Oireet

Mulla on kans alkanu ilmetä väsymystä. Pakko vedellä jotain 9 tunnin yöunia ja siltiki meinaa väsyttää. Tänäki aamuna ihmettelin ku en millään meinannu päästä sängystä ylös, ois voinu vaan nukkua ja nukkua o.O En tiiä sitte protestoiko elimistö tätä muuttostressiä ku harkkasupistuksiaki on ollu enemmän, eilen illalla tuli jo yhessä välissä ihan säännöllisen tuntusestikin, mutta onneksi laantuivat sitten. Kipeitähän ne ei oo, mutta ei kyllä mukaviksikaan voi sanoa.
 

mulla oli viime yönä lonkat niin kipeet et valvoin klo 4.00 eteenpäin. sit aamulla nukuin pommiin ja tuli kauhee kiire töihin! on tää vaan raskasta tää loppu kun on kaiken maailman vaivoja. onneks noita lonkkakipuja ja selkäjuttuja ei oo niin paljoo ollut, mut aina välillä. mulla on lantio/alavata/alaselkä jotenkin tosi tukalan, ahtaan oloinen. en tiedä onko vauva jo sit aika alöhaalla. supisteluita ollut selvästi vähemmän kun esikoisesta. vauvakin liikkuu paljon vähemmän(mut ihan tarpeeksi kuitenkin:))

voi kun alkais jo mammis vielä pari viikkoa, 10 työpäivää. kamppailen koko ajan et haenko saikkua väsymyksen ja hankalan olon takia vai tsemppaanko tuon lyhyen ajan loppuun. kyllähän sen jaksaa mut aika v äsynyt on. oon kyllä yrittänyt hemmotella itteäni välillä kaikilla jutuilla mm. nyt oon menossa raskausajan hierontaan ja sit se uiminen on ollut mukavaa. vähän jaksaa oireitakin paremmin.

 
Mullakin on alkanut unentarve lisääntyä. Arkisin onneksi nousen pirteänä, mutta viikonloput yleensä nukun ihan vajaita öitä, joten päivät sit koomailen.

Jalat alkaa väsyä jo aika nopeasti kävelystä ja jalkeillaolosta, mutta onneksi mies on mestari jalkahieronnassa ja hierookin onneksi joka ilta.

Muuten taidan olla aika onnekas oireiden suhteen, sillä jaksan töissä vielä ihan moitteetta. Treenatakin jaksaa vielä jokseenkin. Ei siis valittamista saati kiire mammikselle. Tosin voihan se olotila muuttua äkkiäkin huonompaan suuntaan.
 
Huhhu... Selkäkipu jonka takia sairaslomalla kolmatta viikkoa puhumattakaan liitoskivuista(!) ja rytmihäiriöistä. :(
Oon käynyt sydänfilmissä mutta ei ne saanu siihen niitä häiriöitä. Nää tykytykset tulee illalla ja niitä tuleekin sit monta putkeen, että vaan lepo auttaa niihin.
Jos on liian hektinen päivä ettei kerkee levätä niin sen huomaa illalla kun menee nukkumaan. Leposyke on ihan normaali koko ajan 70-80 mitään oireita ei oo, niin sanoivat ettei vaikuta vaaralliselta, jos alkaa tuntuu kipua rinnassa ni sitten samantien lääkäriin! 
 
Selkä meinaa oireilla täälläkin, onneksi ei vielä pahasti. Työpäivän jälkeen alkaa välillä vihottelemaan. Illalla tulee myös enemmän supistuksia, ja ne ovat pitkiä ja aika inhottavia... Viime yönä sain kuitenkin nukuttua poikkeuksellisen hyvin, ei tarvinnut edes juosta vessassa. :D Koomista tässä on se, että mieheni tuntuu "kopioivan" oireitani - taitaa elää niin täysillä tässä raskaudessa mukana! Sanoinkin hänelle eilen, että miten sitten synnytyksessä käy, onko meitä siellä sitten kaksi myös synnytyskivuissa voikeroimassa... Saa nähdä kumpi meistä tarvitsee eniten kivunlievitystä! ;) 
 
Jemmi, mullakin on noita rytmihäiriöitä (tai mitä lie nopealyöntisyyttä) ollut nyt monena iltana. Mulla on ollut niitä ennen raskauttakin aina joskus, mut nyt niitä on ollu useasti. En ole koskaan käynyt tutkimuksissa ja muistelen lukeneeni jostain, että raskaana nää olis aika tavallisia. Kofeiinista ei varmaan voi johtua, kun käytän ihan minimaalisen vähän. Ikävä tunne, mut mulla mennyt aina nopeesti ohi. Toivottavasti myös sulla!
 
