Niin mun yöhän oli taas varsin mielenkiintonen. Vauveli päätti ruveta riehumaan just sillä hetkellä, kun minä halusin nukkua. Aikani siinä sitten hivelin mahaa ja istuksin sängyllä, alkoi onneksi vähän rauhoittua jossain vaiheessa. Kuulostelin sitten ties kuinka kauan, että josko jotakin supistuksentapaista tai jotain muuta oiretta keksisin. Ilmeisesti olin sitten välillä vähän nukahtanut ja pari-kolme kertaa havahduin, että nyt supistaa. Lopulta en kuitenkaan tiedä olinko esim nähnyt vain unta ja kuvittelin. Tai jos oikeasti supistikin, ei ollut erityisen kivuliaita eikä niistä mitään jatkoseuraamuksia ole tähän hetkeen mennessä tullut. Mutta täytyy kyllä sanoa, että suorastaan hirvittää mennä iltaisin nukkumaan, kun koko ajan kuulostelen ja kuvittelen ja arvailen ja yritän keksiä vaikka minkälaista supparia ym. Alkaa pikkusen käydä hermojen päälle. Siihen lisäksi se perus lonkkasärky, niin avot.