Täällä lähdettiin eilen kiireellä synnärille. (onneksi mies on lomalla tän viikon) Mulla oli ollut supistuksia yöstä lähtien (epäsäännöllisesti) ja olin sitten yrittänyt vaikka mitä avuksi.. Kävin saunassa, 3 kertaan lämpimässä suihkussa, heiluttelin itseäni jumppapallon kanssa, join vettä, maitoa, kokeilin syödä (kaikki tuli ylös), käytiin apteekista hakemassa panadolia ja otin sitäkin yhden
kappaleen, mies yritti hieroa hieman selkää.
Kokoajan supistelut vain lisääntyivät, varsinkin ylävatsalla ja selän puolella, sitten poltti rintakehän alta ja oksetti pelkkä ajatuskin ruuasta/juomasta. Puolen päivän jälkeen sitten rupesi supistuksia tulemaan kokoajan. Jatkuvalla syötöllä 2 tuntia ja soitin itku kurkussa äidille, että
ei täällä ole mitään valmiina (kehdosta puuttuu patja ja siivottakin pitäisi :D ) ja että ei mulla ole ees sairaalakassia pakattuna... Äiti kehaisi vaan, että kyllä he anopin kanssa sitten hoitavat mikäli mä synnärille jään, että nyt sinne katsomaan, mikä on tilanne. Olin aivan satavarma, että sille tielle jäädään... mutta ei. :D
Polttoja tuli vielä synnärilläkin säännöllisesti ja sikiön sydänäänet huitelivat 150-170 välillä. Mut laitettiin tarkkailuhuoneeseen odottamaan ja kun kätilö sitten tutki niin, totesi, että kyllä polttoja on, mutta paikat täysin kiinni ja kohdunkaulaa vielä sentti jäljellä.. Joten eivät nämä olleet synnytyssupistuksia vaan kivuliaita harkkareita. Kätilö antoi kotimatkalle grammasen panadolin sekä 2 rennietä, joita olin jo napsinut siihen mennessä kuin leipää.. täytyy muistaa hakea jotain muuta närästyslääkettä.. ja toivotti tervetulleeksi uudelleen.. :D
Mä siellä totesin kätilölle, että mua nolottaa, kun näin tultiin turhan takia, mutta kätilö muistutti, että tämän laitoksen käynnit eivät koskaan ole turhia ja jos siltä tuntuu niin tänne saa aina tulla, oli syy mikä hyvänsä. Mutta tässä sitä ollaan vielä yhdessä osassa ja viime yökin kokoajan supistellut, että en sitten tiiä, että
milloinkohan se synnytys alkaa, mutta ainakin mun keho yrittää kovasti sitä valmistella. :)