Oireet

Täällä nyt muutaman päivän aikana lisääntyny nää menkkajomot aika lailla. Ajoittain johtuu selkeästi vauvan liikkeistä - kunnon rallin jälkeen alkaa särkeä, mutta särkee välillä muutenkin. Yöllä en aina osaa paikantaa, onko kipu enemmän vatsassa vai selässä, ja voiko siis johtua huonosta nukkuma-asennosta. Mielenkiinnolla odotan rv 36 neuvolalääkäriä torstaina, et onko mitään alakerrassa tapahtunut. Rv 30 kanavaa oli nimittäin 5cm (!!) joten ei haittais, vaikka oiskin vähän lyhentynyt.
Mulla tulee menkkajomot pahimpina aina aamuyöstä/aamulla ja kans vaikee välillä hahmottaa, tuntuuko enemmän selässä vai vatsassa. Nyt viimepäivinä myöskin kovetunut hurjasti ja alkanut ilmeisesti limatulppa irtoamaan kun valkkari alkanut olee vähän enemmän limaista ja väriltään erilaista kun ennen.. Jännää :D
 
Mulla on nyt parina päivänä tullut semmoinen hetken kestävä ihan JÄRKYTTÄVÄ paineen tunne alapäähän. Oon ollut ihan varma että nyt poksahtaa kalvot rikki ja tunne on siis ihan kuin voisi alkaa ponnistaa päätä jo ulos. :D Kestänyt joitakin minuutteja ja sitten mennyt ohi, joskin ylipäätäänsä paineen tunne on lisääntynyt viime aikoina. Liekö nyt sitten pää laskeutunut kunnolla alas. Nivuset myös todella kipeät.

Jos nyt noita kohtausmaisia hetkiä vielä tulee, niin taidan kerjätä neuvolasta aikaa lekurille, että voisi ränklätä kohdunsuun tilanteen. Tässä ollaan kuitenkin nyt vasta 32+5 viikoilla ja seuraavaan varsinaiseen neuvolaankin on vielä monta viikkoa...
 
Kävellessä ulkosalla ja imuroinnin päätteeksi alkoi sitten tuntua siltä, kun joku veitsellä alakropan sisällä alaspäin tökkisi. Ilmeisesti merkki siitä, että täytyy levätä? Onkohan nuo jotain häpyalueen ja lantion liitoskipuja,vai ei kai sentään supistuskipuja? :S itse kokenut vain kivuttomia suppareita, joten pienellä jännityksellä odotan, miltä ne kivuliaat sit tuntuu... Nyt ku pääsisi sohvalle katsomaan jotakin elokuvaa ja joku hieroisi jalkoja :D
 
Tervehdys! Jospa minäkin rohkenisin kirjoittamaan tänne.
Viime viikon tiistaina näytti plussaa (kahdesti, en tahtonut ekalla uskoa). Ehkä vissiin rv 6+0, esikoista odottelen.Ekat oireet oli rintojen kipu, ei pystynyt oikein liivejä pitää, pientä polttelua ja kutinaa. Mielialat vaihdellut paljon. Vatsa ollut kipeä, alavatsassa outoja tuntemuksi ja se tahtoo huolettaa. Mulla myös ollut viikon nyt lämpöä 37-37,2. Onko syytä huoleen?Onko muilla ollut lämpöilyä?
Aikamoista tunteiden vuoristorataa tää kyllä on näin alkuvaiheessa. Huoli kaikista ihme asioista ja välillä tulee tunne että entä jos mä en olekkaan raskaana. Hui hai
 
Lagertha onnea plussasta! Lämpöily alkuraskaudessa on ihan normaalia.

Foorumin ryhmät on lajiteltu lasketun ajan mukaan, tämän ryhmän laskettu aika on ensi kuussa. Toki saa kirjoittaa tännekin, mutta parempaa vertaistukea saat varmaan oman lasketun aikasi ryhmästä, missä ihmiset on kanssasi samassa vaiheessa raskautta :)
 
Täällä kanssa rasituksesta alkaa pistävä/viiltävä kipu alhaalla vatsassa,heti kun rauhotan tahtia ja hetken otan rennommin alkaa kipuilu katoamaan ja voipi taas jatkaa.
 
Kävellessä ulkosalla ja imuroinnin päätteeksi alkoi sitten tuntua siltä, kun joku veitsellä alakropan sisällä alaspäin tökkisi. Ilmeisesti merkki siitä, että täytyy levätä? Onkohan nuo jotain häpyalueen ja lantion liitoskipuja,vai ei kai sentään supistuskipuja? :S itse kokenut vain kivuttomia suppareita, joten pienellä jännityksellä odotan, miltä ne kivuliaat sit tuntuu... Nyt ku pääsisi sohvalle katsomaan jotakin elokuvaa ja joku hieroisi jalkoja :D
Täällä kans yks vastaavasta kärsinyt viikoilta 32+. Edelleen pelkkä kaupassa käynti saattaa aiheuttaa niin kauheet tuikkasut ja vihlonnat, että meinaa itku tulla kun astuu eteenpäin. Mä kävin sillon niiden takia äpolilla näytilla kun olin niin kipeä, niin kyllä ne liitoskivuiksi näitä kutsuivat. Mulla alkoi ne siis samaan aikaan kun bebe laskeutui, niin uskon sen olevan yhteydessä kipuihin. Millä viikolla olet? :)
 
