Tiada sehän on vaan hyvä, että on oireita: mitä vahvemmat raskaushormonit, sitä parempi lapselle vaikka pahempi äidille.
Minä oon nauranut, että selvillä vesillä ollaan, kun huuto kuuluu. Mutta eihän sitä olla oikeestaan sittenkään - toivonkin siis vain saavani kuolla ennen lastani.
Exä yritti opettaa, että elä sairasta tulevaa, pilaat vaan nykyisyytes. Ei ole helppoa, mutta yritän. Ja tässä en kuitenkaan pysty tekemään lapsen turvaksi mitään, niin koitan edes tehdä itselleni. Onpahan toukankin mukavampi kölliä onnellisen mamman mahassa.
Kyllä nää täältä vielä iloksi muuttuu. Alkaa selvästi olla syksy tuloillaan, kun kaikilla tuntuu olevan vähän masentuneita mietteitä :)