Oireet ja himot

Pahoinvointi ja ylivoimanen väsymys alkais olla onneksi nyt ohi :). Oli melko rankka kokemus kun nuorin on nyt vasta 8kk ja yöherätyksiä/muuta puuhaa kuitenkin on aina enemmän näitten pienten kanssa :dead:

Haju yliherkkyyttä oli itselläkin alussa mutta sekin helpottunut. Jossainvaiheessa piti pidättää hengitystä jokakerta kun avasi jääkaapin oven tai muuten tuli pikainen kutsu vessaan :laughing002

Syömisten kanssa saa vieläkin olla ihmeissään kun tänään maistuu yksi, huomenna toinen ja sitärataa. Monet lempiruoat ja herkut jää nyt syömättä kun ei vaan pysty syömään :sick009
 
Onko teillä ilmennyt masennuksen oireita? Tai onko se normaalia että yllättäen ihan salamana taivaalta on ihan järkyttävän alakuloinen? Mulla se on nyt jatkunut muutaman päivän.
 
Etova olo on ollut jo viikosta 5 eteenpäin. Päivät kuitenkin paljon vaihtelee, välillä ei pysty kun makaamaan huonon olon ja uupumuksen takia, ja jotkut päivät on sitten helpompia, niinkun tänään. En tiedä auttoiko asiaa se kun vedin smoothieta heti herättyä sängyssä, nälkä ja verensokerin laskeminen selvästi tuo huonoa oloa. Yhden kerran aamuyöstä olen yökännyt limaa pönttöön, vatsa taisi olla tyhjä yön jäljiltä niin ei ollut muuta oksennettavaa.

Vähän mietityttää että paljonkahan tästä jatkuvasta napostelusta tulee vielä lisäkiloja :D Turvotus tuli eilen ja jatkuu tänään, alavatsa ihan pömpöllään koko ajan. Hajuaistikin on selvästi herkistynyt, ja kokoajan tekee mieli syödä vain marjoja ja hedelmiä. Eilen meni helposti puoli kiloa pakastemansikoita kerralla :D Kaikki rasvainen ja raskas ällöttää. Jos raskauspahoinvointi ei tästä pahene, olen tyytyväinen! Tätä asiaa olen eniten pelännyt alkuraskaudessa, muutenkin ilman raskautta voin helposti huonosti ja vihaan sitä tunnetta yli kaiken.. Nähtäväksi jää paheneeko vielä!

e. Oho, nyt tuli väärään ketjuun tämä viesti! :D La siis kesäkuun puolella.. Sorry!
 
Muokattu viimeksi:
pähkinä-nini sanoi:
Onko teillä ilmennyt masennuksen oireita? Tai onko se normaalia että yllättäen ihan salamana taivaalta on ihan järkyttävän alakuloinen? Mulla se on nyt jatkunut muutaman päivän.
Click to expand...

Kaipa nuo mielialanvaihtelut kuuluu asiaan, mutta jos alkaa vaivaamaan enemmänkin masentuneisuus niin kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi :).
 
Minä nään aina outoja unia, mutta veikkaan, että raskauden mennessä pidemmälle alan käsittelemään taas vauvaa unissani. Esikoista odottaessa ultrattiin vauva prisman kassalla sillä viivakoodin lukijalla ja kassalla ollut mies totesi, että tyttö tulossa. :D Toisessa unessa vauva syntyi housuihin, siis vaan hulahti lahkeeseen. xD Näitä unia taas odotellessa.

Mutta nyt piina kyllä väsymys ja saamattomuus. Joku apaattisuus päällä. Sekä mielialan muutokset.. Voi jessus mies raukkaa. Ihan ihmeissään ja hämillään, että mistä helvetistä se akka taas kimpaantuu. :D
 
Mielestäni mielialan vaihtekut raskausaikana on aika normaalia. Sitä kuitenkin vähintäänkin alitajuisesti ajattelee tulevaa elämänmuutosta, muutosta omassa kropassa, elämän kasvattamista, parisuhdeasioita ja monia muita asioita.

On kuitenkin hyvä miettiä mistä alavireisyys johtuu ja puhua myös omista tuntemuksista puolison kanssa. Että hän edes vähän enemmän ja paremmin ymmärtäis miltä susta nyt tuntuu ja mitä mietit.

Ja jos tuntuu et masentuneisuus jatkuu pitempään on asia myös hyvä ottaa neuvolassa puheeksi. Varsinkin synnytyksen jälkeinen masennus on hyvinkin yleistä ja etenkin siinävaiheessa äidit tarvitsevat usein jo kiireesti apua.

Meillä on kuitenkin jokaisella suuri elämän muutos tulossa ja kyllä minua ainakin välillä oma jaksaminen kolmen pienen lapsen äitinä mietityttää. Onneksi on ihana puoliso sekä hyvä tukiverkosto :)
 
Kyllä itsekin koen ajoittain masentuneisuutta. Tosin tunteet heittelee kyllä laidasta laitaan. Välillä pelottaa tosi paljon, välillä olen onneni kukkuloilla. Kannattaa tosiaan mainita neuvolassa masennusoireista, jos sieltä saisi jutteluapua.
 
Neuvolan kautta saa keskusteluapua ja siihen kannattaa tarttua! Oma elämäntilanteeni on todella kuormittava tällä hetkellä ja käynkin kerran viikossa neuvolapsykologin luona jutteleen omista ajatuksista. Kannattaa heti varhaisessa vaiheessa puhua asiasta jottei tilanne menisi pahemmaksi..
 
