Mä oon kyllä todella onnekas, koska mulla ei ole mitään kunnollisia oireita tai kipuja, tai ainakaan sellaisia, jotka päivittäin vaivaisivat. Eilen ajelin autolla työpaikalta, kun siellä kävin vielä mutkan heittämässä, ja matkalla mietin, että jos en nyt katsoisi alaspäin tuota mahaa ollenkaan, niin mistään en tietäisi olevani raskaana. Välillä tulee aina tuommosia hassuja aatoksia (ihan niin kuin nytkin kun istun tässä nojatuolissa), että tavallaan kokonaan unohtaa olevansa raskaana, kun ei mihinkään satu tai missään tunnu. Yöt sujuu hyvin, mihinkään ei kolota, pissalla ei tarvi rampata ja viime yönäkin nukuin sellaset reilu 9 tuntia kunnon unia. Väsyttää toki enemmän ja ei jaksa samalla tavalla puuhailla kuin aiemmin, mutta samanlaista on välillä ollut aiemminkin silloin, kun töissä on ollut tiukkaa ja paljon puuhaa.
Toki kaikenlaista pientä on aina välillä ilmaantunut, mutta ne on menneet kaikki nopeasti ohi. Niinpä niitä ei jotenkaan osaa yhdistää tähän raskauteen, vaikka ne varmasti siihen kuuluvatkin. Onhan tässä toki vielä se 5-7 viikkoa aikaa kolotuksia ilmestyä, ja uskon että niitä tuleekin, mutta tähän asti oon saanut olla kyllä rauhassa niiltä. Tuntuu hurjalta, että monilla on ollut jo viikkoja, ellei jopa kuukausia, kaikenlaista remppaa, ja samalla se on jotenkin epäreilua, että meidän kropat toimivat eri tavoin ja osalle tämä ihana aika on kremppojen osalta piinaavaa ja rajoittavaa.
Onneksi meillä kenelläkään ei ole enää hirveän pitkästi aikaa siihen, että saadaan nämä meidän pullat pullautettua ulos, ja päästään kaikki omista vaivoista ja kolotuksista eroon ja toivotaan, ettei kenellekään synnytyksestä jäisi isoja kolotuksia ja vaivoja. Koitetaan jaksaa!
