Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

Ihanaa Oonaa_ & Riikkarii kun teillä nukutaan yöt hyvin! :)

Julia voi ei. :sorry: Pikaista paranemista sinne!

Meidän "vauvalla" oli viime kuussa 1v neuvola. Hyvin sopusuhtaisesti kasvaa. :) Kävelee hienosti tukea vasten muttei vielä uskalla ilman tukea mennä. Omatoiminen on, juo itse sekä opettelee syömistä itse, kovasti yrittää itelleen pukea vaatteita päälle ja ottaa pois. :)
 
Meillä mennään täysimetyksellä :) tykkään itse imettää ja onhan se niin ihana hetki vauvan kans. Poikaa alkaa aina hymyilyttää tissillä ja nyt kun on jo vähän kasvanut keskeyttää välillä syömisen ja jokeltelee iloisesti minulle ja sit taas oikein "hyökkää" kiinni tissiin :'D toisaalta taas joskus meinaa järki mennä kun vauva vaan raivoaa tissillä (yleensä juuri öisin :angry1 ) meillä oli perjantaina 1kk neuvola ja hienosti oli vauva kasvanut 4,7 kg oli nyt ja syntymäpaino 3,4. Liian nopeeta kasvaa :Heartred

Tervetuloa uusille ompa kiva saada lisää väkeä tänne :)

Julia voi ei kun kurja tilanne :sad001 mutta vauvoille paras et tulevat sitten kotiin kun siellä ollaan terveitä :Heartred tsemppiä tosi paljon! En osaa edes kuvitella kuinka hirveää olla omista vauvoista erossa :sad001 kohta ne pääsee kotiin kuitenkin ! :Heartred
 
Toisaalta oon miettiny niin että kun esikoisen sain synnyttää alakautta ja heti vierihoitoon. Kaksosten kanssa sektio-> lastenosastolle ja tää keskosuus homma +sairaalassa juokseminen. Tästä kaikesta oon kuitenkin selvinny!pitää olla ilonen että tällä hetkellä kaikki vaikuttas olevan hyvin ja päästään sitä arkeakin alottaa uudella köörillä kuhan ollaan terveitä :Heartred jatkoks voisin sanoa, että kelle jos sattuu keskosia tulemaan ja sitä sairaala rumbaa edessä niin TSEMPPIÄ ja isot jaksut se on oikeesti aika voimille käyvää ja tunteet menee laidasta laitaan, mutta se ei haittaa!!
 
Tsemppiä niiden hulinoitsijoiden kanssa!

Meillä on ens viikolla 1v 4kk neuvola. Kamalasti tuo on kyllä kasvanut, kävelee, syö ja juo itse ja riekkuu sohvalla :D ymmärtää myös puhetta tosi hyvin, vaikka ei ite oikein vielä puhukaan! Koirista ja kissoista tykkää kamalasti ja niitä yrittää aina bongailla :D

Toivottavasti julia pääsette pian viettämään vauva-arkea koko porukka! Toi sairaalassa ramppaaminen on tosi raskasta :sad001 Mun kaverille syntyi kohta vuosi sitten tyttö rv 33 ja joutuivat lopulta seitsemän viikkoa viettämään sairaalassa, kun oli kaikkea pientä mutkaa matkassa. Tsemppiä!
 
Kiitos kaikille ootte ihania ja tekin ootte SUPER MUTSEJA!:Heartred
Tänään tajusin ekan kerran, että mehän ollaan oikeesti suurperhe cittarissa kun ostin viimeisiä tarvikkeita kotiin. Kun olin saanut kaikkien vaipat ja maidot kyytiin ei tilaa ollut normiruualle :D kyllä kaikki varmaan kahto, että nuo ne elää varmaan vaipoilla :D
 
