Kirjoitinkin tuohon toiseen ketjuun oireiden loppumisesta. Huomasin että täällä ovat Tökkönen ja Möttönen kirjoitelleet samankaltaisista kokemuksista. Itselläni oli pahoinvointia, väsymystä, rintojen arkuutta, vatsan nipistelyjä, mutta kaikki oireet loppuivat viikonlopun aikana. maanantaina ja tiistaina minulla oli kauhea ahdistus tästä asiasta. Olin aivan varma keskenmenosta ja surin sitä kovasti. Vuotoja minulla ei kuitenkaan ole ollut. Eilen tuntui että olen jo hyväksynyt asian ja rupesin jo odottamaan yrittämisen jatkamista. Tänään olen kuitenkin alkanut taas miettiä, että mitä jos siellä mahassa kuitenkin kaikki on hyvin. Osa minusta on aivan varma, että kesken on mennyt, mutta kuitenkin pieni ääni jossain sanoo, että on vielä pieni mahdollisuus. Epätietoisuus on tässä pahinta, raastavaa odottaa ultraa, joka on 27.8.
Olen lukenut paljon aiheesta netissä. Vaikuttaa siltä, että hyvin on päättynyt ne tilanteet, jossa ei alkuunkaan ole ollut pahemmin oireita ennen niiden loppumista ja ne, jossa oireet ovat palanneet jonkun päivän jälkeen. Joten ehkä on turha elätellä toiveita...
Voimia teille muille epävarmuuden kestämiseen!