Mä mietin kans eilen pitäiskö mennä äippäpolille näytille... Käytiin miehen sukulaisilla viemässä joululahjoja ja 1,5 tunnin automatka meinas olla mulle liikaa. Menomatka oli pahin. N tunnin ajomatkan jälkeen alko vihlomaan alapäästä. Vatsa ei kuitenkaan kovettunut samalla, et en oikeen tiedä oliko supistus vai ei? Vihlomiskohtaukset tuli säännöllisesti, reilun viiden minuutin välein. Ne alko aina vauvan liikkeillä ja tuntu kuin vauva olis ponnistanut vauhtia ylävatsalta ja tosissaan puski päätä mun haaraväliin ja vihlonta säteili emättimestä peräaukolle. Vaistomaisesti vedin lantionpohjalihakset tiukalle ylös ja pidätteiln hengitystä. Olisin halunnut nostaa pepun tuolista. Sitä kesti n puol minuuttia ja sit meni ohi. Päätin jo että jätetään kaikki tavarat ekaan paikkaan ja sit suoraan takas Turkuun ja äippäpolille. Mutta heti kun pääsin autosta ulos vihlonta katos täysin! Vähän aikaa istuskeltiin siellä ja olo helpottu. Ajomatka seuraavaan paikkaan oli puol tuntia kuoppaista tietä ja se oli taas tuskaa. Mutta taas kun pääsin autosta ulos olo helpottu. Siellä oltiin sit useampi tunti ja oli hyvä olla taas. Kotimatkan nukuin melkeen koko matkan ja loppumatkasta tuli vaan kaks vihlontaa. Suoraan sänkyyn nukkumaan ja sain hyvin nukuttua.
Tänään pitäis mennä jouluruokaostoksille, siis ostaa ruuat seuraavaksi viideksi päiväksi! Saa nähdä mennäänkö suoraan Cittarista äippäpolille... Onneks mennään koko perheen voimin niin voin juoksuttaa miestä ja lapsia hakemaan tavaroita ja ite vaan odotella kärryjen kanssa. :D
Kerrotteko te muuten rehellisesti miehelle miltä tuntuu jos on kivuliaita suppareita tms? Mä en eilen uskaltanut sanoa mitään miehelle kun pelkäsin että se köyttää mut seuraavaks sänkyyn eikä oikeesti anna mun tehdä enää mitään kotona, saatikka lähteä kauppaan. Mutta näkihän se päältäpäin etten voi hyvin ja kyseli jatkuvasti miten voin ja vastasin välttelevästi etten oikein hyvin mutta kyllä se tästä... Onneks sain pysyttyä hiljaa enkä älähtänyt ääneen kun vihlo.