Oireet

Mutta oireista vielä... Minua lähinnä huolestuttaa oireettomuus. :( Vaikka mulla on edellisetkin raskaudet olleet tosi vähäoireisia, niin silti se taas huolettaa. Inhoan tätä kaikkea epävarmuutta, mikä raskauteen liittyy.
 
Joo kaikki tää epätietosuus ja se että ei voi ite vaikuttaa tähän raskauden kulkuun on ahdistavaa.. Mulla alko ekassa raskaudessa rv13 kova verenvuoto ja se viikkojen epätietosuus ahdisti ja kun koko ajan hoettiin vaan sitä ettei sille ei vaan voi mitään jos menee kesken. Onneksi kaikki kuitenki meni hyvin :)
 
Uuh, aika hurjia tarinoita täällä. Mulla meni ekan kanssa kaikki aikalailla nappiin. Olihan se aika hurja kokemus, mutta ei varmaan kuitenkaan paremmin olis voinu mennä. Muistakaa, että yleensä ne kovimmat kokemukset kerrotaan ja harvemmin ihmiset kertoo miten hyvin kaikki meni :)

Joku kyseli levottomista jaloista: mulla auttaa kun laittaa märät sukat jalkaan. Mies ei kyl tykkää kun oon märissä sukissa sängyssä :D

Ja Viveka: mullakaan ei juuri oo oireita. Eilen oli migreeni pitkästä aikaa. Viime raskaudessa olin ihan paniikissa just et oonko ees raskaana kun ei tunnu missään...

Huomasin viime viikolla, et mulla näkyy linea negra. Voiko se olla vielä viime raskauden jäljiltä, vai voiko tosiaan tulla jo nyt näkyviin??
 
ve22, mä olen lukenut jostain, että linea negra voi tulla joillakin tosi aikaisinkin, mutta mitään kokemuksia ei ole.

Viveka & JamSu ja muutkin: epätietoisuus on todella rasittavaa. Suunnittelen koko elämää jos-lauseen kanssa, vaikka haluaisin heti tietää, miten tässä käy. Heti!
 
Olen aikalailla päätynyt samaan arvioon kuin lääkäri toissapäivänä. Eli mulla on viikot vasta 4+. Mietiskelin kovasti vuotoa joka tuli jouluna mutta oli epänormaali. Oliskohan ollut ihan kiinnittymisvuoto. Ja eka veritesti otettukin n.4+0 ja siihen saatuna arvo olisi ok.
Ja nyt alkaisi kipuilut jotka ajallisesti sopisi kohdun alkavaan kasvuun. No oli miten oli mutta ensi viikon verikokeesta pitäisi jo jotain selvitä.
 
Wheelchair mama, kuulostaa lupaavalta! Toivottavasti olisikin juuri noin. :)

Täällä kanssa hyvin vähäoireista. On kyllä tavallaan ärsyttävää, mutta tavallaan tietty mukavaa. Puolentoista viikon päästä ultra, pitäis hetki vielä odottaa ekaan virstanpylvääseen saakka! Tänän oviksesta laskettuna 6+0.
 
Ja joo hurjia on kyllä synnytystarinat! Toivon mukaan seuraavat synnytykset menis kaikilla hyvin. Ite en osaa ollenkaan ajatellakaan vielä synnytystä, sen verran kaukaiselta se ajatus vielä tuntuu. :)
 
Minä haluun kans pelkopolille! Eka synnytys oli muuten ihan ok mutta lapsi oli väärässä tarjonnassa, pää jäi jumiin ja lopulta väkisin runnottiin ulos ja repesin todella pahasti. Istuminen teki muutaman kuukauden kipeetä, mutta muuten jäi ihan hyvät fiilikset koska henkilökunta oli todella kannustavaa ja ammattitaitosta. Oli tosiaan kolme tai neljä kätilöö, yks opiskelija ja lastenlääkäri kun oli vähän epävarmaa missä kunnossa lapsi on kun suurella todennäköisyydellä sairastaa sellasta munuais sairautta.

Toka käynnistettiin ja aluksi oli ihana kätilö joka tsemppas ja ymmärsi, lopulta ku synnytys ei edennyt niin venytettiin kohdunsuu auki ja puhkastiin kalvot, siitä eteenpäin muistikuva on sekava ja kivulias ja lopulta lapsi synty käsi poskella joka ei oo niinkään mukava ko kemus :D ja sen mitä muistan kätilöstä joka vaihtu niin oli todella töykee mua kohtaan, esim ku sanoin että sattuu oudosti en kestä ja puhuin sillon miehelleni nii kätilö tokas että kuule ihan jokaista sattuu että vähän turha tässä vaiheessa valittaa..
 
Mamma96 sulla ollut kauhea koettelemus.. :sad001 Tsemppiä tähän raskauteen ja pelkopolille pitäisi päästä juttelemaan, jos alkaa liikaa ahdistaa tai pelottaa?