Mä kirjottelinkin tohon yhteen toiseen ketjuun että kävin eilen neuvolassa, ja toistuviin keskenmenoihin liittyvien pelkojen, ahdistuksen ja ensimmäisen vaikeen synnytyksen ja lievän synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena meni ihan itkemiseks koko käynti. Sieltä ohjattiin neuvolapsykologille ja olis kuulemma hyvä mennä ihan saman tien, ettei käy kuten esikoisen kanssa (vaikeus kiintyä vauvaan, masennusoireet jne). Kyllähän kaikenlaiset tunteet raskauteen kuuluu- mut mä toivon että jokainen joka kokee masennusoireita, ahdistuneisuutta, inhoa raskautta kohtaan, pahoja pelkoja tms., sais ajoissa apua. Itsellä ainakin niin hirveet suojamuurit näissä asioissa ympärillä että välillä pelkään että sekoan kokonaan :D

Mä olen täällä useampaan kertaan kriiseillyt oireiden loppumisesta (pahoinvointi loppui kokonaan kun 9viikkoa tuli täyteen), ja muiden oireiden lieventymisestä. Tänään 10+2 ja LUULEN että sain eilen dopplerilla jotain kuulumaan. Ihan varma en ole, mutta pieni toivonkipinä syttyi kyllä. Tasainen, tiheä, vaimea jyskytys kuului. Mieskin oli vakuuttunut ettei voi olla mun syke :nailbiting:
 
Ja täälläkin herätään joka aamu 3-5 aikaan pissahätään + kummallisiin uniin ja siihen loppuu yöunet :arghh:
 
Itse oon nähnyt suhteellisen paljon painajaisia tän raskauden aikana.. Unet ei liity raskauteen eikä vauvaan ja raskaus oli meille todella toivottu, eli ei ole negatiivisia tunteita raskauteen liittyen. Todella inhottavaa herätä öisin mitä kummallisimpiin painajaisuniin, joskus saattaa olla todella pahamielikin nähdyistä unista. :sad001
Ennen raskautta en nähnyt painajaisia melkeimpä koskaan, hyvinpitkälti ainoastaan kuumeessa ollessani.
 
elmeri, toivon todella että kaikki on hyvin! Hyvä että miehesikin on kuullut sykkeet, se on aina rauhoittavaa kun toinenkin on kuullut saman.
 
Minäkin oon nähnyt ihan ihmeellisiä unia raskauteen liittyen kestänyt n.viikon. Aina vaan oudompia
 
Mulla alkoi eilen tuikkimaan tosi ilkeästi juuri kohdun paikkeilla ja nivusissa. Tänään jatkunut myös ja tuntuu kyllä tosi ilkeältä. Sellaista tuikkivaa vihlontaa, kuin salaman isku. Onko muillakin samanlaista.
Tänään rv 10+6
 
MaKa81 mulla on noita jaksoja ollut pitkin tätä raskautta, jotenki varsinkin tämä kolmas raskaus ollut kipeämpi jo heti alusta, että nimenomaan nivus- ja alavatsan molemmin puolin tuntuu semmosia inhottavia vihlaisuja, vähän ku venymistä ja jomotusta. Että olettaisin ihan näitä normaaleja jänteiden ynnä muiden löystymisiä ja kipuja. :) Mulla nyt rv 11+3
 
Mullakin kolmas raskaus, joka näin pitkällä ja ekaa kerran tällaisia vihlaisuja. Olen kyllä kuullut niistä mutta oma kokemus puuttui :) Noh, ehkä sen kestää jos kaikki muuten kunnossa.
 
Meillä on kaks työkaveria menehtyny viikon aikana. Joka on saanu aikaan mulle supistuksia. Eilen kriisityöntekijä t sano et nyt ois ehkä hyvä jäähä saikulle. Mut en halua jäähä kotiinkaan. Saa nähä mitä tiistaina neuvolassa sanotaan.
 
Milena90 no huhhuh!!! Kyllä mäkin sinuna jäisin hetkeksi pois, jos kovasti kuormittaa. Lähtisin vaikka mökille/ystävän luo/ vanhemmille/ jonnekin arjesta pois käymään, jos mahdollista. Tsemppiä kovasti <3
 
Toivottavasti kaikilla kaikki hyvin! Pakko kertoa, että vihdoin tuli ensimmäinen himo! Siis tuli kamala tarve saada vihreää parsaa ja pihviä. Hollandaisekastiketta toki. Onneksi prismasta löytyi! :D

Sitten toinen aihe ja kysymys: Onko täälä muita sektion/hätäsektion kokeneita, joilla sen jälkeen ollut raskauksia, tai on nyt se seuraava menossa? Olen huomannut, että tunnen jo näillä viikoilla kohdun supistelua siis ihan normaaleissa tilanteissa tosin (seksin jälkeen ja jos kovasti rehkii, tai vaikka joutuu ottaa hölkkäpätkän), mutta ihmettelen miten näin aikaisin niitä tunnen. Voiko liittyä tuohon sektioon? Eka lapsi syntyi normaalisti, toinen hätäsektiolla. Arpi on vaakasuuntaan, mutta ehkä korkeammalla, kuin suuniteltu sektio. En muista tämmöistä kummastakaan aiemmasta raskaudesta. Supistelu ei ole kivuliasta, on vain inhottavan tuntuista, joten sinällään en ole itse huolissani, mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereiden fiiliksiä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top