Oireet

mannikka sanoi:
Lälly oliko siullakin kiireellinen sektio takana? Itsellä oli ja jotenkin jäi tosi epäonnistunut fiilis koko hommasta ja ensimmäiset puoli vuotta itkin aina kun ajattelin sektiota. Pelkopolikäynti helpotti onneksi hieman..
Click to expand...

Mannikka joo kiireelliseen sektioon, kun lapsivesi oli jo vihreää eikä monen päivän oksitosiini pumppaukset tehdeet alakerralle mitään. En siis auennut ollenkaan. Nyt mulla on kaksi vaihtoehtoa. Joko niin, että synnytys saa käynnistyä luonnollisesti olettaen, että vauva ei ole liian suuri tai suunniteltu sektio. Käynnistykseen en mene enää ikinä, kun mikään ei toimi mulla. Ei ballonki, cytotecit( ei edes keskenmenneessä) eikä oksitosiini.
 
Niin ja siis mä itkin myös useasti sektioon joutumista jälkikäteen ja sain synnytyksen aikana paniikkikohtauksen, mihin ei reagoitu millään tavalla. Se harmittaa myös. Alakautta olisi suurin toiveeni, mutta aina nää ei omissa käsissä. Valitettavasti :(
 
Mää kans toivoin alatiesynnytystä mutta jossain vaiheessa raskautta tuli vahva tunne perätilasta. Sitten 35+2 osastolta kotiuttaessa huomattiin perätila, siellä jo ilmoitin että jos ei käänny niin sektio. Polilla sitten lääkäri totes ettei lähde yrittää kääntämistä ku napanuora mahdollisesti kaulan ympärillä.. No poika sitten synty kiireellisellä sektiolla ku 37+1 meni lapsiveet. Sektio oli mulle ihan hirvee kokemus :D Olin niin paniikissa ja ahdistunut mutta sektio oli oikea valinta ku napanuora oli kaks kertaa kaulan ympärillä eikä alatiesynnytys ois edes onnistunu.. Nyt on todellakin toiveissa alatiesynnytys, vähä vaan ahdistaa edellinen yllätys perätila ja napanuoran kiertyminen mutta tällä kertaa sen verran viisaampi että osaa pyytää ajoissa tarkistamaan :)
 
Miekin toivoin alatiesynnytystä. Noh neiti oli perätilassa ja sit kuvattiin et mahtuu tulemaan. Alettiin käynnistellä cytoilla 38+0 koska lapsivesi oli vähissä. Oisin ite tahtonu ballongin. No sit 38+2 illalla meni veet ja synnytys lähti hyvin käyntiin. Tunti vesien menosta oli 4cm auki ja sain epiduraalin ku en saanu liikkua sängystä ettei napanuora luiskahda. Sit 8h salissa olon jälkeen ja 8 cm auki kun supistusten aikana tuli sydänäänenlaskuja ja sektiopäätös. Mie olin siinä vaiheessa ihan järkyttynyt ja itkin vaan ja harkitsin jo et lähen juoksee siit karkuu :'D noh neitillä oli sit napanuora kaulan ympäri ni ois voinu olla vaarallista synnyttää alakautta kun oli vielä perätilassa. Toivon tosiaan et seuraava viihtyy oikeinpäin eikä jouduta käynnistelee. Isoin pelko synnytykseen liittyen on sektio. En tajuu miks pelkään sitä ihan alyttömästi :(
 
Täällä kanssa kaksi sektiota taustalla.
Eka sektio tehtiin rv 27+5. Huomasin kotona 27+3 että ponnistus tarve on suuri. Siitä äkkiä Tayssiin jossa todettiin et vedet menneet ja kohtu aukeaa. Kortisonit kankkuun. Ja täyslepoon. Tipan kautta supistuksen estolääkettä ja antibiootteja. Seuraavana iltana vesi muuttui vihreäksi ja hätäsektiion. Tyttö syntyi 1kg painoisena.
Toinen sektio tehtiin rv39 suunnitellusti.
Mulla sektioista hyvät kokemukset. Eka tehtiin nukutuksessa ja toinen spinaalipuudutuksessa.
Jos tämä nykyinen olisi vielä ok niin sektiolla hänkin pois tulisi.
Mulla on tukilääkkeenä aina lugestron vk 18+0-34+0. Nyt ajattelin kysyä ultrassa voisiko sen aloittaa jo aikaisemmin jos kohdussa kaikki ok.
 
