Voi että oon kade teille oireettomille/vähäoireisille.
Aina sanotaan että raskaus ei ole sairaus, mutta on kyllä ollut niin kirjaimellisesti sairas olo koko tän alkuraskauden ajan.
Tuntuu että elämä menee ohi kun päivät vaan kuluu ja voimia ei ole mihinkään.
Nukun 12h unet ja välillä päivälläkin, koiranpennun kanssa lenkkeilystä ei tule mitään kun koko ajatus uloslähdöstä on äärimmäisen vastenmielinen.
Kun vihdoin sinne raahautuu viimeisillä voimillaan, jaksaa kävellä ehkä 500-700 m ja sitten onkin pakko heittäytyä kotiin sohvalle.
Siivouksen jälkeen on niiiiiin uupunut.
Mieli haluaisi tehdä asioita,mutta kroppa ei jaksa.
Olen miettinyt kyllä että voisko tää olla myös raudanpuutosta tms.(olen kasvissyöjä) ja olenkin aloittanut rautalisän.
Kahvia tekisi pahoinvoinnista huolimatta mieli ja sehän se varmaan piristäisi, mutta en uskalla juoda enempää kuin sen 1-2 kuppia päivässä.
Toivottavasti mahdollisimman pian voimat palautuu!
Viikot täällä 6+0.