistä. Siis totta kai myös housujen vyötäröt on jo liian tiukkoja. Ero normaaliin läskimahaan nyt ei ole vielä hirveän suuri, mutta huomattavissa kuitenkin :)