Oireet

Mäki oon yrittäny tunnustella ja mulla tuntuu kans toispuoleisesti! Mut vaan ehkä ihan siinä symfyysin yläpuolella. Onhan se kohtu jo greipin kokoinen ja työntää sitä suolistoa ym. pois tieltään, hyvinkin voi tuntua! Ja eikös se 12. viikolla virallisestikin nouse lantiosta? :joyful: En malttais oottaa sitä masua! Mulla nyt 10+4.
 
No ei ihme jos tuntuu jo kun on kerta greipin kokoinen! Ihanaa! Tätä aina odottaa niin innolla et maha alkaa kasvaan :)
 
Mä en oikein ymmärrä tota oireettomuudesta huolestuneisuutta. Esikoisesta mulla oli tosi oireeton ja helppo raskaus ja mä vaan nautin siitä :D Ei nytkään oo kyllä ihmeemmin mitään oloja tai kipuja ollu.
 
Lilliputtis sanoi:
Mä en oikein ymmärrä tota oireettomuudesta huolestuneisuutta. Esikoisesta mulla oli tosi oireeton ja helppo raskaus ja mä vaan nautin siitä :D Ei nytkään oo kyllä ihmeemmin mitään oloja tai kipuja ollu.
Click to expand...

Tuo on hienoo et joku voi sanoa oikeesti nauttivan!
On sitten oireita tai ei niin näköjään täytyy olla jokatapauksessa huolestunut. En mäkään ymmärrä. Ei jatkuva murehtiminen ainakaan paranna raskausoloja.
 
Kyfi, jos on keskenmenoja taustalla ja raskautta odotettu kauan, ni kyllä sitä silloin on varpaillaan. Ja silloin mä ymmärrän. Eri juttu ehkä, jos tietää helposti tulevansa raskaaksi aina kun haluaa.
 
Mulla ei oo yhtään keskenmenoa ollut, ainakaan siis niin, et ite oisin tiennyt olevani raskaana.
Mä ajattelen, että tulee mitä tulee. Jos tulee km, niin silloin se vauva ei oo ollu elinkelpoinen.
Mutta toki jos on km taustaa, niin voi olla vaikeampaa.

Onneksi tässä aletaan olla jo kaikki hyvillä viikoilla! Km riski vähenee koko ajan. :)
 
Mulla ainakaan kaikki keskenmenot ei ole johtuneet siitä, että vauva ei ole elinkelpoinen vaan mun oman elimistön pettämisestä (ongelmat istukan toiminnassa/kiinnittymisessä). Tokan kolmanneksen keskenmenossa vauva tutkittiin ja hänessä ei ollut mitään vikaa. Sen takia oireita tulee kytättyä ja mulla tietyt merkit on joka kerta kertoneet raskauden päättyneen, vaikka mitään ei ole tullut ulos. Viimeisimmästä keskenmenosta tiesin niin varmasti, että menin vaan ultraan varmistaakseni asian ja lähdin sieltä ihan pokkana suoraan töihin. Tiesin etukäteen, että mitään elämää ei enää ole.

Ymmärrän hyvin oireita kyttääviä ja niistä huolehtivia. Olen yrittänyt olla aika zen-asenteella tässä raskaudessa, mutta ei se aina onnistu. Sen takiahan täällä kirjoitellaan, että saa purkaa niitä huolia, mitä ei ehkä livenä voi kenellekään vuodattaa.

Toki pitää muistaa, että raskaudet on erilaisia, toisilla on oireita, toisilla ei, ja ainakin mulla on tässä raskaudessa ollut pitkiäkin taukoja oireissa ja lopulta ne on tulleet entistä ehompina takaisin... Joskus rv 9 ja 10 paikkeilla luulin jo pahoinvoinnin loppuneen kokonaan, mutta eipäs loppunutkaan - nyt on muutaman päivän ollut ihan karmea olo (rv 12+).
 
