Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että
- Ketjun aloittaja mymlan
- Aloituspäivämäärä
Kyfi1583140
Puuhakas puhuja
Nyt on pakko avautua. Mun mielialat heittelee ihan hullua vauhtia laidasta laitaan, ärsyttää, vituttaa, itkettää,naurattaa, mut nyt viime aikoina on jotenkin ollut masentunut olo jostain syystä, ja mullahan on siis masennus todettu. Oon ruvennut vaan miettiin tätä koko kuvioo uudestaan. Ja haluan kyllä tietysti tän lapsen. Mutta tuntuu että tuleva isä on tosi lapsellinen eikä yhtään ymmärrä mihin on sitoutumassa. Kauheesti viikonloppusin ryyppää ja vielä ihan tappiin asti ja molemmat päivät. Oon kyllästynyt sen joka viikonloppuseen ryyppäämiseen ja valittamiseen kun on kauhee krapula huono olo ja kaikkee. Ei tuo oo millään lailla kypsää. Aikuistuuko se ikinä? Korjaan sen jäljetkin kotona aina, roskat pöydiltä, kalja tölkit pöydiltä eikä edes vessapaperia voi uutta laittaa jos loppuu, myöskään pesukonetta ei ikinä tyhjennetä saati laiteta EDES pois päältä jos en ole kotona. Maataan vaan sohvalla ja luvataan että " ens viikonloppuna en juo" ja muuta. Joka kerta pettyny ja joutunut sen takia valvomaan 4 aamuyöhön viikonloppuisin hakemassa sitä milloin mistäkin baarista. Tuntuu että mulla olis jo nyt yks lapsi vastuullani, miten lapsi voi olla vastuussa lapsesta? Vai kasvaako se tähän tilanteeseen vasta vauvan synnyttyä, mä pahoin pelkään etten niin kauaa tätä kestä. Oon kyllä puhunut näistä sille, mutta ei vaan näytä ymmärtävän.
Sit vielä seksistä sen verran että halut on aikalailla kadonnut, ainakin miestäni kohtaan, lie johtuuko se tuosta hänen käytöksestä. Joka ilta se jankkaa että pitäis jotain saada ja sillon sanon lähes joka kerta ei. Ei hirveesti himoita tommonen että sanotaan tyyliin voitko runkata mua pliis! Ei ei ja ei. Sekoon päästäni. Oon jopa miettinyt että mun edellinenkin mieheni olis ollut tähän tilanteeseen paljon kypsempi ja niin sanotusti halukkaampi osallistuun..!
Anteeks avautuminen mut oli ihan pakko.
Sit vielä seksistä sen verran että halut on aikalailla kadonnut, ainakin miestäni kohtaan, lie johtuuko se tuosta hänen käytöksestä. Joka ilta se jankkaa että pitäis jotain saada ja sillon sanon lähes joka kerta ei. Ei hirveesti himoita tommonen että sanotaan tyyliin voitko runkata mua pliis! Ei ei ja ei. Sekoon päästäni. Oon jopa miettinyt että mun edellinenkin mieheni olis ollut tähän tilanteeseen paljon kypsempi ja niin sanotusti halukkaampi osallistuun..!
Anteeks avautuminen mut oli ihan pakko.
Mä en jaksa rullata taaksepäin, minkä ikiäisiä ootte tai oikeadtaan sun mies?
Jos hänelle on nyt tullut tarve rellestää ennen kuin vauva tulee. Sit kun vauva syntyy niin rauhoittuu.
Niin ja älä huoli, musta tuntuu et täällä kans sellanen mies kun jättää kaiken käsistään ties minne ja joudun korjaamaan jälkiä.
Jos hänelle on nyt tullut tarve rellestää ennen kuin vauva tulee. Sit kun vauva syntyy niin rauhoittuu.
Niin ja älä huoli, musta tuntuu et täällä kans sellanen mies kun jättää kaiken käsistään ties minne ja joudun korjaamaan jälkiä.
mymlan
Sanavalmis juttuseppä
Hurjaa tuollainen. Täällä on vähän samanlainen tilanne, tunteet miten sattuu, masennusta ja mies vähän tollanen.
Toi juominen on kyllä inhottavaa. Yhtään en osaa sanoa varmaksi, että tuleeko hän muuttumaan, mutta oletko sä onnellinen hänen kanssaan?
Ja ymmärrän hyvin, miksi ei seksikään maita
Toi juominen on kyllä inhottavaa. Yhtään en osaa sanoa varmaksi, että tuleeko hän muuttumaan, mutta oletko sä onnellinen hänen kanssaan?
Ja ymmärrän hyvin, miksi ei seksikään maita
Kyfi1583140
Puuhakas puhuja
Ollaan molemmat tänä vuonna 21- vuotiaita. Niin toivottavasti mutta se ei vaan tajua kuinka se satuttaa mua. Ja kun puhunkin jotain raskauteen liittyvästä niin se vastaa vaan; "kiva tai okei" tai jotain tommosta. Tuntuu ettei se välittäis paskaakaan ja oon kirjaimellisesti itkenyt pitkin päivää hiljaa itekseni. Mulla on tosi paska olo. Vai ylireagoinko mää nyt vaan kaikkeen en tiiä..
mymlan
Sanavalmis juttuseppä
Ja kysyn vain ja panen miettimään sut, että jos saisit tämän miehen kanssa yhteisen lapsen ja kuviot ei muutu, oletko valmis yksinhuoltajaksi? Osaatko kuvitella millainen suhde lapsen isään olisi. Ja tämä on vain hypoteettinen kysymys, en väitä että näin kävisi, mutta jos.
