Mullakin alkoi n 6+0 ja nyt tosiaan ihan hirveä olo koko ajan. Vain nukkuessa on hyvä olla. Ja tämä väsymys on jotain järkyttävää, en muista tälläistä olleen esikoisen raskaudessa vaikka pahoinvointi oli silloinkin rajua.
Miten te joilla on jo lapsia niin pärjäätte pahoinvoinnin kanssa? Nimittäin 2v taapero ja tämä olo on ihan horror yhdistelmä
haluaisin vain maata sängyssä mutta minkäs teet kun tuollainen termiitti pyörii ympärillä. Aika paljon on jo saanut piirrettyjä katsella mutta jos tätä on luvassa taas seuraavat 2kk niin huhheijaa
Mulla lapsilla ikäeroa 2v 2kk.
Toinen raskaus oli onneksi helpompi kuin ensimmäinen ja esikoinen oli melko helppo tapaus silloin alle 2 vuotiaanakin. Sanoin vaan että äitillä on nyt vähän huono olo ja oksensin vessassa kun laps leikki sillä aikaa ja välillä huuteli iloisesti oven takana jotain. Mä opiskelin silloinkin, niin sisulla sitä lähettiin liikenteeseen kun pään oli ensin saanut pois pöntöstä
En oksennellut kuitenkaan kaikenpäivää ja se helpotti asioita kummasti verrattuna ensimmäiseen raskauteen.
Mun mielestä jo parivuotiaallekin voi sanoa että äiti ei nyt jaksa. Välillä saattaa olla niin huono olo ettei jaksa edes puhua. Ei äidin tarvitse olla kokoajan järjestämässä ohjelmaa. Tärkeintä on olla siinä lähellä, jos tulee joku hätä.
Luulen että osittain sen takia meidän esikoinen on tarvittaessa todella reipas ja omatoiminen, kun on siihen pienestä saakka tottunut. Kun taas kuopus on kokoajan seuraa ja tekemistä vailla ja mitä enemmän yrität keksiä tekemistä, niin sitä enemmän se vaatii. On ehkä vähän tottunut siihen, että kaikki on kokoajan häntä varten.
Ovat siis erilaisia tempperamentiltaan ja vaikuttaahan näihin asioihin niiin moni muukin asia.. Molemmat ovat kuitenkin yhtä tärkeitä ja rakkaita
Mutta siltikin. Luulen, että olisi tehnyt hyvää meidän kuopukselle, jos olisi jo aiemmin joutunut huomaamaan, että äiti ei olekkaan aina käytettävissä. Nyt se sitten sanoo koulussakin opettajalle että "äitikin on kivempi kuin sinä" vaikka kotona taas äiti on joskus se ilkein kaikista kun ei kokoajan leiki
Olen nyt yrittänyt pitää tiukempaa linjaa siitä että omat sotkut on siivottava ja tekemistä pitää keksiä ihan itse.. Välillä tietysti tehdään jotain yhdessäkin. Tämä siksi, että niinhän sen kuuluisi mennä ja välillä kun on huono olo niin ei vaan jaksa jaetenkin siksi ettei vauvan viemä aika tule sitte kauheana järkytyksenä.. Toivottavasti me vaan saataisi vauva. Toissapäivän ultrassa kun ei näkyny vielä sykettä ja vaikutti pienemmältä kuin 6+2. Tänään ollut melko oireetonta.