Täälläkin oireet vähentynyt ja tosissaan välillä ihan unohtaa olevansa raskaana :) oltiin ajateltu jouluna kertoa lähisukulaisille, mutta jotenkin on tullut olo että haluis ehkä kuitdnkin oottaa sinne nt-ultran jälkeen... ihme epävarmuus iskenyt.
 
Kyllä mä ainakin kärppänä kuulostelen oireita ja huolta kannan että kuinka käy. Eihän sitä pitäisi niin, mutta on odotettu 8vuotta tätä raskautta ja käyty rankoissa hoidoissa sitä varten että vihdoin saataisiin pieni ihme alulle. Jokainen oire on tervetullut, vaikka ei aina niin miellyttäviä olisikaan, mutta niistä ainakin tietää että tuolla sisuksissa jotain tapahtuu. Kyllä se sitten jossain vaiheessa varmasti helpottaa pelkotilat.
Jokaisellahan on oikeus tuntea ja kokea raskaus omalla tavallaan. Eihän näistä huolista tarvitse lukea jos ei nappaa Nämä aikalailla kuitenkin keskittynyt tähän oirekeskusteluun. En minäkään lue imetysjuttuja tästä meidän ryhmästä kun en ole imettänyt enkä siitä mitään tiedä.

Anteeksi purkautuminen ja toivottavasti ei kukaan ota nokkiinsa oli oireita tai ei tai oli huolissaan tai ei. Olisihan se mahtavaa jos kaikki olisi flow-moodissa aina vaan...
 
Ääähh :hungover: Tänäkin aamuna oksentanut kahdesti. Inhotavaa kun on kova nälkä ja vatsa oikein kurnii, mutta oikeen mikään muu kuin mandariini tai appelsiini ei tunnu uppoavan. Sitten pyörryttää kun on niin nälkä kuitenkin. Onko jotain vinkkejä tähän? :dead:
Menkkamaista kipua ollut ehkä kolme viikkoa, nyt rv 8+2 ja välillä kun nousee istumasta seisomaan niin tuntuu kohdun kohdalla vihlovaa kipua. Hitsi kun ultra vasta 16.1, haluisin varmuuden että kaikki on ok. Odotan ekaa lastani ja olen 34-vuotias :smiley-ashamed008 Ikäkin vähän mietityttää, mutta onhan sitä vanhemmatkin saaneet aivan terveitä lapsia :schoked025
 
Niin no sori jos jotaki nyppii nää hermoilut täälä oireettomuudesta :D on kuitenki ensimmäinen raskaus niin oon niin varpasillaan tämän kanssa kokoajan. Ja ajattelin kun täällä on samojen oireiden ja oireettomuuksien kanssa olevia ja samaa matkaa kulkevia niin että täällä voi jutella omista tuntemuksista vapaasti ilman oloa että jotaki "ärsyttää" nämä kirjoitukset. Anteeksi kovasti :)
 
Ei välitetä valittajista, höyrytään täällä vaan entiseen malliin. :smiley-angelic003 :Heartred
Tuo kyseinen käyttäjä näyttää kirjottelevan vähän kaikissa lasketun ryhmissä mielipiteineen. Käsittääkseni ei ole edes heinäkuinen. o_O
 
Kukin murehtikoon oireita tai oireettomuutta jos siltä tuntuu, mä valitan tästä pahasta olosta varmaan kymmenettä kertaa muttakun on vaan niin huono olo! :D :( rv 11+3 menossa eikä helpota.

Kohtu tuntunut seisoessa jo useamman viikon, nyt vielä selkeämmin kuin aiemmin. Häpyluun yläpuolella tuntuu kovana ja sieltä se varmaan lähtee kohta kohoamaan.
 
Itse en vielä tunne kohtua. Tai en oo ihan varma. On tota ylimääräistä kerenny olojen takia kerinnyt kertyy. Ja nimenomaan toho vatsaan eritoten.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top