Oireet

Jemmi.. Tiedän tuon siun tunteen niin hyvin. Mulla tosin tulee noita kipuja jo ihan levossakin.. Saas nähä selviinkö huhtikuulle asti. ;-) Itellä ainakin sellaset tuntemukset ja turvotukset kun aikasemmista raskauksista ihan viimesillään. Tänään neuvolassakin sf-mitta oli 38cm :-\
 
Pitkästä aikaa ehtii taas riipustelemaankin tänne jotain..

Tää ei nyt oikein mikään oire välttämättä ole mutta onko joku muukin huomannut että kasvavan kummun peittäisi karvapeite?? :D No siis ei nyt niin vahvaa karvan kasvua kuin miehillä mutta mielestäni on karvaisempi iho kuin ennen raskautta.. Taikka sitten ei ole vatsa ollut aiemmin niin silmien edessä kuin nyt.. :D
 
tillinvarsi: Kyllä! Aika aikaisin vielä tuli nuita karvoja tohon vatsaan.... jotain evoluution jäänteitä varmaan ;) Pysyy vaavi lämpimänä... Mutta kauheen kaunista se ei kyllä oo!
 
Juu täälläkin on karvat kasvanut mahaan jo monta kuukautta sitten. Ei niitä enään jotenkin ajattele paitsi kun menee neuvolaan ja se alkaa tutkiin mahaa ja siinä on ihan sairaan kirkas valo, niin ne karvat oikeen loistaa siinä mahassa :D

Mulla on uusimpana oireena tullut nyt ihan kauheat kylkiluu kivut. Ei pysty nukkua, ei pysty istua, ei pysty käyttämään rintsikoita ku tuntuu että kylkiluut napsahtaa katki tuosta heti rintojen alta :(
 
Täältäki löytyy karvamasu! :D Just neuvolassa aina hävettää ku ne karvat oikee korostuu, mutta eiköhän nuo terkat oo tottunu :P

Nukkuminen on alkanu saada uusia haasteita joo -___- Öisin jää vissii joku hermo tuosta toisesta lonkasta pinteeseen ja alkaa vetämään jalkaa kramppiin. Viime yöki meni sopivaa asentoa ettiessä, ja lopulta kun tungin tyynyä jalan alle ja peittoa myttyyn rintakehän alle, sain tuettua itteni silleen että pystyy nukkumaan.

Muutenhan tää odottaminen on ihanaa ja masuaki tulee myöhemmin varmasti ikävä, mutta kyllä tuo kropan hajoilu ja liikkumisten rajoittuminen hajottaa vähän mielialaakin. Oottaa jo niin kovasti, että sais pienen syliin ja kroppansa edes jollain tasolla takaisin :)
 
Mulle ilmestyi herpes huuleen. Koskaan ennen ei ole ollut, en moneen päivään tajunnut edes että mikä ihme kutittaa ja kirvelee!
 
Myös täällä on nyt alkanut tuntumaan noita häpyluu- ja nivuskipuja. Ei mitään järisyttävän pahoja onneksi, mutta kuitenkin. Pitkällehän tässä päästiinkin ilman juuri minkäänlaisia kipuoireita (rv nyt 37+2). Etenkin nuo kivut tuntuvat vaivaavan iltaisin. Jos on koko päivän ollu liikkeellä ja touhunnu jotain ja illalla heittäytyy sohvalle pitkäkseen, niin siitäpä ei enää sitten noustakaan ihan noin vain.

Niin ikään tuon vatsakarvoituksen havaitsin tässä jo jokin aika sitten. Onneksi kysymyksessä on kuitenkin vain sellainen hento, vaalea karvoitus, jota ei juuri huomaa, ellei nyt ihan lähietäisyydeltä vatsaa tarkastele.
 
Täälläkin karvainen masu, en oo ihan varma onko karvan kasvu yltynyt vai onko ihon venymisestä vaan noussut pystyyn kaikki karvat, huvittava näky kyllä tietyssä valossa kun onku mikäkin merisiili :D

Häpyluu- ja nivuskivut vaihtelee päivittäin, välillä hyviäkin päiviä, pahinta just jos on paljon liikkunut ja sit erehtyy pysähtymään, ei kyllä takuulla pääse enää jatkamaan!
 
Tässä on ihan viime päivinä rinnat kipeytyneet paljon ja nännit varsinkin ovat todella arat! Todella paljon ovat myös kasvanneet, pelottaa vähän kun synnytykseen jälkeen maito nousee ja rinnat sen kun kasvaa lisää. Hui, ne on nytkin ihan tarpeeks isot..
 