On varmasti mannikka ollu hirvee kokemus, mun pahin pelko on että menee yhtäkkiä sektioon.. Mää menin ekan kerran synnärille 35+2 supistusten takia eikä kertaakaan katottu että miten päin siellä ollaan mutta onneksi supistukset hiipu itsekseen.. siitä jääny ahdistus että jos synnytys ois edenny niin sehän ois sillo menny yllättäen sektioon :/
 
Mulla oli eka sektio kiireellinen, toka suunniteltu perätilan ja lapsiveden vähyyden takia. Mä jo tiesin ennen esikon syntymistä, että mä en alakautta tuu koskaan synnyttää. Ja niihän se meni, avautuminen tyssäs kuin seinään 6 senttiin ja magneettikuvassa näky, että ei mahdu alakautta.
 
Siis apua: Mä en halua synnyttää kohta ollenkan, kun tuntuu olevan niin paljon negatiivisia kokemuksia :D Ensisynnyttäjänä pelkään jo muutenkin. Yhh
 
jennyhannele, joka synnytys on erilainen. Ja siellä on osaava henkilökunta, joka osaa hoitaa ja tehdä päätökset kummankin puolesta. Ja suosittelen sitä pelkopolia, neuvolasta lähete sinne. :)
 
Voi myös olla, et mun taustalla alatiesynnytys ei oo mahollinen. Kun on niin miljoona kertaa tehty gynegolokisia leikkauksia yms. Ehkäpä ensviikolla neuvolassa selviää senkin suhteen sit enemmän :)
 
Jennyhannele älä huoli kyllä niitä onnelllisiakin synnytyksiä on mulla esim molemmat synnytykset olleet todella helppoja ei edes repeämiä ole tullut eikä mitään muutakaan. Jos ei sitä kuollutta vauvaa lasketa niin synnytykset molemmissa ollut TODELLA HELPPOJA.. eka synnytys oli helpompi oikeastaan mitä kuvittelin. Mutta aina oin ite yrittänyt olla miettimättä ku se menee aina miten menee eikä ite siihen voi mitenkään oikee vaikuttaa :) menee miten on mennäkseen kunhan vauva selviää syliim asti : )
 
Jamsu jotenkin järkytyin sitä sektiopäätöstä kun olin jo päässyt niin pitkälle.. Vaikka eihän noista ikinä tiedä mitä käy. Tällä kertaa pohditaan pelkopolilla myös et kuin nopeesti seuraava syntyy kun tämä eka synnytys eteni aika nopeesti perätilasta ja makuullaolosta huolimatta. Pelkään et käy niinkun miun äidille, toiseen synnytykseen ei ehtinyt saada mitään puudutteita kun kaikki kävi niin nopsaan..

Jennyhannele eiköhän katsota tarkemmin synnytystapaa jos on leikkauksia taustalla :)
 
Mulle tehtiin esikoisen kanssa hätäsektio, koska vauva ei kestänyt supistuksia ja sykkeissä oli viiveellä tulevia laskuja ja sit kesken synnytyksen istukka irtos osittain ja sit juostiin. Mulle oli just laitettu lisää puudutteita ja koko alakroppa oli pois pelistä niin mua ei ees nukutettu, laitettiin vaan viel jotain lisää ja maha auki. Tyttö pelastui ja se oli oikeestaan ainoa asia mitä itse siinä mietin. Mulla nous puudutteet liian ylös ja vaikutti hengitykseen yms, mutta mä koen et se sektio ei ollut paha asia lainkaan. Kaikki kävi niin hiton nopeesti ettei siinä vaan ehtiny tajuta mitään ja se et se oli vaan helpottavaa kun oli tuntikausia kärvistelly supistuskivuissa ja toi lopetti kaiken kivun siihen hetkeen.