Kyfi1583140
Puuhakas puhuja
Tää on aika paha tilanne, olin aikasemmin mutta nyt on muuttunut mieli vähän toiseen suuntaan. En oikein tiedä mitä pitäis tehdä.Hurjaa tuollainen. Täällä on vähän samanlainen tilanne, tunteet miten sattuu, masennusta ja mies vähän tollanen.
Toi juominen on kyllä inhottavaa. Yhtään en osaa sanoa varmaksi, että tuleeko hän muuttumaan, mutta oletko sä onnellinen hänen kanssaan?
Ja ymmärrän hyvin, miksi ei seksikään maita
Kyfi1583140
Puuhakas puhuja
Tuntuu ihan siltä kun olisin tehnyt harkinta virheen miehen suhteen. Oon ihan umpikujassa enkä tiiä mitä pitäis tehdä.
mymlan
Sanavalmis juttuseppä
Jos olen nyt oiken ymmärtänyt, niin olet jo raskaana. Kuinka pitkällä olitkaan? Aborttia en sun kohdalla kannata, koska lapsi olisi ainakin sinulle hyvin toivottu, mutta sanotaanko nyt näin: Jos olet suurimman osan ajasta paskana miehen takia - lähde jos meininki on ollut tuollaista jo jonkin aikaa ilma muutoksia ja huomautteluita. Mielummin keskityt yhteen lapseen, etkä mieheen joka ei ole vielä niin kypsä kuin mahdollisesti tulee tulevaisuudessa olemaan. Kuvittele nyt tilanne josssa teilä olisi lapsi ja mies ei ole muuttunut. Sä tuut palamaan loppuun henkisesti. Mutta en ole sinua määräämässä. Tiedän vain henkilökohtaisesta kokemuksesta miltä susta tuntuu :)
Kyfi1583140
Puuhakas puhuja
Joo raskaana ollaan rv. 7+0.. Ei tätä nyt kauaa oo vielä ollut. Mä päätän ainakin koittaa jos jotain tapahtuis hyvään suuntaan. Ja en mä aborttia haluakkaan tehdä missään nimessä, koska mä haluan tän joka tapauksessa itse.. potkin sit miehen pihalle jos näyttää siltä et mikään ei muutu...
Kyfi1583140
Puuhakas puhuja
Ja hei oikeesti, kiitos kaikille teille jotka tukee ja yrittää auttaa, tän asian jakaminen helpotti jo tosi paljon. 
mymlan
Sanavalmis juttuseppä
Ja tarkoitus ei ollut pahoittaa milläkään tavalla sun mieltä :) Toivotaan jos vaikka tapahtuisi muutoksia.
Kyfi1583140
Puuhakas puhuja
Päinvastoin, paransit vaan mieltä.:)
iijamariija
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kaikilla tilanne ja oma jaksaminen aina vähän erilainen, mut voin vähän valottaa omaa mennyttä tilannetta.
Eli mun pojan isän kans oli vähän samanlaista. Päihteitä käytti joka viikonloppu sekä ennen että jälkeen lapsen syntymän. Muutenkaan ei ollut valmis kantamaan sellasta vastuuta perheestä kuin olisin toivonut. Ei opiskellut tai käynyt töissä, kaiken minkä aloitti jätti myös kesken. Musta tuntui, että mulla oli kaksi lasta. Lisäksi käytti sekä mun että lapsen rahat. Otti vippejä mun nimellä, jätti vuokrat maksamatta (menetin luottotiedot) yms.
Me myös riideltiin paljon, uhkailuja erosta tuli varmaan viikon välein. Itse eropäätöstä siis vatvoin varmaan vuoden. Mutta sit vihdoin se mitta tuli täyteen. Exän oli tosi vaikeaa hyväksyä tilanne ja itsekin oli vaikeaa päästää irti, meidän välinen suhde oli enemmän riippuvuutta kuin rakkautta. Ja pelkoa yksin jäämisestä. Poika oli tässä kohtaa 1v8kk.
Kuitenkin 1,5kk eron jälkeen (exä kyllä edelleen siinä roikkui mukana jollain tapaa) tapasin nykyisen mieheni. "Yhden illan juttu" on nyt kestänyt yli 3,5v ja tiedän, että tässä on elämäni rakkaus, mies jonka kanssa tuun olemaan loppuelämäni Exä myös löysi aika pian uuden, on edelleen saman naisen kanssa, on lopettanut päihteet, yrittää päästä opiskelemaan. Kantaa myös vastuun parhaansa mukaan meidän pojasta. Meillä tosin välimatkaa 300km nykyään, joten tapaamisia on vain n. kerran kuukaudessa.
