Täällä ollaan taas, käyrillä makaamassa. Nyt sain lopultakin selvyyden sille, miks mun ylipäätään piti tulla kontrolliin: tsh vasta-aineet on ollu vähän koholla, mikä voi johtaa vauvan huonoon kasvuun. Noh, ei mitään ongelmaa siinä suhteessa, tällä hetkellä painoarvio 3200g (viikkoja 37+3). Kohdunsuukin tutkittiin: on pehmentynyt ja lyhentynyt noin 1,5-2 senttiin, muttei ole auki. Vauvalla kaikki ok, on tosi alhaalla kuulemma ja hyvin pitäis olla tilaa syntyä. Nyt tosiaan vielä käyrät, pissat ja paineet ja takas kotiin oottamaan synnytystä. (Pelottavaa muuten, tääl on toinenkin mamma käyrillä samaan aikaan.)
Viime kätilökään ei todellakaan ollu mikää hellä kätinen ni ei hirveesti huvita mennä tutkittavaks
Näin ei kuitenkaan ole, onneksi. Verenpaine oli 119/85, sf oli 41, rt:ssä pötkötti pieni edelleen masussa ja pikkusen sydän löi 127-151. Turvotukseen neuvolatäti naureskeli vaan, että toiset meistä turpoo enemmän ku toiset ja ku selitin et mitä oon yrittänyt tehdä sen vähentämiseksi niin naureskeli vaan et enempää en voi tehdä.
Mä vaan hermoilin ja itkin ja tärisin kun olin niin väsyny ja muutenkin ihan loppu. Pääasiassa puhuttiin parisuhdeasioista ja vastuun jakamisesta. Mä oon meillä selkeesti se joku huolehtii raha-asioista, kodista ja tulevaisuudesta...vähän pelottaa miten selviin kaikesta vauvan kanssa. Mutta vaikka olin ihan sekasin niin ihan hyvä mieli mulle jäi ja seuraavat käynnit on sit synnytyksen jälkeen joko neuvolassa tai kotona. Toivotaan että neuvolassa :) 
Silloin olikin sijainen, mutta sekään ei tiennyt mistään mitään ja sanoikin, että on kokematon näissä asioissa. Perhevalmennuksestakin tuli puhetta ensimmäisen kerran täällä. 
