Oireet

Oon jo pitemmän aikaa käyttänyt sellaisia kenkiä jotka voin vain työntää jalkaan, koska kumartuminen ja kyykistyminen on niin tuskasen hankalaa. No tänään sitten päätin kuitenkin laittaa sellaiset vetoketjulliset kengät jalkaan ja jouduin niitä vetämään jalkaan, niin mulla venähti jotenkin kummasti kumpikin nivunen ja en pysty kunnolla edes käveleen enään ku käy niin kipeää...Vähänkö mua nyt vituttaa ihan suunnattomasti ku ei sitten pääse taas liikkumaan yhtään mihinkään :(
 
Lapsi on alkanut painaa aika paljon ikävästi, joten ähinää ja puhinaa on riittänyt.
Hengästyn jo yrityksestä vaihtaa asentoa sohvalla/sängyssä, ja tosiaan sitä asentoa on aika huono löytää, sillä tuntuu että joka asennossa sattuu johonkin.

Tosi vaikee olla. Ärsyttää ja ahistaa.
 
Mulla on tullut jo useita viikkoja maitomaista nestettä rinnoista, pääasiassa se on ollut valkoista, kirkasta tai keltaista. Nyt kuitenkin tuli veristä (aika vaaleanpunaista, eli ei mitään tosi punaista) nestettä toisesta rinnasta. Pitää huomenna soitella neuvolaan ja kysyä, onko se ihan normaalia. Meillä on suvussa ollut paljon rintasyöpää ja verenvuoto rinnoista voi olla syövänkin merkki, mutta voisiko tuo nyt liittyä jotenkin raskauteen?
 
anna-helena Olen kuullut, että verinen vuoto rinnoista voi olla täysin nomaaliakin raskauden aikana tai pian raskauden jälkeen. Asia täytyy kuitenkin aina tutkia ja varmistaa ettei taustalla ole muuta. Soititko neuvolaan ja mitä sanoivat?
 
Muutoin täällä voidaan yhä mainiosti, mutta tuntuu siltä että kylkiluut painavat mahaa ja joutuu olemaan tosi tarkkaan selkä suorassa että ei tunnu ikävältä. Noh, tekeepähän hyvää ryhdille.
 
Täälläkin voitu nyt paremmin, kun sain Nasonexia tähän pitkään jatkuneeseen nenän tukkoisuuteen. :) Ois vaan pitäny mennä sinne lääkäriin jo aikaa sitten, ni ei ois tarvinnu turhaan kärvistellä. Mitään varsinaisia kipujahan mulla ei oo ollu koko raskausaikana, joten siinä mielessä on kai pakko olla aika tyytyväinen.
 
Ai niin... paitsi se yksi hurja suonenveto tietty, mutta sekään ei oo onneks enää uusinu. Lienenkö juonut tuolloin liian vähän vettä tai jotain.
 
Vituttaa ja masentaa! Tuntuu, että tää raskaus on tuhonnu koko mun kropan eikä paluuta entiseen enää liene. Mitään sen kummempia kipuja mulla ei oo edelleenkään, mutta varmaan kaikki muut mahdolliset raskausvaivat kyllä. Enkä puhu nyt mistään painonnoususta, vaikka painoakin on kyllä tullu ihan riittävästi. Siitä uskon kuitenkin pääseväni eroon, kunhan otan itseäni niskasta kiinni.

Jo heti alussa multa lähti varmaan puolet hiuksista. En tiiä, johtuko se e-pillereiden pois jättämisestä vai raskaaksi tulemisesta, mutta väliäkö sillä, niin kuitenkin kävi. Nyt odotan "innolla" tulevaa imetysaikaa... saa nähdä, tuleeko musta sen myötä kokonaan kalju.

Hiuskatastrofin jälkeen puhkes akne, joka on kyllä sittemmin jo rauhoittunut, mutta jätti koko naaman ihan kirjavaksi. Enää ei kehtaa edes lähikaupassa mennä käymään ilman hirvittävää meikkivoiteen kanssa läträystä ja puuterointia.

Joulukuun puolivälissä alko nenän tukkoisuus, johon luulin jo löytäneeni avun Nasonexista, mutta ei... Sekin vaiva tuli takaisin eikä siihen tunnu olevan apua yhtään mistään. Koko ajan on suht tukala olo, mutta etenkin öisin kun pitäisi yrittää nukkua. Ihan niinku tästä mahasta ei ois ollu jo tarpeeks riesaa nukkuessa...