En tiedä auttoiko tää sua päätöksen tekemisen kanssa, mutta kukaan ei voi sulle sanoa mitä sun pitäisi tehdä. Mun mielestä jokaisella on oma mittakuppinsa ja sit, kun se tulee täyteen ja tulvii yli, on päätösten aika. Kuuntele itseäsi - miltä SUSTA tuntuu? Jaksatko vielä yrittää ja katsoa vai koetko tilanteen helpommaksi yksin? Lapsen kanssa varmasti pärjää yksinkin (ainakin itse koin ajan yh:na huomattavasti helpommaksi entiseen verrattuna). Vai haluatko odottaa, että lapsi syntyy ja katsoa muuttuuko mies? Suosittelen myös puhumaan, puhumaan, puhumaan. Miehet ei valitettavasti osaa lukea meidän ajatuksia. Apua voi myös hakea neuvolasta ja perheneuvolasta. Jälkimmäisessä on tarjolla esim. parisuhdeterapiaa yms. Myös me katsoimme aikoinaan kyseisen oljenkorren.
Tsemppiä! Mitä ikinä päätätkin, tee se itsesi ja lapsen parhaaksi! :)
Eli mun pojan isän kans oli vähän samanlaista. Päihteitä käytti joka viikonloppu sekä ennen että jälkeen lapsen syntymän. Muutenkaan ei ollut valmis kantamaan sellasta vastuuta perheestä kuin olisin toivonut. Ei opiskellut tai käynyt töissä, kaiken minkä aloitti jätti myös kesken. Musta tuntui, että mulla oli kaksi lasta. Lisäksi käytti sekä mun että lapsen rahat. Otti vippejä mun nimellä, jätti vuokrat maksamatta (menetin luottotiedot) yms.
Me myös riideltiin paljon, uhkailuja erosta tuli varmaan viikon välein. Itse eropäätöstä siis vatvoin varmaan vuoden. Mutta sit vihdoin se mitta tuli täyteen. Exän oli tosi vaikeaa hyväksyä tilanne ja itsekin oli vaikeaa päästää irti, meidän välinen suhde oli enemmän riippuvuutta kuin rakkautta. Ja pelkoa yksin jäämisestä. Poika oli tässä kohtaa 1v8kk.
Kuitenkin 1,5kk eron jälkeen (exä kyllä edelleen siinä roikkui mukana jollain tapaa) tapasin nykyisen mieheni. "Yhden illan juttu" on nyt kestänyt yli 3,5v ja tiedän, että tässä on elämäni rakkaus, mies jonka kanssa tuun olemaan loppuelämäni
Exä myös löysi aika pian uuden, on edelleen saman naisen kanssa, on lopettanut päihteet, yrittää päästä opiskelemaan. Kantaa myös vastuun parhaansa mukaan meidän pojasta. Meillä tosin välimatkaa 300km nykyään, joten tapaamisia on vain n. kerran kuukaudessa. En tiedä auttoiko tää sua päätöksen tekemisen kanssa, mutta kukaan ei voi sulle sanoa mitä sun pitäisi tehdä. Mun mielestä jokaisella on oma mittakuppinsa ja sit, kun se tulee täyteen ja tulvii yli, on päätösten aika. Kuuntele itseäsi - miltä SUSTA tuntuu? Jaksatko vielä yrittää ja katsoa vai koetko tilanteen helpommaksi yksin? Lapsen kanssa varmasti pärjää yksinkin (ainakin itse koin ajan yh:na huomattavasti helpommaksi entiseen verrattuna). Vai haluatko odottaa, että lapsi syntyy ja katsoa muuttuuko mies? Suosittelen myös puhumaan, puhumaan, puhumaan. Miehet ei valitettavasti osaa lukea meidän ajatuksia. Apua voi myös hakea neuvolasta ja perheneuvolasta. Jälkimmäisessä on tarjolla esim. parisuhdeterapiaa yms. Myös me katsoimme aikoinaan kyseisen oljenkorren.
Tsemppiä! Mitä ikinä päätätkin, tee se itsesi ja lapsen parhaaksi! :)
Minttukarkki
Puuhakas puhuja
Voi kauhee sun tilannetta koita puhua miehelles suoraan miltä susta tuntuu? Ootteko minkä aikaa olleet yhessä? Ota miehes mukaan neuvola kerroille niin jospa se tajuais mitä ihanaa teille on tapahtumassa ja alkaa ottaa enemmän vastuuta :) iso voima hali täältä sinne :)
koita puhua miehelles suoraan miltä susta tuntuu? Ootteko minkä aikaa olleet yhessä? Ota miehes mukaan neuvola kerroille niin jospa se tajuais mitä ihanaa teille on tapahtumassa ja alkaa ottaa enemmän vastuuta :) iso voima hali täältä sinne :)
Minttukarkki
Puuhakas puhuja
Mutta muista se että vauva ei todellakaan pakota sinua olemaan suhteessa lapsen isään mutta Tottakai toivon että asiat selkiäis ja miehes tajuais mitä voi menettää tuolla käytöksellään!