Sekin nimi jonka olisin tahtonut tytölle on Suomalainen, mutta harvinainen nimi. Olen sitä varjellut ja vältellyt tutuille kertomasta ettei ketään vain vie sitä jollekin liian läheiselle lapselle Ensi kertaa nimipäiväkalenterissa ensi vuonna.. Vähän sama olo ollut kuin Sumpilla, että kun mieheltä tulee jo sukunimi, niin vähän harmittaa ettei M-alkuiset nimet kelpaa, koska oma nimeni alkaa sillä, samoin kuin veljieni, vaikka heidän mukaansa en tyttöä nimeämässä ollutkaan.. Ja olin ajatellut, että tyttö tulee enemmän minun mukaani ja mahdollisuuksien mukaan isän puolelta jokin nimi toiseksi tai kolmanneksi kyytiin ja sitten taas poika tulisi nimetyksi isänsä mukaan.. Mutta.. Toisaalta ei sekään kiva ajatus ole, että minä väkisin ajaisin nimitahtoni läpi, eikä toinen osapuoli siitä pidä..