Meillä myös takana yksi huonoiten nukutuista öistä. Ja vitsi, ku noita itkuja ja valvomisia on välillä niin vaikea tulkita. Eilinen nukahtaminen meni niin, että jätin sänkyyn nukahtamaan itsekseen. Tyttö itkeskeli siinä vähän ja nousi seisomaan niin kuin tavallista. Käyn sitten aina välillä laittamassa tytön takaisin makuuasentoon ja lyhyesti silitän päätä. Nyt jotenkin itku oli erilaista, kuin ennen... Sellaista komentamista mun mielestä. No, yritin siinä sitten miettiä, milloin kannattaa mennä rauhoittelemaan, kun joskus itku vaan yltyy, kun käyn rauhoittelemassa ja lähden sitten taas pois. Lopulta jouduin sitten kuitenkin nukuttamaan tytön sänkyyn vieressä rauhoitellen, kun tyttö meni selvästi jo niin kierroksille, että oli enää turha odottaa, että tyttö siitä itsekseen rauhoittuisi. Yöllä tyttö heräili parin tunnin välein... Itkeskeli välillä, mutta välillä iloisesti höpötti. Ajattelin siis, että ei nyt varmaan kipuitkua ole. Vaan mistäpä sitä tietää. Hampaat ne selvästi vaivaa, mutta kun ne vaivaa vähän koko ajan. Ei viitti koko ajan särkylääkettä antaa. Mielelläni helpotan kipua silloin, kun selvästi sattuu, mutta joskus on vaan niin mahdoton tietää...