Mites teil menee jotka kerroitte että menee parisuhteessa huonosti? Onko kriiseistä päästy jo yli?
Mää sain tänään selville taas asioita jotka on aiheuttanu mun ja miehen eron ennenkin ja tää ilta on ollu iha hirvee. Yritin saaja sen puhumaan ja annoin mahollisuuksia kertoa, mut ei tää tuppisuu mitää muuta tehny ku väitti vastaan ja valehteli lisää. Oon niin raivona etten saa untakaa. Pakkasin jo laukkuja et lähen selvittää päätä omille vanhemmille huomenna, siitäkös isäntä otti nokkiinsa viel enemmän. Ahistaa ja ärsyttää. Haluaisin jatkaa ja uskoo et nää jutut loppuis nyt tähän, mut en tiiä kuin voin luottaa enään ja mitä jos jatkuu tommone pelleily ku ei se oo ennenkää loppunu :sad001
 
Riikkarii sanoi:
Mites teil menee jotka kerroitte että menee parisuhteessa huonosti? Onko kriiseistä päästy jo yli?
Mää sain tänään selville taas asioita jotka on aiheuttanu mun ja miehen eron ennenkin ja tää ilta on ollu iha hirvee. Yritin saaja sen puhumaan ja annoin mahollisuuksia kertoa, mut ei tää tuppisuu mitää muuta tehny ku väitti vastaan ja valehteli lisää. Oon niin raivona etten saa untakaa. Pakkasin jo laukkuja et lähen selvittää päätä omille vanhemmille huomenna, siitäkös isäntä otti nokkiinsa viel enemmän. Ahistaa ja ärsyttää. Haluaisin jatkaa ja uskoo et nää jutut loppuis nyt tähän, mut en tiiä kuin voin luottaa enään ja mitä jos jatkuu tommone pelleily ku ei se oo ennenkää loppunu :sad001
Click to expand...

No meillä ainakin tossa muutama viikko taakse päin selvisi, et mies on valehdellut lisää sopimisen jälkeen. Että ei se valehtelu ikinä lopu ja mulla ainakaan luottamus ei koskaan palaa! Nimenomaan toi hiton tuppisuu ongelma täälläkin.

Että kaipa toi valehtelu on semmoinen ongelma, mistä ei eroon pääse.. Valehtelija vaan taitaa olla tapojensa vanki. Kyse onkin siitä, haluaako sitä jäädä katselemaan ja kestämään vai kannattaako jättää mies yksin valheidensa kanssa. Mutta nää on niin vaikeita valintoja!

Tosi inhottavaa vauva-arjen keskellä tuhota kaikki valehtelemalla. :sad001

Ai niin tsemppiä vielä.. Ole vahva ja jätä mies lopullisesti jos et jaksa valehtelua. Tai jos haluat jatkaa, koita saada hänet vaikka terapiaan sun kanssas! :/
 
Riikkarii sanoi:
Mites teil menee jotka kerroitte että menee parisuhteessa huonosti? Onko kriiseistä päästy jo yli?
Mää sain tänään selville taas asioita jotka on aiheuttanu mun ja miehen eron ennenkin ja tää ilta on ollu iha hirvee. Yritin saaja sen puhumaan ja annoin mahollisuuksia kertoa, mut ei tää tuppisuu mitää muuta tehny ku väitti vastaan ja valehteli lisää. Oon niin raivona etten saa untakaa. Pakkasin jo laukkuja et lähen selvittää päätä omille vanhemmille huomenna, siitäkös isäntä otti nokkiinsa viel enemmän. Ahistaa ja ärsyttää. Haluaisin jatkaa ja uskoo et nää jutut loppuis nyt tähän, mut en tiiä kuin voin luottaa enään ja mitä jos jatkuu tommone pelleily ku ei se oo ennenkää loppunu :sad001
Click to expand...