Mulla on kans tullut väsymys mukaan kuvioihin, mutta voi johtua myöskin huonosta nukkumisesta lonkkakipujen vuoksi :(

Uutena oireena on kamala kutina vatsassa.. Muuten ihan normaali olo ja mikään muu paikka ei kutise, joten ilmeisesti tuo vatsanahka joutuu nyt venymään oikein kunnolla.
 
Mulla tulee kanssa sydämen lisälyöntejä / rytmihäiriöitä. On ollu niitä jo ennen raskautta ja on tutkittu semmosella vuorokauden kestävällä nauhotuksella (koko päivä kannetaan kotona semmosta pikku laitetta ja on lätkät rinnassa), eivätkä olleet mitään vaarallisia. Kivan tuntusiahan ne ei silti oo :-/ Leposyke on kans aina ollu omasta mielestä korkea, yleensä semmone 80. Kunnon rasituksessa saattanu nousta jonneki 180-190. Kerran kuntosalilla yks pappa kattoki minu crosstrainerin sykelukemia ja totesi, että "Minut ois saanu jo viedä ambulanssilla jos tommosella sykkeellä reenaisin" :D En tajua mistä tuo leposykkeen tiheys johtuu, neuvolassaki varmaa luulevat että jännitän ku se aina huitelee jossai 80-90.

Kurjaa, että niin monella selkä vaivaa :( Toivottavasti pystytte lepäileen tarpeeksi ja saatte vähän helpotusta!

Mahanahka on täälläki tosi kireällä. Rapsuttelen sitä pitkin päivää, mutta ihan tolkuttomasti se ei kutise. Pitäis muistaa laittaa siihen manteliöljyä, ettei iho ihan ratkea. Kylkikivut meinaa kans vaivata, joten varmaan maha on taas lähiaikoina ottamassa kasvuspurttia. Veljeni kyseli jo viimeksi mahan nähdessään vähän hämmentyneenä, että vieläkö se kasvaa :D
 
Mulla on myöskin ollut leposyke tosi korkealla ja neuvolassa sanoivat sen kuuluvan raskauteen. Kovin kivalta se ei tietenkään tunnu varsinkaan jos tulee lisäksi noita lisälyöntejä.

Vielä tuosta kutisevasta mahanahkasta: Oon öljynnyt sitä monta kertaa päivässä ja se auttaakin ehkä eniten siihen kiristävään tunteeseen, mutta nyt tuntuu, ettei kutina lähde millään
 
Täällä ollu nyt parina edellisenä iltana nilkat ihan turvoksissa. On ku ois joku elefanttitauti iskeny. Onneksi kuitenkin aina aamuun mennessä tasaantanu. 

Väsymys myös lisääntynyt. Tosin johtunee pääasiassa siitä, etten saa enää öitä kunnolla nukutuksi, kun nenä on tukossa (tukkoisuus jatkunu siis jo joulukuun puolivälistä), vähän väliä joutuu käymään pissalla ja maha on niin iso, ettei hyvää nukkuma-asentoa tahdo löytyä millään. Päikkäreistä tullu tätä nykyä päivän kohokohta. :)

Sit huomasin, et mun vasemman polven kupeessa jo vuosia ollu pieni suonikohjun alku on nyt kehkeytyny ihan oikeaksi suonikohjuksi. Suht pieneksi onneksi, mutta kuitenkin. Ärsyttää, vaikka tiesin sitä kyllä odottaa. Sukuvika.
 
Mä luen tän kyl oireisiin, ehkäpä menee siihen hormonitoimintaan?

Mulle on tullu ihan kamala himo mennä naimisiin! :D Ennen siis ajattelin, että ehtiihän tuota naimisiin sitten joskus, kaikki ajallaan.. Mutta nyt yhtäkkiä on puskenu ihan kamalat halut saada miehen sukunimi ja olla vaimo. Apua, oikeesti. :D Ja kun tiedän, että tää on niin naurettavaa, ja raskauden aikanakin fiilis oli sama, että kaikki ajallaan, mutta nyt ihan parina viime viikkona mä huomaan toivovani joka välissä olevani vaimo. Arrrggghh! :D

Muutenkin on näitä himoja ilmennyt (kaikki ei huonoja): Shoppailuhimo, siivoushimo, pyykkäyshimo, leivontahimo.. Onneks niihin itse leipomuksiin ei ole himo, niin ei ole paljoa tullut leivottuakaan sitten, mutta se tunne kun päätän olla leipomatta koska siinä ei ole mitään järkeä, on vähän häiritsevä - ehkä vois verrata siihen, että kun aivastus on tulossa ja sitten jos se ei tuukaan ni tulee sellane tuskane olo, ni täs leipomisessa on sama :D Mut tosiaan, pullan/makeenhimo ei oo iskenyt, pikemminkin halu syödä terveellisesti. Ihan hyvä sekin.
 