Mulla eka synnytys oli aika dramaattinen. Käynnistettiin (42+0) ja mulla kanssa vauvan pää oli väärässä asennossa eikä vauva meinannut millään tulla pois. Lääkäri avitti imukupilla ja sit mulla tulikin pahat repeämät... Toipuminen oli aika kivuliasta ja viikko synnytyksestä mulla tuli vielä kohtu tulehdus. :meh:

Toisen raskauden aikaan kävin juttelemassa pelkopolilla, koska pelkäsin synnytystä niin paljon. Puhuminen auttoi ja se, että kätilö kirjasi toiveeni niin että kaikki kätilöt näkivät ne. Oli helpottavaa mennä synnyttämään, kun tiesi ettei kaikkea täytynyt muistaa. No, toinen synnytyskin käynnistettiin 42+0 ja synnytys sujui todella nopeasti (4,5h) eikä yhtäkään repeämää edes tullut! Joten mulla ainakin ollut kaksi aivan erilaista synnytystä.. Ei niihin oikein voi kauheasti itse vaikuttaa, parhaiten menee kun yrittää olla rento ettei keho laita vastaan. :rolleyes:
 
Mulla on kans molemmista omista synnytyksistä positiivinen kuva kaikki ei oo menny niin kuin pitäs. Koko ajan oli semmonen olo et oon osaavissa käsissä ja käy miten käy niin musta ja vauvasta pidetään hyvää huolta. Mulla synnytykseen liittyvä ongelma on ihan omien korvien välissä.

Molemmista olen toipunut nopeasti, enkä koe et olisin sektionkaan jälkeen erityisen kipeä ollut. Mut leikattiin yöllä 1 aikaan ja aamulla kasin maissa olin eka kerran jaloillani, lähin heti liikkeelle enkä jäänyt kärvistelemään kivun kanssa. Toki leikkaushaava oli kipeä, mutta kun vaan liikku rauhallisesti niin hyvin pärjäs.
Toka tuli alakautta ja ei tullut mitään repeämiä, vaan kaikki meni hyvin ja ponnistusvaihe oli nopea ja lapsi tuli hyvällä tarjonnalla.

Mulla ongelmat on siinä avautumisvaiheessa ja siinä kuinka vauvat eivät ole meinanneet kestää sitä.
 
Voiko kevytunisuus olla raskausoire? Keskenmenoraskauden aikaan heräilin öisin ja heräsin aamulla aikaisemmin kuin normaalisti. Nyt on sama tilanne, enkä saa venytettyä aamulla unta, vaikka valvoisin illalla ja haluaisin todella nukkua. Normaalisti aamu-unta riittäisi. Päivisin toki vähän väsyttää, mutta ei nukuta.
 
Mulla oli viimeks sellasta, että heräilim aamuyöstä, enkä saanutkaan enää unta. Lopulta oli pakko käydä lääkärissäkin, kun meni unirytmi aivan sekaisin. Sain jotain pitkävaikutteista melatoniinia ja jotain rankempaa unilääkettä, mut en sit kuitenkaan uskaltanut käyttää niitä juurikaan...
 
Johan pomppasi !!! Eilen alkoi ihan armoton mahankuplinta ja vesiripuli...Olo on kuin hyvin keitetyllä makaroonilla. Tämä on joko mahatautia tai sitten tämä on raskausripulia. Olen lukenut jostain, että jollain saattaa pahoinvoinnin sijaan alkuraskaudessa olla ripulia. Onko kenelläkään ollut näin?

Ei niin kiva juttu...Seuraavat kaksi viikkoa on töissä sellaista aamusta iltaan puurtamista että oksat pois. Jos tämä jatkuu tälläisenä niin mietityttää tuo oma jaksaminen.
 
Saara, pari päivää oli maha löysällä, sit helpotti.. Esikon raskaudessa oli maha kuralla samaan aikaan kun oli pahoinvointiaki, eli varmaan jatkuu taas kunhan se kunnon pahoinvointi saapuu. Miulla muuten vähän helpottu kun söin runsaammin leipää..
 
Väsyttää.. Kävis toi neiti päikkäreille koht ni äitiki pääsis. Zombaan sohvalla zZz
 
ve22: oon joskus syönyt unilääkkeitä, mutta päässyt niistä hyvin eroon. Jos elämässä on asiat järjestyksessä, saan yleensä nukuttua. Viimeisen vuoden ajan apteekin melatoniini on riittänyt ratkaisuksi, ja niitä ottaisin nytkin, vaikka eivät varsinaisesti varmaankaan aamuyöllä enää autakaan. Juttelen tästä kuitenkin ensin lääkärin kanssa. Niiden vaikutusta raskauteen ei käsittääkseni ole oikein tutkittu (vaikka periaatteessa kyse ei ole mistään kummallisesta aineesta).
 
Mites, onko muilla kissoja? Meillä tänään alko opastus kädestä pitäen miehelle, miten laatikko pidetään siistinä. Mä oon hoitanu sen aina, koska oon niin tarkka sen suhteen.. Mitenköhän selviän itse putsaamatta kun mies on töissä :D hahaa! Mulla on ollut kissoja koko mun elämän, ett tuskin sitä bakteeria edes saisin mut pelataan nyt varman päältä :)
 
Täällä myös yksi oireeton odottaja. Viimeraskaus meni myös ilman oireita. Epätietoisuus on se pahin psyykeä kuormittava "oire". Eli fyysisesti oireeton, mutta henkisesti hermoheikko.
 
Just kun pääsin sanomasta, niin nyt se ribali löys taas tänne. Muuten jos jollain myös maha pidempään löysällä niin ei kannata säikähtää jos kakka on vihertävää/vihreetä. Johtuu vaan liian nopeesta ruuan kulkemisesta suolen läpi. Meinasin meinaa saada slaagin esikon raskaudessa kun huomasin :rolleyes:
 
Takaisin
Top