Meillä menee paremmin kun sain selville miks hän oli/on tollanen ku on.. ärsyttää vaa ku ei oo voinu aikasemmin kertoa.. hänellä siis ahdistuneisuuttaa ja muuta ni ollaa nyt alettu niitä hänellä parantamaa et tänää mennää lääkärii yhessä :-)

Riikkarii ja leipälapio, jos se suhde ei ole enää lapsen/lapsien suhteen saatikka teitä itseänne kohtaa reilua ja nättiä et vaa tappelee ymsyms ni pakatkaa ja lähtekää :sad001 Se on varmasti rankkaa mut kuten mullekki täällä sanottii "me tsempataa ja ollaan tukena:)"
 
En tiedä minkälainen tilanne teillä on miestenne kans, mutta meillä oli/on ainakin ongelmana arkeen osallistuminen ja joka päivänen, koko päivänen pelaaminen. Ollaan käyty nyt muutama kerta pariterapiassa, ja siellä tuli selville että miehen kannattais käydä lääkärissä. Tollanen aikaansaamattomuus, asioitten alottamisen vaikeus ja unelmien heittäminen saattaa johtua kilpirauhasten vajaatoiminnasta. Lääkäri on vasta 2,5vk päästä, niin saa nähä mitä verikokeet sanoo. Toivon että olisi "vaan" tuollane ongelma, mikä lääkkeillä saadaan kuriin, eikä mitään vakavampaa syytä löytyis.
 
Niin että ei ne miehet välttämättä tahallaan oo idiootteja laiskureita, ne ei välttämättä oikeesti voi asialle mitään jos esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa, masennusta tai testosteronin puutosta on.
 
Mä en mammastiina ole ainakaan missään vaiheessa puhunut muusta kun _valehtelusta_ ja luottamuksen pettämisestä, en tosin tiedä kenelle oot viestis osoittanut. Tai että ootko edes aiemmin kuullut kun olen täällä aiheesta puhunut.

Mulla on kyllä varmasti yksi maailman ahkerimmista iseistä. Hän hoitaa kaikki yöt esikoisen kanssa, lopetti pelikoneitten pelaamisen pojan syntymän jälkeen (paitsi nykyään pelaa taas pojan nukkuessa, mikä tietty kiva!), siivoaa päivittäin, kun mä en vaivoineni enää kykene. Muutenkin alusta alkaen ollut 100% tasapuolinen vanhempi, meillä menot ilman lapsia on sovittu niin että molemmat pääsevät yhtä paljon käymään jossain. Tietty erilaista oli hänen intin aikaan, mutta muuten arki on ollut sujuvaa. Hän on maailman paras isä, mutta surkea kumppani.

Voi kun asiat liittyisikin aikaansaamattomuuteen, mutta vuosikausien valehtelu on pikkasen eri juttu. :/
 
Eiköhän mammastiina kertonut ihan omasta kokemuksesta ja että jos muilla samanlaista niin ettei ne miehet välttämättä oo tahallansa sellaisia vaan siihen voi olla järkevä selitys :)
 
marsupilami sanoi:
Eiköhän mammastiina kertonut ihan omasta kokemuksesta ja että jos muilla samanlaista niin ettei ne miehet välttämättä oo tahallansa sellaisia vaan siihen voi olla järkevä selitys :)
Click to expand...

Niin. Mun mielestä heti ensimmäisitä lauseista mitä kirjoitin, pystyi päätellä että kirjoitin tosiaan omakohtasesta jutusta, ja sillain että jos jollain joka tätä lukee on sama ongelma miehensä kans kotona, saisi sellasen ahaa -elämyksen ja osais hankkia oikeenlaista apua, niinkuin mekin vihdoinki osattiin. Ps. Meilläkin on ollut valehtelua, vakavissakin asioissa ja ero on ollu todella lähellä, monta kertaa. Tuppisuukansaa kun ollaan, mutta sekin asia ratkesi terpiassa ja koko ajan työstetään sen eteen että osattais puhua asioista ja mahd. vähän toisille niitä valheita kerrottais. Koska uskon että jokasen tietynlaisen käytöksen takana (valehtelu, ryyppääminen, pettäminen, holtittomuus jne) on jotain, mitä voi lähtee työstää omassa päässä (trauma, lapsuuden kokemukset, sairaus jne.) niin että pääsis eroon kyseisestä ongelmakäytöksestä. Kaikista vaikeinta on asettua oman ärsyttävän puolison asemaan, mutta jos niin yrittää tehdä, pääsee ehkä jyvälle missä ongelma piilee. Ei tarvitse ottaa nokkiinsa mun kirjotuksista, eikä tarvitse alkaa kertomaan jos ei osunu omalle kohdalle. Tää teksti on niille joilla on sama ongelma kun meillä on ollut.
 
