Hei onneks on ajat muuttuneet. Mulla meinasi jo viimeks palaa käämi, kun samassa huoneessa oli yks semmonen vähän erityyppinen mamma kun minä ja se hölisi kokoajan ja selitti juurtajaksain, kuinka sen työkaverilla oli sama laskettu aika kun meillä näköjään ja sen vauva oli kuollu kohtuun just kaksi viikkoa ennen synnytystä. Meinasin sanoa sille jo jossain vaiheessa, että nyt suljet sen suus, mutta en vaan viitsiny.
On ihanaa, että ensisynnyttäjät saa sen perhehuoneen yleensä, niin saavat tutustua rauhassa vauvaan. Ja useampisynnyttäjät kun laitetaan niihin joukko-osastoihin niin vitsi että toivon, ettei olisi ruuhkaa ja huone ei olisi ihan täys. Kamalaa oli myös se kun jos ollaan monen hengen huoneessa, niin ihmiset ei kunnioita vierailukäytäntöjä. Oma mies ja lapset on tietty eri asia, mut yhdellä siinä huoneessa tuli vieraita kokoajan ja räkäisiä sukulaislapsia jotka täytti ja mekasti koko huoneen. Mun oli pakko pakata oma vauva siihen muovisänkyyn ja rullailla olohuoneeseen osastolle, koska siellä ei ollut ketään ja saatiin olla rauhassa. Ajatelkaa, huone oli niin täys ihmisiä vierailuajan ulkopuolella, etten päässyt huoneen hoitopöydälle vaihtamaan vauvani vaippaa, vaan menin käytävän vessaan, että saimme olla rauhassa.
Hlökunta kyllä sanoi niille jossain välissä, että voisitte siirtyä vaikka tästä kun täällä tehdään vauvoille toiminpiteitäkin. En tajua, kun ihmiset ei paljoa ajattele, vaan on usein niin, että ovat ainoita maailmassa. Jos huoneessa on viisi juuri synnyttänyttä tai neljä, niin on neljä vauvaakin ja kaikki tosi infektioherkkiäkin. Siksihän vierailuaika on ja toisaalta, minä en ole sinnekään ihmisiä halunnu, kun en ole muita halunnu häiritä. Voihan vauvaa tulla katsomaan sitten kun kaikki ovat päässeet kotiin, eikö? Sorry avautuminen...
