Martuti, aivan kuin olisi minun kirjoittama teksti, kaikki samat oireet löytyy myös täältä! Heräilen myös pariin otteeseen öisin, ja vähintään toisella kerroista on käytävä vessassa, monesti sinnittelen itseni nukahtamaan uudestaan kun en jaksa nousta vessaan. Sinne kun pääsee, ei hätä jotenkin ollutkaan niin suuri, ja mukavasti sitten on havahtunut niin hereille, että on vaikea nukahtaa uudestaan. Mulla ei ole ollut suurta pahoinvointia koko aikana, enkä olekaan oksentanut kertaakaan (luojalle kiitos). Mutta tuo nälkä on koko ajan!! Meillä siitä on isännän kanssa jo kehkeytynyt aikamoinen vitsi. Yleensä kun kysyn että "arvaapa mitä?", niin ukko jo naurahtaa että sulla on taas nälkä :) Tai jos tokaisen että on kamala nälkä, niin toinen vastaa lähes aina että "yllätys..."). Mutta eilen juuri tässä nälkäkeskustelussa tähdensin miehelle, että huomaako hän että en syö läheskään niin paljon herkkuja ja nimenomaan makeita, ja hän myönsi että onhan se niin, että tavisruokaa enempi tulee tankattua. Jotain positiivista edes. Meillä kun mies on se isoin karkkihiiri ja herkuttelija. Itsellä on koko ajan suolaisen himo, ja työpaikan läheisyydessä oleva Hesburger onkin saanut minusta valitettavasti vakiasiakkaan. Voisin varmaan syödä hampurilaisen kerran päivässä kyllästymättä siihen :) Jossakin nettikeskustelussa kerrottiin myös "faktaa" että poikaa odottaessa tekee suolaista mieli, ja tyttöä odottaessa makeaa. Tiedä sitten, mutta mulle passaa, kun poika on enempi toiveissa. Ja onneksi painokin on pysynyt tasan siinä samassa lukemassa joka oli plussatessa, eli ei ole saanut itseään syömällä kasvamaan. Kohta sitä painoa alkaakin varmaan kertyä enemmän ja nopeammin :)
Väsymys on ärsyttävä oire, ja lähes päivittäin työmatkoilla nukun mennen tullen. Meillä isäntä on nyt saanut hoitaa ajopuolen, ja yhteinen n. puolen tunnin työmatka on mun lepohetki aamulla ja illalla. Illalla kotiin töistä tultua koetan tsempata ja jaksaa tehdä kotitöitä, vaan välttääkseni turhat perhekiistat, kun arki on meillä jotenkin tosi kiireistä. Tuttua varmaan kaikille. Hengästyminen tulee ihan pienimmistä asioista, vaikkei kunto nyt mikään superhyvä koskaan ole ollutkaan. Mutta töissä on pitänyt alkaa tahtia vähän hidastamaan, ja vaikka kellekään ei töissä ole vielä kerrottu, uskon että toiset jo epäilevät kun himmailen ja puuskutan niin.
Myös suurilta mielialan heittelyiltä olen säästynyt, tähän asti. Nyt viimeisen viikon ajan on kiukuttanut, ja kiukku usein purkautuu itkun tyrähdyksillä. Ärsytystä aiheuttaa kiukutteleva mies. Vaikken ihan allekirjoita sitä, että raskaanaolevalla olisi sen enempää oikeutta olla kettumainen tai kiukku kuin miehellä, luulisi kuitenkin että minulla se olisi jotenkin "yleisempää". Mutta ei. Meillä raskausoireista ainakin nuo kiukut on tulleet vain miehelle. Kai sitä ollaan vaan niin väsyneitä puurtamiseen, että kiukuttaa. Mutta jos minä pystyn pitämään kiukut ym. sisälläni, niin luulisi kai hänenkin pystyvän... Itse olen tarkoituksella koettanut pysyä hyvällä tuulella, ainakin muun perheen nähden, ettei kukaan ainakaan pääse sanomaan hormonihirviöstä kotona. Olenpa sitten sadatellut itsekseni enimmät kiukkupuuskat pois. Mutta nyt alkaa olla hermo niin kireällä toisen kiukkuiluun, että saatan jonain päivänä mainita ja tiedustella, että onkohan mun hormoniheittelyt siirtyneetkin sinulle, kun ukko seuraavan kerran tikkuilee jotain...
Eilen otin töihin vispipuuroa ja pari jälkiuunileipää juustolla ja tomaatilla, ja yritin syödä niitä lounastauolla yhtaikaa. Hyi että miten pahalta maistui makea ja suolainen samalla kerralla syötynä! 