Täällä kans yks vastaavasta kärsinyt viikoilta 32+. Edelleen pelkkä kaupassa käynti saattaa aiheuttaa niin kauheet tuikkasut ja vihlonnat, että meinaa itku tulla kun astuu eteenpäin. Mä kävin sillon niiden takia äpolilla näytilla kun olin niin kipeä, niin kyllä ne liitoskivuiksi näitä kutsuivat. Mulla alkoi ne siis samaan aikaan kun bebe laskeutui, niin uskon sen olevan yhteydessä kipuihin. Millä viikolla olet? :)
Täällä täysin samaa. Tosin täällä on myös paikat auki ja lyhentyneet. Itse en tee enää sellaisia asioita joista tulee noita kipuja, kuten imurointi, ruohonleikkuu.. veemäisiä nuo on. Ja tosiaan meinaa itku tulla, ja parikertaa on tullutkin kun en ole uskonut varoituksia. Ensin alkaa vihloa vähän ja jos en lopeta niin kohta ollaan kippurassa ja kyynel silmissä.
 
Myös täällä on aikamoisia tuntemuksia, kipuja ja kolotuksia. Vauva on koko raskauden viihtynyt alempana entä esikoinen. Mulla vauva laskeutui lähtökuoppiinsa jo hyvissä ajoin mutta on välillä noussut pois sieltä pyörimään masussa. Mutta suurimmaksi osaksi kumminkin painautuu takas tuonne alas. Ja silloin tuntemuksia on juuri nuo paineen tunne, vaikea istua, kävellä tai ylipäätään olla. Vessassa ravaaminen alkaa ja vatsa toimii, kun pikkuinen myllää tuolla alhaalla. Myöskin väsymyksen tunne alaselässä, nivusissa, lantiossa ja jaloissa on runsasta. Ja nuo ah, niin ihanat menkkakivut/jomotukset & vatsan kovettumiset (harjoitussupparit).
Mulla auttoi tukivyö tuohon painontunteeseen ja helpotti liikkumista eikä selkäkään enää väsynyt niin pahasti. Mutta nyt, kun oon 36+3 viikoilla, niin oon jättänyt niiden käyttöä vähemmälle ja liikun mahdollisuuksien mukaan.
Lueskelin, että aikaisemmin olitte kirjoitelleet maidon tihkumisesta. Juttelin asiasta neuvolatädin kanssa raskauden alussa ja nyt, kun vauva laskeutui, että raskaushormoni ja maidonerityshoromoni ovat toisilleen tavallaan vastakkaiset hormonit ja maidon tihkuminen saattaisi näin ollen olla merkki siitä, että keho alkaa valmistautumaan synnytykseen.
Esikoisen kohdalla mulla ei tihkunnut maitoa ennakkoon mutta tänään huomasin, että toisesta rinnasta tulee vähäsen nestettä..Yaiks :)
Mulla on myöskin paino lähtenyt laskemaan parin viime viikon aikana..hmm.. :) Näin tapahtui myös esikoisen aikana ennen synnytystä. Jännä nähdä enteilevätkö nämä mitään.
Mulla oli myös tuo neuvolalääkäri ja se oli kamalin kokemus ikinä. Odotin, että olisin päässyt juttelemaan huolesta, kun vauva on laskeutunut mutta häntä ei juurikaan keskustelut kiinnostaneet. Tapaaminen kesti alle 5 min. Hän oli erittäin kovakourainen tehdessään tutkimuksen (ja mä en yleensä vähästä hätkähdä). Mut sen tapaamisen jälkeen supisteli ja kovasti..ja sit kun tietää, että näitä tällaisia tutkimuksia, kun ei mielellään tehdä ettei se laukaisisi synnytystä..Aion tehdä henkilöstä valituksen. Jotenkin kaikin tavoin kohtaaminen oli ala-arvoinen ja sattui. Onneksi vauva ei lähtenyt syntymään ja nyt ollaan jo turvallisesti rv 36..
 
Mulla alkanu taas muutaman viikon jälkeen tuntumaan noita ns. sukkapuikko tuikkimisia, mitkä siis viimeeks johti siihen et kohdunkaula lyheni sentin ja pehmenty. Kunnolla ei voi enää edes kävellä, hirvittää toisaalta jos jälleen alkaa paikkoja kypsyttää ku nyt on kohdunkaulaa kriittisellä rajalla jäljellä ja vauva nyt selvästi laskeutunu viikkoja kuitenki vasta 33+1 :(
 
Aamusin alkanu kasvot olemaan tosi turvoksissa :wideyed: ei kivan näköstä yhtään varsinka jos aamusta heti pitää johkii lähteä. Nilkat kanssa keränny nestettä kivasti,löysät sukatkin jättää kunnon painaumat jälkeensä.
 