Vasempaan jalkaani olen saanut "koristeeksi" kauniisti kiemurtelevan, sinertävän suonikohjun. Se oli aluksi ihan pieni, mutta on sittemmin kasvanut ns. kelpo mittoihin. Eli hyvästi vaan kaikki hameet ja shortsit! 

Ja nyt viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä olen saanut riesakseni tietyt, raskauden loppuvaiheeseen liittyvät alapäävaivat, joita en nyt ilkeä alkaa tässä sen tarkemmin avaamaan, mutta jotka koen erittäin kiusallisina, jopa noloina. Niihinkään ei onneksi omalla kohdallani liity kipuja (mikä olisi täysin mahdollista sekin), mutta se ällötys ja häpeän tunne ja pelko siitä, että ko. vaivat jäävät pysyviksi... Se vetää kyllä tehokkaasti mielen maahan. :(

Summa summarum, välillä tuntuu, että olikohan tämä raskaus sittenkään multa ihan viisas veto... Ehkä mun kroppaa ei vaan oo tehty kestämään tällaista, vaikka nainen olenkin. Oikeastaan tästä puuttuu enää se, että saan synnytyksessä jotkut järkyttävät repeämät enkä pysty istumaan vuoteen. Jotenkin sekään ei enää yllättäis mua yhtään. Ois pikemminkin ikään kuin luonnollinen jatkumo näille mun alapäävaivoille.

Anteeks tää valitus, mut oli ihan pakko purkaa tätä pahaa mieltä jonnekin.
 
Raskauden alussa oli pientä pahoinvointia, mutta muuten oon ollut kyllä aika oireeton,
nyt loppua kohden on alkanut tulla aivan sietämättömiä nivuskipuja, sängyltä, sohvalta ja jopa vessanpöntöltä nouseminen tekee kipeetä, kävelystä puhumattakaan..
En tiedä onko noihin nivuskipuihin oikeen mitään apua, kun oon venytellyt ja kokeillut mammajoogaa, mutta niistä ei oo kyllä ollut minkään näköistä apua mihinkään suuntaan.

Maanantaina ois neuvola, jos sieltä osais vaikka antaa jotaki neuvoja jos tähän nyt edes on minkään näköstä lievitystä.

Tänään on 34+0 ja loppu alkaa jo häämöttää :)
 
iiu: Minä olen ymmärtänyt, että noihin lantion löystymiskipuihin ei missään tapauksessa saisi venytellä. Se voi pahentaa tilannetta, kun nivelet on jo valmiiksi löysät. Mulla kanssa on nivuset ja erityisesti häpyluu melkoisen kipeänä koko ajan. Olen huomannut että parhaiten auttaa lepo. Muuta keinoa ei oikein ole...
 

varpunen79: jos yhtään lohduttaa niin mulla on ihan samat tuntemukset. oon aina sanonut ettei mua oo luotu olemaan raskaana...toki nyt vähän vitsillä. mut on tää vaan tuntunut raskaalta. alkuun oli niin kamala pahoinvointi joka jäi lievänä päälle sellasena etovana olona ja viime yönä taas oksentelin menemään kun se pahoinvointi on taas vähän nostanut päätään enemmän. ja kaiken lisäks mulla on sellanen paineentunne alaselässä ja alavatsa piukeena koko ajan, ahdistaa kaikki vatteet(ne jotka vielä päälle menee) ja vauva painaa rakkoa koko ajan. yöllä nukun huonosti, viime yönä nukahdin aamukuudelta kun nyt on tää flunssakin päällä. pientä alapäävaivaa täälläkin myös joka murehdituttaa... eilen itkin asioita äidilleni puhelimessa. itekään en kauheen KIpeenä oo ollut, välillä lonkista ja alaselästä vaan, mut se on kyl pientä verrattuna muuhun. toi paha olo on kaikkein kauhein, en mä muistakaan millasta on kun on normaali olo, saa nukkua suht rauhassa.

kauheeta kun kauan odotettu raskaus on nyt sitä et valittaa ja ei enää jaksais olla edes raskaana. pelkään kans että jotain kamalia repeämiä tai pidätyskykyongelmia tulee:(

välillä musta tuntuu kaikki tää valitus aika koomiseltakin, vaikkei tää nyt kivaa oo. onneks on "helppoja päiviäkin" et jaksaa aika hyvin, nyt ei vaan ihan hetkeen oo ollu.mut sen sanoin miehelle, et vaikak tulis millanen vaativa koliikkivauva niin jos mä saan olla oireettomana, niin ei kyl hetkauta enää yövalvomiset mitenkään!:)

