Mua inhottaa nuo vauvan pungertamiset ylävatsalla. Tuntuu, et yrittäis väkisin sitä kautta ängätä itteään ulos. Olo on kuin itsensä ähkyyn syöneellä norsulla, kun ylävatsa on välillä ihan kivikova. Huomaan sen vaikuttavan omaan ruokahaluunkin, kun ei tee sit mieli juuri syödä, ettei enää entisestään olo tukalammaks muuttuis. Taas vaihteeks on vatsa ummella, eli siinäkin asiassa mennään ääripäästä toiseen. Täytyy alkaa nyt säännöllisesti syömään vatsanpehmittäjää nämä vikat viikot, ettei se vessassa käyminen olis synnytyksen jälkeen ehkä ihan niin tuskallista. En kyllä tiiä, onko sillä mitään merkitystä enää tässä kohtaa... Välillä on muuten alaosastollakin semmonen paine, että pelkään nivusten repeävän ja toisesta reiästä taas räjähtävän maailman pahimmat peräpukamat tai jotain. Kyl on hehkeä olo!