Aamusin alkanu kasvot olemaan tosi turvoksissa :wideyed: ei kivan näköstä yhtään varsinka jos aamusta heti pitää johkii lähteä. Nilkat kanssa keränny nestettä kivasti,löysät sukatkin jättää kunnon painaumat jälkeensä.
Sama juttu...
 
Viikon sisällä on alkanut närästää. Kivasti on sen takia kurkussakin koko ajan limainen olo. En käsitä onko vauva voinut ängetä itsensä jotenkin ylemmäs? Toisaalta alkaa olla fiilis, että lonkka- ja kylkiluiden välinen tila on vauvaa täynnä ja lattialta tai jopa sohvalta nouseminen ei ole ihan vaivatonta.

Muuten ei ole olemisessa valittamista.
 
Minulle on iskeny semmonen ankkamainen olo. Tuntuu, että viimestään nyt oon alkanu vaappumaan, kun jotenki on semmonen irrallinen olo alakropassa. On ihan semmonen fiilis välillä, ettei tää ole mun keho enää. Saunassa huomasin taas vatsan kovettuvan. Sitä tuntuu nyt tapahtuvan entistä useammin juurikin vaikkapa saunassa. Ja pirulainen, on se vaan inhaa, kun esim. kauppareissulla tulee niitä kuvottavia vihlasuja tuonne alapäähän. Tekis mieli pidellä haarovälistä kiinni, kun siellä hyllyjen välissä taapertaa naama irvistykseen vääntyneenä. :D Mies taas tänään päivitteli mun menoa ja saarnas, kun olin liian paljon keränny painavia ostoksia omaan koriini. En minä ees tajunnu, että kori ois jotenki painava!
 
Mulla tuntui vauvan liikkeet todella ikäviltä ajoittain, siis sattuu oikein kunnolla. Luulen, että on vähän laskeutunut, pää osittain häpyluun alla, ja sit kun sinne pitää tunkea ne nyrkitkin ja pyörittää niin ai että! Ihan jo tämän takia veikkaan, että parin viikon päästä oon aika kypsä synnyttämään!

Onni onnettomuudessa, kun tuntuu siltä, että on ymmärtänyt kääntyä rt.
 
Oon niin sekasin et oikein toivon ja ootan sitä painetta alhaalla ja vihlontoja jne. Ihan vaan koska sit tietää et pieni on rt ja kunhan kaivautuu alas niin tuskin enää kääntyy. Esikko vielä tällä viikolla (36+) vääns ittensä perätilasta poikittain ja takas, niin vähän jännityksellä ootan mitä täs käy. Vauva oli eilen neuvolassa rt.
 
Täällä bebe hikkailee niin usein, ettei voi erehtyä kummin päin majailee niin selvästi tuntuu sellainen tasainen nikottelu alavatsalla. Viime neuvolassa tuntui kiinnittyneen, mutta kuulemma ennestään synnyttäneillä ei välttämättä pysy vielä ihan lähtökuopassaan.
 
Täällä kanssa hikkaillaan usein. Viime aikoina hikka alkanu tuntumaan oikeen sykkivänä alahaalla sisällä luissa.
Alkuviikon neuvola täti sainoi että poitsu jo vähän laskenut alaspäin. Rintojen alla oli tyhjää tilaa jonkii verran.
Silti tuntuu hengittäminen aika raskaalta että joku niitä keuhkojakin painaa.
 
Nyt tulee avautumista!!
Viimeviikolla sappikohtaus kolmesti keskellä yötä, jotka näyttävät pitenevän kerta kerralta pidemmiksi. No viimeyönä heräsin tunti nukahtamisen jälkeen, sellaseen kipuun että toivoin jo oikeesti kuolevani. Tein _kaikki_ kikat jotka normaalisti edes vähän helpottaa ja saa edes happea, mut tällä kertaa kipu vaan paheni kokoaika. Tavaraa tuli molemmista päistä niin urakalla et taju oli vähällä monesti lähteä. Ja kohtaus kestä kokonaiset 6tuntia!!!!!! Sen aikana kyllä usko elämään loppu totaallisesti ja mieskin meni aivan paniikkiin et mitä tehdään. Ambulanssi kävi aamuyöstä kattomassa tulehdusarvon ja verenpaineet, mut koska tulehdusarvo oli ok eivät lähteneet kärräämään minnekkään kun eivät ne mitään sairaalassa pystyis tekemään. Verenpaineet heitteli kivun takia ja lämpö tipahti alilämmön puolelle reippaasti. Ja mäkun luulin että edelliset kohtaukset on ollu niin pahoja että ei kipeempää voi mikään enään tehdä, mutta vielä aukes ihan uus leveli tolle kivulle. Mä syön loppuraskauden kaurapuuroa, en helvetti uskalla syödä enään mitään. Mä oon tähän kyllä niin loppu jo, vaikk ei montaa kuukautta oo vielä kivet oireillukkaan, ennen raskautta kun en edes niiden olemassaolosta mitään tiennyt.. Anteeksi omanapailu!
 
Takaisin
Top