Täällä on sunnuntaista asti ollut aika mojovia kipuja tuolla alavatsalla,lienevätkö sitten häpyluu/liitoskipuja vai kohdunkaulan kypsymistä... Jos istuu kauemman ja sit ku nousee ylös niin jessus mitkä kivut! Yöllä herää myös aina, kun kääntyy. Ei kiva! Ainut lohtu on se, et tietää, et ei näitä enää kovin kauaa kestä ;) Viime viikolla kun olin neuvolalekurissa, niin hän yltyi jo sormella koskemaan vauvan päätä- sen verran alas oli jo tullut. Eli mula ei ole ollut ollenkaan näitä hengästymisjuttuja tai potkuja kylkiluihin, ainakaan pahemmin. Tietty nyt koko raskauden on hengästyny nopeemmin kun ennen, mut en silleen nyt loppuvaiheessa oo huomannu sen lisääntyneen. Ja tänään on siis menossa 35+6.
 
Mullakin tuntunut nyt pari päivää enemmän kipuja tuolla alhaalla kuin aiemmin. Koko päivän ollut sellainen paine tuolla häpyliitoksen kohdilla ja nyt inhottavaa vihlontaa alavatsalla ja -selässä. Luultavasti pikkuinen siellä venyttelee paikkoja..
 
Mulla on nyt pariviikkoa tuntunu painetta alakerrassa. ja viikkoon en oo tuntenu ollenkaan oikeen käden sormenpäillä mitään kun ovat niin turvoksissa ja puuduksissa koko ajan ja nyt samaa havaittavissa vasemmassa kädessä.
 
Täällä ollu nyt viimeisen viikon ajan jalat ihan turvoksissa. Alkuun turvotusta oli vain iltaisin ja tilanne normalisoitui aina aamuun mennessä, mutta nyt turvotuksesta tullut ihan ympärivuorokautista. Ainoat kengät, jotka ei vielä purista, on huopikkaat, joten täytyy vissiin toivoa, että nää talviset kelit jatkuu vielä jonkin aikaa, hih! :)

Myös häpyluu- ja nivuskivut pahentuneet kuluneen viikon aikana selvästi. Toivottavasti tää enteilee sitä, että h-hetki on pian käsillä! En millään jaksais enää odottaa...
 
Mulla meni lapsi eilen nyt sit sillai et se painaa ja möyrii virtsarakkoa lähes koko ajan. Käyn useemman kerran tunnissa vessassa, lapsen liikkeet ei oo enää herttasia vaan kivuliaita (tulee mieleen virtsatietulehduskivut aina kun lapsi liikahtaa - muuten ei kipuja oo joten vti-tulehdusta ei oo), ja tää koko tilanne saa mut tosi kireeks.
Oon viettämässä äitiyslomaa nyt lapsuuden kotikulmilla, halusin tulla tänne vielä kun vointi on hyvä ja nyt on mahdollisuus. Nyt tällä hetkellä ehkä nyppii niin paljon että vähän harmittaa että tänne tulin. Oisin tarvinnut enemmän rentoutumista. Tänhetkinen tilanne ei oo rentoutumista nähnytkään.

Jotenkin muutenkin tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee ja mitä lähempänä aika on, niin sitä kireempi mä oon, jos mä en oo siellä omassa turvallisessa kodissani, oman rakkaan miehen lähellä. Mies nimittäin tietenkin on kotona, koska sen täytyy tehdä töitä. Oon siis erossa miehestä ja erossa omista päivittäisrutiineistani sun muista.. En ollenkaan tiennyt/osannut kuvitellakaan, että tää olo tulis oleen tällainen. Jos oisin ees vähän aavistanut, oisin jäänyt kotiin. Ennen kotikulmilla käynti oli ihanaa ja rentouttavaa. Nyt ei. Ei todellakaan. Tosi outoo, et oon näin kiree ja itseasias suoraan vittuuntunut. Haluisin vaan kotiin. Oon täällä vielä 4 päivää. Ja oon ollut 2. :D

Tän täytyy olla hormoneista johtuvaa, sillä katon just tota DC Cupcakes-ohjelmaa, ja jopa se ärsyttää mua. Mut silti pakko kattoa. Se noiden naisten äiti ON NIIN RASITTAVA. AAAAAA! :D

Katottiin eilen Vuosaari-elokuva. Sekin ärsytti! Ne hahmot! Se oli VAIN ELOKUVA, mutta ai että mun teki mieli mennä ruudun läpi ja kuristaa ne kaikki. Ääneen täällä huutelinkin kommentteja niille.

Että joo. Päälimmäinen oire näiden lapsen liikkeistä johtuvien kipujen lisäksi: Vitutus, Vitutus, ja vitutus. Hienoa. Näin sitä rentoudutaan ja valmistaudutaan synnytykseen. Vitutuksella. :D
 
Huuhkaja: Huomasin tuon saman asian ku oltiin miehen kanssa ystäväni luona reissussa 4 päivää ja halusin jo ensimmäisen päivän jälkeen kotia. Ei oo kyllä ikinä ennen ollu niin kamala koti ikävä :D

Oon huomannu nyt jo parin viikon ajan että vauva tunkee päätänsä ihan selvästi alas päin ja oikein ikävästi sitä pyörittelee siellä...käy muuten aika kipeää. Alkanut myös painamaan ihan hulluna tuohon lonkkaluuhun. No jospa se alkais etsiä niitä ulostulo paikkoja pikkuhiljaa :D Maanantaina ois lääkärille aika. Jännittää ihan hulluna et ollaanko sitäyhtään lähempänä synnytystä.