 
Kiitos Vitsukka, kyllähän se lohduttaa kuulla, että on joku muukin, jolla on samoja tuntemuksia. Onneksi nyt on jo maaliskuu. Itelläni on LA 2.4. enkä kyllä pistäis yhtään pahakseni, jos tää murunen päättäis syntyä jo tän kuun puolivälissä. Yritetään jaksaa vielä nämä viimeiset viikot, kohta tää piina meiltä päättyy. :) Ja toivotaan, ettei meille ainakaan enää uusia vaivoja ilmaantuisi, ei nyt raskaana ollessa eikä synnytyksessä, kun on näissä entisissäkin jo ihan tarpeeksi kestämistä.
 
Täällä uusia oireita mitkä enteilee synnytyksen lähestymistä on että, kummastakin rinnasta on tullu maitopisarat ja muutamana päivänä muutama pisara vaalenpunaista vuotoa.. mut ihmekkös tuo, kun viimesessä lääkärineuvolassa oli paikat jo kahelle sormelle auki ja kohdunkaula pehmeä :) saas nyt nähä milloin alkaa tapahtua. LA on kolme viikkoa!! ja tosi napakoita supistuksia on joka päivä ja välillä jo kipeitäkin, mut ei säännöllistä. Jännittää että alkaako tämäkin synnytys lapsiveden menolla vai supistuksilla tällä kertaa :D 
Ei vaan jaksa enää odottaa, on niin "täysi" olo!! :)
 
Ahtaalta tuntuu täälläki! Ja 3 viikkoa 3 päivää ois laskettuun...
Nyt on pari pävää ollu aika kipeetä muutenki... Nukkuminen on melkosta sähellystä ku väärässä asennossa tulee tosi helpoti särkyjä. Häpyluun kohilta särkee siihen malliin että on tainnu muksu asettua lähtökuoppiin. Eilen tuikkas tosi kipeesti toiselle puolelle alavatsaan! Säikähin ihan ja hetken irvisteltyä pääsin vähä liikkeelle, mutta loppu illan aina välillä teki kipeetä samaan paikkaan... Liikkeet tuntuu onneksi ihan normaalisti, niin ei tarvi huolestua, mutta kyllä sitä varmaan ehtii tässä seuraavien viikkojen aikana hyvinki kyllästyö tähän ähisemiseen ja irvistelyyn!
 
Ja täällä supistaa, supistaa ja supistaa... Vatsa kuin kivimöykky. Tosin välillä se muuttaa muotoaan. :D Joskus sattuu, useimmiten vaan kiristää. Eilinen kauppareissu oli aika tukala, kun baby tuntui painavan kovin alhaalla ja samalla supisteli tuntuvasti. Varmaan viipotin menemään kuin mikäkin ankka... :) 
 
Musta tuntuu et mun maha räjähtää kohta ku vauva pyörii nii helkkaristi vielä! Ada oli asettunut jo aikaa sitte tässä vaiheessa rt:hen mua pelottaa et mihinköhä tää ukkeli meinas jäädä. Ja noi liikkeet sattuu välil ni jumalattomasti! Ku ei ma adasta sattunut.. Mulla vaivaa myös issias kipu ja liitoskivut ovat ymös tulleet jes.. adasta kun ei ollut yhtikäs mitäään. Huomenna onneks mul o fysioterapeutille aika et jospa se antais jtn helpottavia ohjeita ym.. 
 
Tukalaa, tukalaa, tukalaa. huoh.. 

Hengittäminen on vaikeeta ku tuntuu että tän jalat painaa mua johonki keuhkoihin, Joutuu ihan hengittää syvään mut sittenku vaihtaa asentoa niin helpottaa.
varsinkin normaali asennossa jos istuu niin ei tuu mitään.

Öisin nukkuminen on sieltä syvältä itsestään ku vuorotellen molemmat kyljet puutuu ja tän mahan kanssa pyöriminen ei oo helppoa. 

Sukkapuikkomaisia kipuja tulee alapäähän sillon tällön ja joutuu hidastaa tahtia... tuntuu tosi ilkeiltä.
Supistuksia ei oo ollu kun kerran harjotussuppari, olin varma että nyt alkaa maailman mahtavimmat menkat, mut ei.. siihen jämähti :D 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top