Ainiin; sitten mulla on myös näitä ihme pelkotiloja! Muistelin et joku muukin ois pelänny jonku hullun hyökkäyksiä tms, mut en nyt nopeella silmäilyllä löydä sitä tekstiä enää. Kuitenkin, mä pelkään mun työmatkalla ylittää yhtä isoa siltaa, jonka alla menee autotie. Pelkään, että mun takaa (tai edestäkin) tulee vastaan joku hullu, ja sitten lehdistä luetaan että "raskaana oleva nainen tuupattiin sillalta alas vailla järkevää selitystä, vauva menehtyi" tai jotain vastaavaa. Mä oon jopa jo käynyt mielessäni erilaisia pelastuskeinojakin tuonlaiseen uhkaavaan tilanteeseen.

On mulla muitakin vainoharhapelkoja, mutta toi on ehkä pahin kun kuljen sen sillan yli kaks kertaa päivässä.

Onneks torstaista lähtien kuljen autolla töihin, josko loppuis toi pelko sitten :D
 
Voi ei Huuhkaja, ihania noi sun himot, etenkin toi naimisiinmenohimo. :) Mä NIIN toivoisin, et muhunkin iskis jonkinlainen siivoushimo, mutta ainakaan toistaseks sellasesta ei oo ollu mitään tietoa. Eli sitä odotellessa. Sitten taas näistä mun jalkaoireista... Eilen illalla ei ollu nilkat yhtään turvoksissa ja ehdin jo riemuita, kunnes sitten tänä aamuna heräsin neljän aikaan aivan JÄRKYTTÄVÄÄN suonenvetoon molemmissa pohkeissa. Siis se kipu oli jotain niin jäätävää, etten hetkeen pystyny muuta kuin huutamaan ja huitomaan paniikissa ja mieskin ehti jo säikähtää, että helkkari sentään, nytkö se synnytys sitten alko. No, miehen tarjoamalla pienellä venytysavustuksella ne sitten saatiin kyllä lakkaamaan, mutta sen jälkeen on molemmat pohkeet ollu koko päivän ihan jumissa. Ei kiva. Mitäköhän seuraavaksi? Sorry, jos tää teksti tuli taas yhteen pötköön. Ilmeisesti iPadilla kirjoittaessa tähän ei jostain syystä saa tehtyä mitään kappalejakoja...? Tai sitten mä en vaan osaa, kun oon niin surkee näitten teknisten vempeleiden kanssa.
 
Mä inhoon siivoomista oikeesti niin mulla on nyt järjetön siivous intoilu kanssa! viime raskaudessa oli sama juttu, se liittyy mulla ainaki tähä pesänrakennusviettii :D
 
Täälläkin kaikkia hormoonihimoja! Ei ihan varsinaista niamisiinmenohimoa, mutta ihan valtavasti kaipaan sellasta yhteen kuuluvuuden tunnetta miehen kanssa, jotenkin koko aika roikun sen käsipuolessa ja kiehnään kyljessä, onneksi mies ihanasti mua aina helliikin, vähän helpottaa :)
Leipomista ja ruuan laittoa rakastan muutenkin, ja nyt voisin tehdä sitä koko aika! Plus että oon innostunut kokeilemaan kaikkia reseptejä vauvan ristiäisiin :)
Siivomiseen en oo vielä ryhtynyt, vähän se himottaa, mutta pelkään että himo loppuu ja sitten likaantuu uudestaan niin tietoisesti oon vähän lykännyt suur siivouksen aloittamista, pientä puunausta tulee tehtyä kyllä koko aika.

Sykkeestä; mulla on myös tosi reipas syke luonnostaan ja tosiaan raskaus ei oo sitä mitenkään rauhottanu, useesti neuvolassa siellä n. 100, kun verenpainetta mitataan! Oon pari kertaa teettänyt kuntosaleilla ihan sellasen laajemman kuntotestin niin aina ne personaltrainerit ihan tuskissaan kun ei mulla meinaa laskee syke niin alas, että sen voisi luotettavasti alottaa:D
Ja sama kans, ei tarvii kun suunnillee katsoo juoksumattoa kun syke livahtaa sinne 190!
Meidän äitille on sanottu kun mua odotti, että on niin nopee syke, että varmaan poika, ja ilmeisesti sama mun pikkusella kun syke aina huitelee yli 150 :)

Ps. meilläkään iPad ei tee kappalejakoa, en usko että vika on käyttäjässä ;)
 