Nukkuminen on mennyt taas vain huonompaan suuntaan. Herään aikalailla siinä viiden aikaan aamulla nykyään aina, mutta toisaalta on hyvä että tosiaan on jo äippälomalla niin voi sit nukkua päivällä päikkäreitä sen mukaan et jos on tosi väsyny.
 
Mulla taas eile illa sattu nii saatanasti alaselkää ja välil tonne alakertaa, sellasel viholavana hermokipuna! Hirvee tunne!! Vauva möyrii jotenki et painaa mu johonki hermoo :( Tnä taas tuli hetkeks samat kivut ku vauva alko myllää mut lopetti sit
 
Mulla oli kipuja koko viime yön vatsassa ja selässä, ja tänä aamuna kipeitä supistuksia, joita sitten jo innolla alettiin miehen kanssa kellottamaan. Ensin viiden minuutin välein nopeita alle minuutin teräviä supistuksia, mutta toisella tunnilla väli kasvoi hiljalleen kymmeneen minuuttiin ja sitten - suureksi pettymykseksi - supistukset muuttuivat taas harjoitussuppareiksi. Ja melkein masennuttiin, oltaisiin oltu niiiin valmiina jo lähtemään synnyttämään!!! Iski suorastaan ketutus maksimus... Eilinen saunan ja pesuhuoneen jynssäys ehkä auttoi lisäämään tehoja suppareihin... No, täytyy ajatella positiivisesti, että kyllä niillä supistuksilla jo varmaan kypsytettiin lisää paikkoja. Mutta en millään jaksaisi odottaa vauvan syntymää! Hermothan tässä menee. Enpä ole ikinä ennen ollut pettynyt ja kiukkuinen siitä, että joku kipu loppuu! Voi meitä loppuraskauden kanssa eläjiä! :D
 
Juu täällä kans ollu tänään kipuileva päivä 37+1. Menkkamaisia kipuja vatsassa ja alaselässä. Aaltomaisia. Neljän seinän sisällä mennään. Tsemppiä kaikille!
 
Huuhkaja, mulla myös ollut pari viikkoa jo kauhee vitsatientulehdusmainen kipu tuolla jossain virtsarakon tietämillä, tosi kurja tunne!! Ja koko aika saa käydä koittamassa josko ois pissahätä oikeesti vai vaan kuvitelmaa, ja jos oikeesti on kova hätä niin aivan kauheesti sattuu ihan koko mahaan! Aivan todella raivostuttavaa!!

Ja tosiaan toiset ihmiset kiristää pinnaa! Anoppiin varsinkin menee hermot aina kun ollaan tekemisissä, joku vaan ottaa päähän siinä niin kovasti.. Toivottavasti menis ohi kun vauva on syntynyt, et johtuis vaan tästä raskaudesta jotenkin. Myös kavereille tulee töksäyteltyä omia mielipiteitä ehkä vähän turhan kärkkäästi.. Toivottavasti vähän rauhotun kun tästä mahasta pääsen eroon :D

Jänniä aikoja eletään jo monissa perheissä jos noin synnytyskivun kaltasia tuntemuksia jo kovasti tulee! Ja kellottamaankin päässy Ceelia! Eiköhän ne supistukset palaa kun niiden aika on ;)
 
Anteeks ny kun kerron tän mut mulla hajoo pää kun muuten ois nyt sitten ne alaselkäkivut poissa ja ummetus myös ja hyvä olla, niin nyt mulle on sitten tullu peräpukamia. Ja siis ai helvetti kun sattuu, koko ajan. En pysty käveleen tai seisoon kunnolla, kun sattuu. Istuessa paine on kai jotenkin hyvä kun siinä ei satu niin paljoo, mut istuminen muuten on sitten pidemmän päälle epämukavaa tän mahan takia.
Helvetti! Alan olla jo niiiin kypsä tähän raskauteen. Kuitenkin nyt sitten taas toivon, että synnytys ei ihan lähiaikoina alkais, koska mä en todellakaan pysty ees ajattelemaan mitään ponnistamista tai muuta tän kivun takia, ja haluaisin muutenkin olla "terveenä" tai "kunnossa" kun synnytys alkaa että ne energiat pystyis kohdistaan oikeeseen paikkaan ja asiaan eikä olis mitään häiriötekijöitä. Tai ainahan saa toivoa..

Huoh.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top