Odottavat toukomammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sirpula
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tänään on ollut kunnon ärsytyspelkostressi-päivä. Joudun ensi viikolla elämäni ensimmäistä kertaa oikeuteen, eikä asiaa helpota yhtään se, että joudun sinne isäni kanssa (joka on siis täysin juoppohullu ja pahoinpiteli itseni ja äitini alkuvuonna), se aiheuttaa stressiä ja kaiken lisäksi tuntuu että vauvalla ei ole kaikki sen stressin vuoksi kunnossa, kokoajan vihloo ja pistelee vatsaa :/.. Asiaa ei helpota yhtään se, etten kestä läheistyyttä yhtään, avomies onneksi ymmärtää asian, muut ei ees yritä ymmärtää vaan tulee koskettelemaan vatsaa ym nähdessään :(. Ehkä tää tästä..
 
Toi on kyllä jänskää että millon kertoa ja miten vai kärähtääkö rysän päältä :) mä oon ollu esikoisen jälkeen (2v) kotona ja tokan jälkeen en o ees vielä täydessä työkunnossa, niin ei tarvi miettiä.. toivottavasti mahdollisimman moni sais vaan onnitteluja pomolta ja positiivista kohtelua :) ihan huippua että oli viran hakuakin suositeltu kun pomo kuulee että odotta, tollasen kuulemisesta tulee niin hyvä mieli kun on paljon myös toisensuuntaista suhtautumista.

Voi ei, Pingviinille miljoonasti voimia tulevaan! Toivotaan että vauvalla on kaikki hyvin <3
 
Etsijä, Silloin kun odotin esikoistani, niin mummoni oli huomannut mun silmistä, että olen raskaana ja viikkoja tais olla silloin jotain 6-7 :D

Mä lähen huomenna työporukan kanssa risteilylle niin siellä joudun raskaudesta kertomaan. Pari henkilöä siitä jo tietääkin. Esimiestä nään harvoin, todennäkösesti se kuulee joltain muulta raskaudestani ennen kun ehdin sen sille itse kertoa :D
 
Pingviinille voimia oikeudenkäyntiin! <3 Toivottavasti vauvalla on kaikki hyvin.

Mullakin on pari kaveria kysynyt suoraan oonko raskaana, kuulemma hehkun onnea ja olen kaunis yms, vaikka päinvastoin itsestäni tuntuu todella rumalta kun hiukset rasvoittuu helposti ja naama kukkii :D toista kaveria en ollut edes nähnyt puoleen vuoteen eikä tiennyt et aletaan syksyllä "yrittää".. mistä lie ne arvaa :)
 
Kyllä sen huomaa jälkikäteen, että mitä se hehku on ollut. :) Mietin taaksepäin omaa esikoisen raskausaikaani, ja olin kyllä niin onnellinen ja hehkuva oikeasti koko ajan! Sitä odotellessa tälle toiselle kolmannekselle...

Mun erittäin rakas, edesmennyt mummoni tiesi aina etukäteen kaikkien raskaudet. Hänessä oli vähän "noita-akan" vikaa, kaikella rakkaudella sanottuna. :angel11

Pingviini, järkyttävää! Stressinaihe, joka on ulkopuolelta tullutta ja ahdistaa, ei varmasti ole tervetullutta näin raskausaikana. Ja pahoinpitely ei ikinä! Pystyisitkö tekemään jotain rentoutumisharjoituksia päivittäin, tai edes yrittämään? Saattaisi rauhoittaa, jos vaan pystyt mitenkään keskittymään. :Heartred
 
2h päästä ultra....heräilin yöllä parin tunnin välein ja näin vaan unta asiasta :S jännittää niin paljon et pelkään oksentavani siellä sairaalassa...(ei ois eka kerta :D )
 
