Oon ihan poikki ja nyt on vasta tiistai. Lapsi ilmoitti, että ei pidä minusta enää, koska en leiki. Koska en jaksa leikkiä. Jaksan juuri ja juuri noutaa hänet päiväkodista kotiin, säätää riisumisen kanssa, sanoa sata kertaa hoitovaatteiden pois ottamisesta ja kotivaatteiden pukemisesta, antaa ruokaa ja siinäpä se. Sen jälkeen olen valmis nukkumaan. Tänään olisin voinut jäädä kotipihassa vain autoon istumaan, koska tavaroiden raijaus sisälle ja kaikki edellä mainitut kotiin tuloseremoniat yhdistettynä lapsen parkumiseen, oli vain uuvuttava pelkkänä ajatuksenakin. En muista, että olisin edellisellä kerralla ollut näin väsynyt. Muistan kyllä, että oli vähän huono olo. Toisaalta silloin oli mahdollisuus möllöttää illat pitkät nollat taulussa, jos halusi.