Me saatii asiat puhuttua läpi ja mies lupas et ei tee tämmösiä virheitä ja valehtele enää koskaa. Ja näin haluan uskoa. Mutta se myös sovittiin että jos hän hölmöilee niin en enää kato touhua ja pakkaan kamat.
Satuin kuulemaan kun mies höpötti neidille jotain ja sanoi että muista että kävi miten tahansa niin isi rakastaa sua yli kaiken ja pysyy aina tässä. Vähän ehkä tirautin kyyneleitä. Tuo oli eka kerta ku kuulin et se sanoo mitään tämmöstä tytölle.
Oon tyytyväinen et kerranki asioista puhuttii kunnolla. Jospa tämä tästä.
 
Tsemppiä kaikille parisuhteisiin :) muuta en osaa sanoa kun kyllä se asioista puhuminen on se ykkös juttu suhteen kannalta!
Me päästiin torstaina kotiin ja onhan tässä hommaa :D Tällä hetkellä odotan sitä kun ruoka välejä saa pidentää, että sais vauvat nukkua yölläkin pidempään jos haluavat (okei äiti ainakin haluis ) Muutenhan tää ei oo kumempaa kun niitä vaan on kaks yhden sijasta. Luulen että sitten se on rankempaa kuhan olen täällä päivät yksin ja he kasvavat. Onneks esikoinen kasvaa samalla ja oppii kokoajan itsenäisemmäksi:) odotan jo kesää innolla !
 
Tsemppiä kaikille parisuhteisiin! Ensimmäinen vauvavuosi on rankka parisuhteen kannalta ja siihen ensimmäiseen vuoteen ei kyllä haluais mitään ongelmia, tappeluita, riitoja ym. :sad001

Julia ihanaa että pääsitte vihdoin kotiin! :) Jaksamista arkeen!
 
Heiii viimein löysin taas tämän ryhmän, en tiedä miksi tämä aina hukkuu ja on niin hankala löytää. :shifty::hilarious: Täällähän onkin sitten kerennyt tapahtua kaikenlaista, tsemppiä hirveesti kaikille jotka omia vaikeita aikojaan painikselevat! Mites täällä muuten vauvautuneet jakselee? Meillä masu kasvaa toukokuu lähenee, o-ou, kohta pitää ruveta miettimään synnytystä ja elämää kahden alle vuoden ikäisen kanssa! :eek:
 
Moi vaan kaikki. Me koettiin eilen kauhun hetkiä neidin kans. Oli koko päivän ollut kiukkunen ja syömisestä ei tullut mitään. Joskus seitsemän aikaan sain tytön syömään ja pari min syönnin jälkeen tää oksensi ihan kaiken ulos. Suihkun kautta uusiksi syömään kun se maha tyhjeni nii taitavasti. Söi ja nukahti. Viis min ja heräs ja oksensi taas kaiken. Nostin tytön syliin ja mun äiti sano et nyt ei oo kaikki hyvin. Tyttö oli iha valkonen, vetelä ja silmät seiso päässä. Tosi hidas hengitys ja ihan poissa oleva. Äiti soitti ambulanssin kun mää menin paniikkiin ja yritin pitää tyttöä hereillä.
Se ampparin saapuminen tuntu ikuisuuelta, meni ehk joku 10min mut se tuntu puolelta tunnilta. Ensihoitajat tutki tyttöö ja lähettii kajaanii lisätutkimuksii. Sairaalas se kuitenki vähä virkisty mut oli silti iha valkonen ja väsyny. Verikokeita otettii ja eri lääkäreitä kävi kattomassa ja jäätii yöksi osastolle. Tyttö halus nukkua koko yön rinnalla ja aamulla oli iha oma ittensä. Aamulla tutkivat lisää mut ei saatu selville mikä tuo oli ja mikä sen aiheutti.
Onneks tyttö nyt ok mut hitto sydäri oli hyvin lähellä itellä.
 
Takaisin
Top