Mulla on yleisfiilis tosi leppoisa ja rauhallinen, enkä stressaa pienistä jokapäiväisistä asioista (kuten vaikka roskien vienti tms), jotka ennen on saattanut mua stressata (tyyliin: missä vaiheessa tuon roskapussinkin ehtisi viemään).
Mutta sitten yhtäkkiä voi olla joku ihan pienikin asia, niin hermot menee. Esim. jos pihalla sataa just kun oon ajatellut sinä päivänä laittavani sellaiset kengät, jotka ei kestä vettä, niin siinä on sitten päivä pilalla. Tai ainakin pari seuraavaa tuntia
Mikään muu kiva asia, ei muka korjaa sitä vääryyttä, että jouduin laittamaan eri kengät, mitä olin suunnitellut
Ja tyhmää on se, että itsekin tajuaa, ettei ole mitään järkeä kiukutella noin naurettavasta jutusta, mutta minkäs teet.
Vilukissa olen myös ollut aina, mutta nyt tuo vaiva on pahempi. Oli hauska juttu, kun oltiin nyt uutena vuotena reissussa ja mies selitti englanniksi meidän ulkomaalaisille kavereille, joiden luona oltiin kylässä, että meidän pitää pitää lämmitystä kotona aivan liian kuumalla "because she is so cool-cat"
Ei ihan toiminut tuo vilukissa suoraan enkuksi käännettynä, mutta toisaalta aika siisti "arvonimi"