Tänään oli kolmas neuvola, se menikin jotenkin nopsaan ohi. Muistin sentään kysellä ne pari asiaa mitkä oli mietityttäneet. Tällä kertaa otettiin jopa se Hemoglobiini, joka olikin edelleen yli 130, vaikka väsymys onkin vähän palannut. (Johtunee kuitenkin enemmän työstä kuin mistään arvoista). Sain jopa selkokielisen esitteen Kelan etuuksista :D ..kun me ei miehen kanssa tajuta miten nuo isyysvapaat menee... :P
Meidän tyyppi alko sydänääniä kuunnellessa jumppaamaan, mikä oli hauska homma. Ensin sai jahdata ääniä pitkin mahaa, kiva möyrinä vaan tuntui, ja sen seurauksena se sykekin vähän siinä kiihtyi. Pojan ajatus varmaan seuraili Kimin ajatuksia "leave me alone, I know what I'm doing". :)
Mietin jälleen kerran, kun kyseli perheväkivallasta ja alkoholin käytöstä raskauden aikana (kysymykset ensin huvitti, kun tuntuivat niin absurdeilta), että kertooko sellaiset ihmiset kellä on ongelmaa oikeasti niistä kun neuvolatäti kysyy? Hyvä siis on että yritetään seurata ja kysellä, mutta mahtaako tätä kautta päästä esim perheväkivallan ongelmaan käsiksi? Samalla mietin kuinka onnekas sitä on, kun on hyvä mies ja turvallinen ympäristö lapsen tulla maailmaan.. Kun se ei ole aina itsestäänselvää.