  • Tykkään
Reaktiot: JMT
Koita tässä nyt sit. "Virtsaa saa olla rakossa ja ois hyvä juoda vettä et siellä sit ois". Oon käyny 1,5 h aikana kolme kertaa vessassa...jos tän viimesen tunnin pystys olee käymättä ennen ultraa :D
 
Mulle taas sanottiin, että rakon pitää olla tyhjä.. ja suosittelen sitä ettei lirahda pöksyyn kun painelevat anturilla masua ;)
 
Mä kerroin vissiin viikolla 6 tai 7, kun pahoinvointi alkoi vaikuttaa toimintakykyyn. Lisäksi mun piti tehdä uudelleenjärjestelyjä yhden projektin suhteen raskauden takia. Halusin myös reiluuden nimissä, että esinaiseni on ensimmäinen, joka saa tietää raskaudesta.

Oli tosiaan mukava kertoa raskaudesta tällä kertaa, kun on vakipaikassa. Vastaanotto oli positiivinen. Hauska myös kuulla, miten monella työpaikassa vauvauutisiin suhtaudutaan asiallisesti ja myönteisesti.

Viime kerralla tein nykyisessä vakiduunissa töitä osa-aikaisesti ja mulla oli pätkäsoppareita ja pystyin ihmeen kaupalla viivyttämään vauvauutisten julkituontia. Silloisessa päätyössäni oli pakko kertoa heti ja raskaus sotki koko pakan töiden suhteen, kun piti tehdä täydet uudelleenjärjestelyt. En ollut osannut varautua ollenkaan pahoinvointiin. Odotin samanlaisia unelmaraskauksia kuin äidilläni. Kävikin niin, että geenit pomppasivat isän puolelta. Vasta silloin sain kuulla tarinat isoäitini ja tätieni tiputushoidoista ja oksenteluista.

Tällä kertaa onneksi osasin varautua ja pyrin tekemään vuodesta mahdollisimman vähän ylimääräisiä haasteita sisältävän. Aloitin elokuussa opinnot avoimessa yliopistossa ja ne ovat nyt loka-marraskuussa olleet tauolla. Onneksi sain yhden verkkokurssin tehtyä juuri ennen kuin toimintakyky alkoi totaalisesti murentua. Mutta tuohon mahdolliseen taukoon osasin taas varautua, joten se ei ollut niin iso shokki kuin ekavekaran kanssa.

Elina Pohto on muuten kirjoittanut tosi asiallisen ja mielenkiintoisen kätilön opinnäytetyön "Ohjausta oksettavaan odotukseen". Siinä on mielenkiintoisesti käyty läpi raskauspahoinvoinnin historiaa ja nykykäsityksiä lääketieteen näkökulmasta. Mm. tiesittekö, että Charlotte Bronte (Kotiopettajatteren romaanin kirjoittaja) menehtyi raskauspahoinvointiin vuonna 1855. Nykyään meillä on onneksi huippuluokan nesteytyshoidot saatavilla.
 
Mulle sanottiin puhelimessa ku aikaa varasin et rakossa ois hyvä olla virtsaa niin näkyy paremmin :O

No oli miten oli, SIELLÄ SE NÄKY ♡♡♡ tuli niin nopeesti ja selkeänä ruudulle etten oikein kerenny reagoida ja itkut unohtu :D sydän jumpsutti vahvasti ja kaikki oli hyvin. Kädet naaman eessä yritti nukkua pikkusen ♡ sit ku vähän yskin alko liikkua ja heilutteli meille varpaita. Pakahdun ♡
 
Mulla alkoi eilen aivan hirvittävät vatsakivut ja tajukin meinasi mennä jo. Oksensinkin kerran, ku niin sattui. Hälytin mun siskon meille että vois olla esikoisen kaa kun lähen lääkäriin. No enhän mä itse pystynyt ees ajamaan ja mun sisko joutu lähtee mukaan. Olin varannu ajan gynelle koska pelkäsin tietysti keskenmenoa/kohdunulkoista vaik äitipolilta sanottiinkin että kipu olis eri kohdassa jos tästä olis kyse.. Se lääkäri sitten kauheen kauan tiedusteli kaikkea ennen kun ultrasi, ja vauvalla kaikki hyvin <3 vastasi päivälleen menkoista laskettua ja siellä vilkutteli.