Pikkulintu: Ootko koskaan tutkituttanut, voisko toi korkea syke olla oire jostakin. Mulla oli aikanaan korkea syke kilpirauhasen liikatoiminnan vuoksi. Muita oireita mulla ei ollu ja siks koko sairaus paljastu ikään kuin sattumalta, kun olin jonkun muun syyn vuoks lääkärillä ja tulin ohimennen maininneeks sille tosta sykkeestä ja se sit päätti ottaa multa varmuuden vuoks kilpirauhaskokeetkin. Sittemmin, ton liikatoiminnan tultua kuntoon, mun syke on ollu ihan eri lukemissa kuin aiemmin. Vaikka tottakai joillakin voi olla korkea syke ihan luonnostaan, ilman mitään sairauksiakin. Mutta jos toi syke mietityttää, niin kannattaa siitä lääkärille mainita. En mäkään tuolloin aikanaan osannu aavistaakaan, et mulla vois olla joku sairaus, joka aiheuttaa mulle korkean sykkeen, varsinkaan kun en tuntenu oloani yhtään sairaaksi. Oma napa: Sain vihdoin viimein varattua ajan lääkärille tän jo kaks kuukautta kestäneen nenän tukkoisuuden takia. Toivottavasti saan tähän nyt apua. Viime yönä meinas itku päästä, kun olin ihan superväsynyt, mutta en vaan pystyny nukkumaan, kun nekku oli niin tukossa.
 
Huuhkaja: Oisinkohan ollu minä, joka niitä hyökkääjiä on pelänny :D Jotenki muistelisin, että oon tänneki jotain joskus kirjottanu, mutta en ny muista... Enivei, mulla oikeesti tulee kans ihan järjettömiä pelkotiloja näitten hormonihöyryjen takia. Jotenki sitä haluaa suojella tuota pientä niin kovasti, että on iha varma, että kaupungilla ihmiset vaanii raskaana olevia naisia, tai että sattuu joku kamala onnettomuus. Joskus aikasemmin esim. pelkäsin, että kompastun ja kaadun PÖYDÄLLÄ oleviin sukkapuikkoihin. Muuton yhteydessä vanhempani varoittelivat, että et nyt sitten kiipeä mihinkään, ettet tipu ja satuta itteäs ja vauvaa. Rupesin viittä vaille itkemään jo pelkästä ajatuksesta, vaikka vanhemmat ihan vaan sanoivat, eivät edes mitenkään saarnanneet. Tuli ihan hirveä huonoäiti-fiilis kun olin aiemmin päivällä kiivenny tuolille seisomaan. Että niin, hormonit <3 Hyvä tietää, että ne muilleki aiheuttaa logiikan rapistumista, luulin jo höpsähtäneeni ihan täysin :D
 
Hormonihöyryistä Mulla ollut koko raskauden ajan tosi seesteinen olo. Ajattelin jo, että mulla ei taida hormonit mitenkään kauheasti vaikuttaa mielialaan. Eilen sitte katsoin topcheffiä ja siinä näytettiin possuja sikalassa. Mua alkoi itkettää, kun reppanat elivät metallialustalla tylsän näköisessä karsinassa. Itkin miehelle, että niiden pitää saada rypeä mudassa ja kuopia maata ja touhuta muuta sikamaista hommaa. Yllätyin itse omasta reaktiosta. 
 
Mulla alko vessarumba hieman ennen kun plussasin ja sitä myötä unenlaatu heikkeni ja joka yö ramppaan vessassa 1-2h välein. Pahoinvointia oli koko ensimmäisen kolmanneksen aikana ja loppu kyllä heti. Onneksi. :x Lähtöpaino ennen raskautta mulla oli n. 62kg ja pahoinvoinnin aikana paino tippu 60 kiloon. Mutta nyt on jo semmoiset 11kg tullut tähän mennessä (viikot siis 32 + 5). Toisella kolmanneksella oli lähinnä kohdunkasvukipuja, mutta nyt viimeisellä kolmanneksella kun kohtu rupee uhkaavasti lähestyä jo kylkikaaria, niin yläselkä on tosi kipeä, lantion seudulla tuntuu painetta, samoin alaselkä. Harjoitussupparitkin ovat jo ilmestyneet. Alan jo pikkuhiljaa toivomaan et aika menisi nopeasti ja tää pieni rakkaus tulisi jo pihalle. Lääkärintarkastuksessa tuli selväksi, että onneksi ei ole ennenaikaisuutta tiedossa. :)
 
Varpunen78; mä neuvolalääkärissä juttelin tuosta sykkeestä ja sanoi, että on varmaan vaa nopee syke ja nyt raskauden myötä se vielä entisestään muuttunut.. mutta voisko olla, että raskauden takia sivuuttikin muut mahdolliset syyt.. Mun tädin miehellä oli samaa, ja se oli aina luullut olevansa vaan huonokuntoinen, jossain työhöntulotarkastuksessa oli löytynyt jokin synnynnäinen läppävika, mistä korkee syke johtui..
Jotenkin oon luottavaisin mielin, kun ei tosiaan muuta oo ja oon aina ollu samanlainen, ehkäpä ensi kerralla lääkärissä kumminkin vielä varmistan asiaa, kiitos kun kerroit tuommosestakin mahdollisuudesta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top