Odotuskavereita huhtikuu 2015 äidit

Jep tutulle kuullostaa toi rintojen turpoominen ja kiristely... Mut jee nyt mulla on tissit :D kun ei niitä muulloin juurikaan ole. Ja paha olo on nyt ihan extra pahana plus jatkuva väsy. Kuitenkin näiden oireiden myötä helpompi sisäistää koko raskaus :)
Tää on mulla nyt neljäs raskaus ja toinen lapsi tulossa. (Yks keskeytys ja yks kohdunulkoinen ollut myös)
Niin ja ikää on 29v.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä oon 25v. ja ensimmäistä myös odotellaan. :) mullakin ois ekaan ultraan viikko, ma 22.9. asti pitäis oottaa..... Voi että toivon että masussa ois kaikki hyvin, ja nyt on myös ruvennut pyörimään päässä se että saadaan kertoa sen jälkeen muillekin! Varsinkin appivanhemmille kertomista ootan, tämä on heille ensimmäinen lapsenlapsi ja veikkaan että tätä uutista on odotettu ;)
 
Moi. Olen lukenut ketjua alusta alkaen, mutta pelännyt keskenmenoa ym. etten ole kirjoittanut vielä.
10+2 eli torstaina kuultiin sydänäänet neuvolassa, joten vaikka nt-ultra on vasta 22.9 niin uskallan jo pitää raskautta totena :D
Olen itse terkkari, mutta en tee äitiys/lastenneuvola töitä enkä ole koskaan tehnytkään. Olen 27 vuotias kun synnytän, itse pidän itseäni nuorena ensiodottajana, vaikka en virallisesti sitä taida olla :D Suunnitelmissa oli kuitenkin vasta 28 vuotiaana alunperin.

Haluaisin saada lapsen syntymän jälkeen kontakteja n. 30vuotiaisiin Turun seudulla asuviin. Omat ystävät eri elämäntilanteissa tällä hetkellä.

Painoa tullut 2kg, alkupaino 55. Vatsa pömpöttää kuin 30 viikolla. Housuja en ole käyttänyt vko 6 jälkeen kertaakaan. Vain leggareita.
Tällä hetkellä lastenhuoneen sisustus ja muun asunnon remontin viimeistely käynnissä. Faceryhmään voisin liittyä vasta kun tieto on virallista. Kerromme läheisille nt-ultrapäivänä, koska mies haluaa pitkittää. Työkaverit tietää jo pahoinvoinnin takia.

Oireet on hyvin klassiset, mutta aamulla ei ole pahoinvointia. Lisäksi pyörrytys on ehkä inhottavin vaiva välillä. Säännöllinen liikunta on jäänyt heikotuksen takia kokonaan pois. Verenpaine hyvin alhainen 88/56 luokkaa. 8+0 oli ligmenttikipuja, tiedän että ne oli niitä, kävellessä vihloi häpyluuta. kivut hävisi kuitenkin heti seur. päivänä.

Vitamiineja en syö säännöllisesti, enkä niiden turvallisuuteen usko. Kalkki ja D-v menee. Raskausvitamiini menee 2 tbl viikossa (tätä tulisi ottaa 3/pvä). Hedelmiä ja kylmiä maitotuotteita menee runsaasti, liha ei maistu. Ennen olen syönyt hyvin terveellisesti, nyt Heseä tekee mieli jatkuvasti.

Olen varma (ja toivon) että odotan poikaa.
 
Mullakaan ei ole oksennus tullut, mut iltapäivisin pamahtaa klo. 15 jälkeen päälle "hyi, en syö"- vaihde. Ei tee kertakaikkiaan mitään mieli! Salaatit kuvottaa, samoin semmoset perus kotiruoat mitä normaalisti syö. Joka päivä olen kuitenkin syömään pystynyt, harmittaa vaan kun mistään mitä suuhunsa laittaa ei varsinaisesti nauti. Yleensä kun syöminen on ollut niitä elämän suurimpia pieniä iloja. :) Alussa stressasin sitä, miten osaa vähentää kahvin juontia (normaalisti menee 5-6 kuppia päivässä, joskus enemmän). Luonto vissiin tekee tehtävänsä, nyt en ole pariin viikkoon pystynyt juomaan aamukahvin jälkeen enää kahvia päivän aikana. Eli jotain positiivista tässä ällötyksessäkin on. :) Nyt mennään viikoilla 9+2.
 
Ainiin ja nyt kun pelko keskenmenosta on poistunut, niin järjetön pelko/tunne siitä että vauva ei ole terve. Olen jostain syystä aina pelännyt että saan kehitysvammaisen lapsen. Kuulostaa varmaan pinnalliselta, mutta sitä olen aina pelännyt ja nyt pelko on läsnä tietysti odotuksen takia. Mitään ns. riskejä ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä. En usko että voisin elää täysin onnellisena kehitysvammaisen lapsen kanssa, olen aina ajatellut näitä asioita paljon.
 
Tännehän on tupsahtanut paljon väkeä... :)
Palailen tänne kirjottelemaan toivottavasti loppuun asti. Laskettuaika on 16.4.
Keskiviikkona meen ultraan tarkistaan on meidän pikku "Viljo" matkassa mukana vai onko ollut ollenkaan.... Hyvin vahva tuulimunaepäily itsellä on...
 
Itsekin tänään pohdin Pipsa*:n kuulumisia... Mitäs muille kuuluu? Täällä jännitetään pelonsekaisin tuntein ylihuomista ultraa..jotenki tuntuu et on vähän pahoinvointi helpottunut, mutta jokapäiväi se silti on läsnä. Kohtu kärsii nyt enemmän nippailu ja repimiskivuista..nyt jo silleen tuntuu sisältäpäin et kohtu on kasvanut..tuntuu sellasta turvotuksen tyylistä..ja ihme mielihalut on tullu jäädäkseen..viinirypäleitä ruisleivän päällä...suolakurkkuja jugurtissa..mies kattoo kauhulla vierestä :D
 
Täällä kans jännitetään ekaa ultraa joka on perjantaina.. tuntuu et oireet ois hävinnyt, tosin nyt on vasemman puolen sivun alahammasrivistöä alkanut särkemään hulluna... mies ei ultraan pääse mukaan, mutta onneksi pikkusisko sai soviteltua työvuoronsa siten, että pääsee pitään isosiskoo kädestä kiinni ;) jännittää ihan hirmusesti tuo ultra, jos kaikki ei olekkaan hyvin.... :( nyt jo kumminkin 11+1 :)

Sent from my GT-P5220 using Vau Foorumi mobile app
 
Mullakaan ei mies pääse mukaan mut siel onki yks lääkäri ja 3 terveydenhoitajaa...oon sen ultralaitteen ensimmäinen käyttäjä, ja terkkarit opettelee lääkärin avustuksella ultraamaan...meillä menossa nyt rv 9+2...vasta..musta on tullu malttamaton.
 
Joutuu. Jos ei nyt viikottain, niin ainakin joka toinen viikko. Onneksi pääasiassa Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan, niin ei tule pitkiä lentoja
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top