Ihan hirveen kauaa ei vauvaa ehditty tutkailla kun lääkäri epäili et mulla olisi vuotanut toisesta munatorvesta verta vatsaonteloon, kun sinne oli jäänyt keltarauhasta. Mä olin niin kipeä siinä, etten pystynyt kyselemään oikeen mitään (kuumetta oli 38,7) ja siis aivan pihalla. Sen vaan muistan että istukka on edessä, joten ei pidä huolestua jos liikkeet ei oikeen tunnu. (Eli tais ne muljahdukset ollaki jotain ihan muuta) olin vaan niin helpottunut että toisella sydän jumputti <3 ens perjantaina olis ollut eka ultra, mut enhän mä vaan voinut siihen asti oottaa.

Lääkärissä ei oikeen selvinnyt syytä noille kivuille ja se kirjotti lähetteen jorviin jos kivut pahentuu ja kotiin tultua selvis: norovirus. Oksensin 17 tuntia 10 minuutin välein ja kyl on veto veks nyt.. Tyttö on ollut 3 päivää kovassa kuumeessa ja eilen sit hänkin ripuloi. Nyt onneks alkaa elämä voittaa. Oli ihan kamalaa kun en pystynyt tyttöö hoitamaan ite ollenkaan, mies on täällä hoitanut mut ja tytön kummatkin <3

Meillä on siis sellainen tilanne että ollaan molemmat mun perheen yrityksessä töissä, joten esimiehenä mun isä ja äiti.
Äiti oliki laittanut miehelle jo illalla viestin, et tänään vapaapäivä et saa hoitaa meitä eikä tartuta muita työntekijöitä. Pikkusen sekava teksti, mut niin on mielentilakin :D mutta tärkeintä et kaikki hyvin meillä!
 
Voi että Hennannaa, ton on täytynyt olla aikamoinen koettelemus. Hienoa, että vauvalla on kaikki hyvin. Paljon voimia ja tsemppiä sinne ♡

Mä hihkun innosta. Kävin hakemassa h&m:n mammavaatepaketin. Jes. Ihan mahtavaa. Farkut on parhaat, kun niissä on iiiiso joustoresori. On ainakin jotain mitä laittaa ensi viikolla päälle, koska aion ainakin yrittää töihin menoa silloin. Mietin vielä mammaverkkareiden hommaamista, kun mulla on tosi arka vatsan seutu ja kaikki ylös nousevat vyötäröt ahdistaa.
 
Onko muut aloittaneet jo joulufiilistelyt? Eilen satanut lumi loi uskomattoman joulutunnelman. Tänään aloitin päiväni joulumusalla ja siitä tuli ihana fiilis.

Oon hankkinut poitsuille tonttuasut ja heti kun vaan kykenen, niin suunnitelmissa olisi ottaa tonttukuvia poitsuista ja lahjapaketeista. Ja paras kuva perinteiseksi joulukortiksi. Takan edessä olisi paras tunnelma, mutta meilläpä ei polteta takkaa hajun takia, ainakaan vielä. Kattelin esikoisesta viikon vanhana otettua suloista tonttukuvaa ja sydän suli ♡
 
Kiitos mimimami, oli tosiaan huojentavaa et vauvalla kaikki kunnossa :) tänään oon vasta alkanut tajuumaan koko asian, ku tuli toi ultra ihan tosi lyhyellä varotusajalla. Ja tosiaan niin kipeänä.
Ensi viikolla päästään sit enemmän keskittymään vauvaan :) nyt voi vähän paremmin mielin mennä sinne.
Mulla on jouluvalot ikkunassa ja kovat fiilistelyt menossa <3 oon ihan joulufani!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top