Tokan kanssa halusin ehdottomasti synnyttää alateitse jos se vaan on mahdollista ja niin tehtiinkin. Mulla tyssäs avautuminen ihan täysin. Useita tunteja olin salissa ja koko ajan supisti tiheeseen ja voimakkaasti mutta ne ei avannu paikoja yhtään(4cm olin auki jo sairaalaan mennes) ja vauvalla alkoi tokallakin kerralla sykkeet heitellä. Jossain vaiheessa lääkäri tuli tapaamaan ja sai puhkottua kalvot käsin, lääkäri ja kätilö jotain jutteli ja totesivat et sektioon mennään nytkin ja hoitaja meni tekemään jotain papereita sitä varten valmiiksi. Mun oli sit kuitenkin pakko soittaa vähän ajan päästä kelloa et must tuntuu et mua ponnistuttaa, kätilö totes et hän teki just sektio jutut valmiiksi, mutta vilastaan nyt et mikä tilanne on ennen kuin mennään saliin. Olin sit auennu loput 6cm alle tunnissa ja sain alkaa suoraan ponnistamaan ja 16 min ponnistamisella oli poika pihalla. Mulla tokan synnytyksen kestoksi on merkitty 2h26min vaikka olin sairaalassa ollut jo 14h joista salissa 10h.

Mulle jäi tuostakin hyvä kuva, mutta mun psyykkeelle on liian kova pala jos joudun kokemaan vielä yhden synnytyksen, jonka aikana joudun pelkäämään joka hetki vauvan hengen puolesta ja mä haluan nyt tän kolmannen kanssa suunnitellun sektion, en halua edes yrittää alateitse.
 
Tietysti osaan ajatella et sektio oli vauvan parhaaks, mut jotenki se oli niin paha paikka miulle ja on edelleen.. En osaa selittää oikeen, on vaan tosi epäonnistunut olo vaikka eihän se miun vika ollut et sektioon mentiin. Pitkään olin myös vihainen siitä et miun maha on pilattu. Ei se arpi haittaa mutta kun se haava ja kiinnikkeet tuntuu ja varsinki alkuun rajotti liikkumista ja aina kun vähän veny maha, sattu myös haavaan. Siis vielä puol vuotta sektiosta..

Miusta tuntuu et voisin tavallaan unohtaa tän sektiokokemuksen jos saisin synnyttää alakautta ja ilman ongelmia. No katsotaan kuin käy.
 
Jennyhannele ja muut ekaa odottavat! Mä oon synnyttänyt kaksi kertaa ja molemmat sujui nopeasti ja suht kivuttomasti kun sain puudutukset. Synnytysten kestot 6 ja 3 tuntia et nyt vähän jännittää miten ehdin sairaalaan jonne tunnin matka.
 
Hmm.. siirryn synnytystarinoista takaisin tähän alkuraskauteen. Tänään ollut sukkapuikkokivun tapaisia navan vieressä, onko muilla ollut? Viime raskaudessa näitä oli kyllä myös, mutta silloin alkion kehitys oli jo pysähtynyt :bored:

Varmaan normaaleja kasvukipuja..? Hieman häijyn tuntusia.
 
Mulla on ehkä jotain samankaltaista. En osaa sanallistaa: kipu ei ole kovaa, mutta tuntuu ikävältä ja on välillä ylempänä kuin odottaisin. Eilen mietin, voisiko lämpö kiihdyttää tuntemuksia. Makasin hetken sängyllä tietokone vatsan päällä, ja tuntemukset yltyivät. Tänään niitä ei taas ole ollut. Keskenmenoraskaudessa mulla oli samankaltaisia, mutta selvästi lievempiä: silloin alkio ei kehittynyt, mutta kohtu kasvoi siitä huolimatta.
 
Täältä myös pakko jakaa positiivinen synnytyskertomus, ettei ensisynnyttäjät ihan panikoidu. ;) Pojan synnytys käynnistyi 42+0 luonnollisesti ja ekan supistukseni koin kun synnytys alkoi eli mulla ei ollut mitään oikeita supisteltuja koko raskausaikana (tietty harkkasupistuksia, muttei yhtään kivuliasta), vaikka kannoin ruokaostoksia, tein lumitöitä jne. Pojan synnytys kesti kaikkiaan 12h ja ponnistusvaihe oli huikeat 6minuuttia. Olisi tullut vielä nopeammin, mutta kätilö toppuutteli, jotten revennyt. Sain muutamia tikkejä ja siinä se. Heti samana iltana kävelin jo itse lasten teholle poikaa katsomaan (poika syntyi neljältä iltapäivällä). Pojalla oli napanuora kaulan ympäri, mutta se ei aiheuttanut ongelmia. Pojan keuhkot olivat jääneet märiksi ja sai niihin infektion ja siksi joutui tehohoitoon, mutta siitäkin selvittiin.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top